lauantaina, syyskuuta 04, 2010
Huonosti käyttäytyvä ilta
Jacques Roubaud esiintyi viime keskiviikkona Musiikkiteatteri Kapsäkin Huonosti käyttäytyvässä illassa.
Roubaud on ranskalaisen Oulipo-ryhmän jäsen. Ryhmään kuuluu 37 jäsentä, kuolleet mukaan lukien, joita ovat mm. Italo Calvino Georges Perec, Raymond Queneau ja Marcel Duchamp. Kuolemakaan ei heitä erota ryhmästä. Ryhmästä voi erota vain tekemällä itsemurhan notaarin edessä. Kukaan ei ole vielä eronnut.
Roubaud on tuottelias runoilija. Nimi on enne, Provancen vanhassa kielessä (oksitaanissa?) roubaud merkitsee trupaduuria. Kaikki Oulipon elävät jäsenet ovat tuotteliaita, luultavasti sen takia että Oulipo on hyvä sparraaja. Ryhmä kokoontuu kerran kuussa yhdessä syömään ja kertomaan millaisia pakotteita ( constraits) he kuukauden aikana kehitelleet. Heillä tuntuu olevan ehtymätön huumorintaju ja mielikuvitus, ehkä se johtuu pakotteista. He eivät usko inspiraatioon, vaan systeemikirjoittamiseen.
Roubaudista ja pakotteista voi lukea enemmän uusimmasta Parnasssota 4/2010. ( Kari Hukkila: Numerot, sanat, askeleet, elämä). Mirja Bolgarin toimittamasta Sanat että tietäisimme-antologiasta löytyy hänen kaksi sonettiaan ja kirjailijaesittely. Bolgar kertoo että hänen vuonna 1967 ilmestynyt runokokoelmansa έ (epsilonrelaatio) oli sensaatio. Se perustuu joukko-opille ja pohjakaavana on japanilaisen go-pelin strategia. Pelit ovat kiinnostaneet muitakin oulipolaisia. Calvino käytti tarokkikortteja erään kirjansa pohjakaavana, Perec shakkia, Queneau ennustuspeli I Chingiä.
Huonosti käyttäytyvän illan toinen "esiintyjä" oli Erik Satie. Hänen musiikkiaan soitti Jenni Lappalainen ja hänenä esiintyi Tuukka Vasama, joka luki hänen tekstejään kirjasta Muistinsa menettänneen muistelmat. Se on minusta paras muistelmakirja ikinä, ikävä kyllä sitä ei taida saada enää mistään, paitsi kirjastosta. Lainaan hänen sanojaan kustantajista, kun aihe on niin ajankohtainen tällä hetkellä meillä:
"Katsokaa noita häpeämättömiä kustantajia vailla kunnioitusta ihmistä kohtaan; katsokaa groteskeja sovituksia, joihin he pukevat puhtaimatkin teokset, jotka heille on luovutettu, jotka on annettu heidän huostaansa, ja jotka he komistavat töherryksillään. Ottakaa joitakin nykyteosten luetteloita, herkimpien teosten & katsokaa, mihin he ne alistavat, nuo likaiset oliot.
Hyi! Häpeä heille.
- Kauppaa sanotte te.
-Liiketoimintaa, sanotte myös.
Puh! Tuollainen on kiusallista minun ikäiselleni miehelle, & tukehdun tähän kurjaan dufayêlilaistamiseen, tähän mätään omanvoitonpyyntöön. ( Suom. Silva Kauko)
Kemppinen kirjoitti eilen Satiesta. Mahtoiko hänkin olla Kapsäkissä kuuntelemassa Satien musiikkia ja tekstejä? Hän mainitsee Sonatine bureaucratiquen. Käsiohjelman mukaan se kuvaa valtion virkamiehen työpäivää ja pilkkaa sekä apinoi Clementin C-duuri sonatiinia. Valitettavasti Satien tekstistä ei ole käsiohjemassa suomennosta.
tiistaina, elokuuta 31, 2010
Taiteilijatalon ilmastoteko
Valokuvatorstai palasi kesälomalta viime torstaina ja antoi kuvahaasteeksi ilmastoteon. Kävin kuvaamassa taiteilijatalon pyöriä, joita on piha täynnä. Oma pyörä ei meinaa mahtua sekaan.
Sama piha yöllä.
Talossa on iso autotalli, joka oli aluksi puolityhjillään, kunnes autopaikkoja ruvettiin vuokraamaan ulkopuolisille. Eipä tullut talon arkkitehdille mieleen suunnitella pyöräpaikkoja ( eikä pyykin ulkokuivatustelineitä, sekin olisi olltu ilmastoteko). Nyt pyörille varattu yksi seinusta autotallista, mutta ei sinne kukaan pyöräänsä kesällä vie, kun tila on hankalasti avattavan oven takana. Pitää nousta pyörältä, avata lukko, pidellä toisella kädellä auki painavaa ovea ja taluttaa toisella kädellä pyörä sisään. Autoilijoille asia on järjestetty helpoksi, ei tartte nousta autosta, vaan oven saa auki klikkaamalla valoavainta, vai miksi sitä esinettä sanotaan. Miksi autoilijoita aina suositaan? Minä haluan samanlaisen avaimen!
maanantaina, elokuuta 30, 2010
Syksyn satoa
Sipuleita palstalta
Kirjoja tulee, lehtiä tippuu. On syksy. Ranskassa on alkanut kiivas kirjallisuuskeskustelu Michel Houellebecqin uusimmasta romaanista. Pääseekö se Goncourt-ehdokkaaksi vai ei? Kirja ei ole vielä edes ilmestynyt. La carte et la terrioire ilmestyy 8. syyskuuta. Tahir Ben Jelloun, Goncourt- raadin jäsen, haukkuu Houellebecqin kirjan italiaislehdessä. Englanninkielisen selostuksen haukuista voi lukea täältä. (Ben Jelloun hates even the gentler, kinder Houellebecq). Pierre Assouline, Le Monden kirjallisuuskriitikko, puolestaan kehuu kirjaa blogissaan. Le Mondessa on hänen juttunsa Houellebecq vs Goncourt.
Houellebecq on oikea söpöläinen koiransa kanssa.
Kuva on kaapattu Assoulinen blogista. Kuvan ottaja D.R.
PS. Houellebecqin suomalaisen hengenheimolaisen Hannu Salaman uusimmasta kirjasta keskustelua Tommi Melenderin blogissa.
PS2. Jaan Kaplinskin mielipide Sofi Oksasen Puhdistuksesta on herättänyt keskustelua Facebookissa. Kun maine maailmalla kasvaa, mielipiteet kovenevat. Katso Kaplinskin aikaisempi mielipide viime helmikuulta.
lauantaina, elokuuta 28, 2010
Taiteiden yö
Taiteiden yö Villa Kivessä, teemana: Kielletty ja sallittu kirjallisuus. Kuvassa Raisa Lardot selostaa mikä oli kiellettyä 70-luvulla, Vieressä Leevi Lehto funtsaa, että olikohan se ihan noin. En jäänyt kuuntelemaan, vaan lähdin kiertämään Töölänlahtea.
Näkymä Töölönlahden pohjoispäästä.
Näkymä Töölänlahden eteläpäästä.
Finlandiatalo on kuin kangastus taivaalla.
Palasin kotiin kun keskustassa oli niin paljon nuoria miespuolisia "taiteenrakastajia" mäyräkoirineen. Aurinkolahdessa alkoi juuri parahiksi paikallisen taiteiden yön ilotulitus.
maanantaina, elokuuta 16, 2010
Kirjan tulevaisuus
Uusi kirjahyllyni mahtuu taskuun eikä kerää pölyä. ( Klikkaa kuva isommaksi).
Nalle Puhin englanninkielinen laitos tuli kylkiäisenä kirjahyllyn mukana. Muut teokset hyllyssäni ovat Project Gutenbergin ilmaisia klassikoita. Niiden lataaminen kirjahyllyyn kävi nopeasti.
Luin ensimmäiseksi Maiju Lassilan romaanin Rakkautta. Se oli huvittava ensimmäisessä persoonassa kerrottu tarina tohmajärveläisen vallesmannin tyttären Maiju Lassilan ensirakkaudesta. Olisikohan kirjailija Maiju Lassilalla ollut pikkusisar, jonka kiemurtelua ensirakkauden kourissa hän on seurannut, koska osasi kuvata rakastumiseen liittyviä nuoren tytön tunnetiloja niin hyvin?
Tuskin hankin iPadia, kun kännykästä voi lukea kirjoja sängyssä selällään maaten. Ipad on turhan iso ja painava lukulaite, sitä ei voi lukea sängyssä, sitäpaitsi se on turhan kallis. Odotan aikaa, jolloin Suomesta saa kohtuuhintaisia WIFIllä ja 3 G -ominaisuuksilla varustettuja lukulaitteita, joihin voi ladata kirjoja suoraan kustantajien sivustoilta maksua vastaan. Sähköisen kirjan hinta olisi toivon mukaan halvempi, kun sitä ei tarvitsisi kierrättää kirjakaupan kautta, jonka osuus kirjan hinnasta on 40 %:ia. Suomalaista kirjakauppaa ei enää tarvittaisi, sen sisäänostajat S- ja K-ryhmän sisäänostajien ohella, kun määräävät mitä kirjoja Suomessa markkinoidaan ja ostetaan. Ja kustannustoimittajat voisivat taas keskittyä olelliseen eli kirjojen toimittamiseen eikä heidän tarvitsisi sisäänostajia silmälläpitäen " tuotteistaa, muhentaa, piristää, pakata houkuttelevasti, " kuten Irina Björkman sanoo Kiiltomadon pääkirjoituksessa Hiilarikammoinen leipomo.
Björkmanin kirjoitus antoi masentavan kuvan siitä miten rähmällään laatukirjallisuuden kustantaja Tammi on kvartaalitalouden edessä, toisin sanoen noiden kauppaketjujen sisäänostajien edessä, kuten minä asian ymmärsin. Heidän ennakkotilauksensa keväällä määräävät mitä kirjoja syksyllä markkinoidaan. Irina Björkmanin sanoin: " Kirja saatetaan jo ennen ilmestymistään määritellä teokseksi, joka on varmasti hieno, mutta ei taatusti myy." Kirjailijat valittavat turhaan, että heidän teoksiaan ei markkinoida. Eipä tietenkään markkinoida, kun ennakkotilaukset eivät ole antaneet markkinointisignaalia.
Kirjalla on tulevaisuus, kunhan kustantamot lakkaavaat panikoimasta kirjan ulkoisen muodonmuutoksen takia. Sisältö ratkaisee.
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)