sunnuntaina, tammikuuta 30, 2011

Assistentti

Ninni    avustaa muistelmien  kirjoittamisessa.   Kissan    kehräys  kuulemma  alentaa  stressiä ja verenpainetta.   En ole  tutkinut asiaa  objektiivisesti.   Ninni on hyvä työkaveri.   Kun se kyllästyy työntekoon, se menee kukkaruukkuun   nokosille. 
Mistähän  johtuu, että   bloggaamattomuus  aiheuttaa lievästi  huonoa omatuntoa, ikään kuin   se olisi jokin velvollisuus?   Kirjoittaminen vie aikaa,  myös  blogin  kirjoittaminen.  Facebook  on nopeampi  ja helpompi  kommunikointimuoto. 

4 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Minä mietin tekstejä kun kävelen tai uin. Tai vaikka en miettisikään, niin tulen kotiin puhkuen jotain ideaa.

En kyllä osaa sanoa tuleeko teksti samalla tavoin blogeihin kuin muuhunkin kirjoittamiseen. Siis aihiot, aiheet, jopa sanat. Aika mysteeri se juttu on kyllä ainakin mulle.

Täällä ei ole luitaan katkomati voinut mennä ulos kahteen päivään. No, kävin kahtena päivänä ja kävelin kuin mikäkin mummo, ettei menisi jalka tai kaksi poikki. Siis pelkkää muhkuraista jäätä. Ynnä varoituskeppejä, että jäätä ja lunta putoaa katoilta.

Mutta mistään kävelylenkistä ei ollut kyse.

Täällä on tänä talvena jostain syystä ollut pulaa hiekasta. Ehkä kaupungin huoltoihmiset eivät ole oppineet kierrättämään sitä: keräisivät keväällä ja levittäisivät syksyllä.

Satu kirjoitti...

voi ku IHANA kisulainen!!!!! :))

Anonyymi kirjoitti...

Yritäpä olla pahantuulinen ja samaan aikaan silittää kissaa. Mieli asettuu aivan väkisin ja kissakin kohta kehrää onnesta.

iisi

dudivie kirjoitti...

vai ni