Yössä yksin

Korkeavuorenkatu, Helsinki

Elämä on matka

Talveen ja Yöhön

Etsimme tietä

Taivaaseen missä mikään ei loista.

Sveitsiläisten vartiosotilaiden laulu vuodelta 1793. Suom Jukka Mannerkorpi. Se on mielikirjani Louis-Fernindad Célinen romaanin Niin kauas kuin yötä riittää motto.

Mustaa ja valkoista -valokuvablogin viikon haaste on Yö.

Nuorten idoli

Siinä se on, jalustalla.

Kävin kaupungilla ja luin metrossa City-lehden artikkelia Nuoren Suomen arvot. Taloustutkimus oli tutkinut 15-34-vuotiaiden arvoja ja asenteita. Heidän sankarinsa on Mannerheim. Lapuan hengessä kasvanut lapualainen isoäitini olisi ilahtunut tuloksesta.

Minun varpaani ja samalla tunteet Mannerheimia kohtaan jäätyivät lapsena, kun piti seistä pakkasessa ja jonottaa Suurkirkkoon ( nyk. Tuomiokirkkoon) katsomaan arkkua, jossa ruumis makasi. En oikein ymmärtänyt asian historiallista merkitystä. Jonottaminen jäi mieleen, mutta ei arkku. Mannerheim ei ole edes unissa sankarini.

Kun tulin kaupungilta tein haun unitiedostoissani ja löysin vain unen yhden unen Mannerheimista ( ja satakunta unta joiden tapahtumapaikkana oli Mannerheimintie). Seitsemänkymmentäluvun puolivälissä marssin Mannerheimin kanssa partiolaisten Yrjönpäiväparaatissa. Jalkojani väsytti eikä ollut muutenkaan mukavaa. Etsin unelle selitystä Jungin kirjasta Ihminen ja hänen symbolinsa. Jungin mukaan unet ovat kompensaatiota: "mies joka seurustelee unessa Napoleonin kanssa, potee alemmuuskompleksia." Arvelin että sama pätee myös minuun, vaikka en olekaan mies eikä Mannerheim ole Napoleon.

Naisten on muuten paljon helpompi päästä inhokiksi kuin idoliksi. Miesten sankarilistan kärjessä oli viisi miestä ja heidän inhokkilistansa kärjessä neljä naista ( kaksi poliitikkoa ja kaksi poliitikkojen elämää vaikeuttanutta naista) Naisten sankarilistan kärjessä oli yksi nainen ( Tove Jansson) ja neljä miestä joista kukaan ei ollut Mannerheim ( hyvä naiset!) ja heidän inhokkilistansa kärjessä kaksi naista ja kolme miestä. Vähän ihmetyttää, miksi miesten inhokit ovat naisia.

Tutkimukseen osallistuneille annettiin 52 nimen lista, josta he saivat valita idolinsa ja inhokkinsa. Tulokset olisivat kenties olleet toisenlaiset, jos he olisivat saaneet valita vapaasti. Katso tutkimuksen tulokset täältä.

Päivän sitaatit - eläinten kohtelusta

Miina Äkkijyrkän hevoset. Näitäkään ei ensi kesänä nähdä Uutelassa.

"Siinä erehdyksessä, ettei teoillamme eläimiä kohtaan ole siveellistä merkitystä, eli yleisen siveysopin tapaan puhuen, että eläimiä kohtaan ei ole mitään velvollisuuksia - siinä erehdyksessä ilmenee hirveää raakuutta ja sivistymättömyyttä."

Sanoi Arthur Schopenhauer ja siteerasi Leo Tolstoi kirjasessa Joka päiväksi. Kirjanen ilmestyi suomeksi 1917, esipuheen kirjoitti Arvid Järnefelt, Tolstoin suomalainen oppilapsi, kenties hän myös suomensi sen, suomentajaa kun ei erikseen mainita. Uus-uskonnollinen Kustannusliike OY painoi sen Hyvinkäällä.

Löysin Tolstoin kirjasen hyllystäni, kun etsin Baudelairen Pariisin ikävää, jota ei löytynyt. Aina jotain löytyy, kun etsii vaikka ei välttämättä juuri sitä mitä on hakemassa. En tiedä miten kirjanen on joutunut hyllyyni. Kukaan ei ole lukenut sitä ennen minua , sillä sen sivut olivat aukileikkaamattomat. Paperi oli niin haurasta, että pelkäsin sen murenevan käsiini.

Kirjasen alaotsikko on: " Elämän oppi eri maiden ja aikain kirjailijoilta lainattujen ajatusten mukaan. Esittänyt Leo Tolstoi." Hän on kerännyt kirjaseen sekä omia että muiden ajatuksia. Yllä siteerattu Schopenhauerin ajatus on tammikuun kolmannelta päivältä. Tolstoin oma ajatus samalta päivältä:

"Sääntö, ettei pidä tehdä toiselle, mitä ei haluaisi tehtävän itselleen, ei koske ainoastaan ihmisiä, vaan myös kaikkia eläimiä."

Kirjanen sisältää vain tammi- ja helmikuun. Kun tein haun kirjan nimellä katsoakseni löytyykö muita kuukausia, sain suureksi hämmästykseni ensimmäiseksi tulokseksi tämän: "Haulla Joka päiväksi Tolstoi tähdellä merkitys tulokset. Sanat. akonkka.blogspot.com" Outoa, en tietääkseni ole aikaisemmin kirjoittanut riviäkään Tolstoin kirjasesta. Vasta eilisiltana leikkaisin ensimmäiset sivut auki ja aloin lukea sitä. Jos minulla olisi taipumusta vainoharhaisuuteen, epäilisin että Google on ryhtynyt lukemaan ajatuksiani ja aikeitani.

Tuli ja elämä

Elämää Pariisin siltojen alla helmikuisena aamuna

kolme viikkoa sitten.

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla:

Valokuvatorstain 158. haaste on Tuli;

Teematiistain 6.haaste on Elämä.

Soputelttoja joissa Pariisin kodittomat asuvat.

Naistenpäiväruno

Naistenpäivä oli ja meni. Täältä etsittiin sinä päivänä moneen kertaan runoa naiselle. Minulla oli muuta tekemistä, en ehtinyt päivittää blogia. Seuraavaa naistenpäivää varten laitan tänne runon, joka saattaisi kelvata jollekin naiselle. Se on Shakespearea, hänen 18. sonettinsa kokoelmasta Nautintojen ajan aarre, suomentanut ja selityksin varustanut Kirsti Simonsuuri.

Kesäpäivään vertaisinko sinua?

Olet suloisempi, tyynempi;

tuulenpuuskat ravistavat nuput toukokuun

ja kesän laina kestää liian lyhyeen.

Joskus taivaan silmä loistaa tulessa

ja kultaotsa peittyy usein pilveen,

ja kauneuttaan kaunis joskus kadottaa,

sattuman ja luonnonkierron riistossa.

Vaan ikikesäsi ei kuihdu koskan,

ei kadota kauneuttaan, sinulle kuuluvaa,

ei kuolema voi kerskua että käyt sen varjossa

kun ikuisissa säkeissä liityt aikaan.

Niin kauan kuin on henki taikka silmät nähdä,

niin kauan tämä elää, elämäsi lähde.