Rykelmä

Viime vuonna Aurinkolahdella.

Valokuvatorstain 156. haaste: rykelmä.

PS. Mikä on valokuva? Mikä on todellisuus? pohtii David Pogue The New York Timesissa, Photoshop and Photography: When Is It Real?

Katutaidetta

Katutaidetta St. Martinin kanavan varrelta.

Lisää kuvia löytyy Picasa-albumistani Pariisin katutaidetta. Kansio ei sisällä graffiteja.

Pidän enemmän katutaiteesta kuin museotaiteesta. Sitä löytyy yllätävistä paikoista, sitä saa kuvata eikä sillä rahasteta. Museoihin joutuu jonottamaan, ainakin Pariisissa, liput ovat kalliita ja saleissa tungeksii ihmisiä niin paljon, ettei taideteoksiin pysty syventymään, aina joku tuuppii ja tunkee väliin.

Kävin Rodin-museossa katsomassa Matissen maalauksia ja veistoksia ja ahdistuin väenpaljoudesta. Matissen töitä ei saanut kuvata. Siirryin puiston puolelle ja kuvasin Rodinin Ajattelijan.

Kannibaalikreivin muistomerkki

Kreivi Ugolinon muistomerkki Rodin-museon puistossa.

Rodinia innoitti Danten Divina Commedia. Hänen kerrotataan kantaneen aina mukanaan tuota teosta. Kreivi Ugolino kertoo Dantelle Helvetin 33. laulussa synkän tarinansa - miten hän joutui pienten poikiensa kanssa vankilaan, miten pojat kuolivat toinen toisensa jälkeen nälkään ja miten hänestä tuli kannibaali:

"Sokeeena hoipuin yli kuollehien;

kaks päivää heidän nimiänsä huusin,

niin nälkä teki, mit' ei voinut tuska."

( suom. Eino Leino)

Teematiistain 4. aihe: Muistomerkki.

PS. Bloggerin päivitetty tekstieditori ei ole toiminut tänään, se lataa lataamistaan sivua eikä saa aikaan valmista. Blogger Helpin keskustelupalstalla joku tiesi miten ongelman voi kiertää: Vaihda editori vanhaksi editoriksi. Sen voi tehdä Asetusten lopussa.

Näkymä ikkunasta(ni)

Näkymä  tänään  kodin ikkunasta  Helsingissä.

Näkymä eilen  hotellin ikkunasta Pariisissa.

 Täällä sataa lunta, Pariisissa  kukkivat krookukset ja kevätesikot.  Lisää kuvia  Valon  kaupungista myöhemmin, kunhan ehdin  järjestää  kuvat ja ajatukset.

Mustaa  ja valkoista 12.  teema  on  Näkymä ikkunastani.

Everyday(s)

Katunäkymä  Luxemburgista. (Klikkaa kuva isommaksi) 

 Joka  päivä kävelen  Totti-koiran kanssa kuvan  kulmakuppilan ohitse. Sen nimi on Oceáno. Meteli kuppilassa on kova  jo  aamupäivästä, tunnelma kuin entisajan merimieskapakoissa, Nykyään eivät   merimiehet ehdi istua kapakoissa eikä heillä ole heilaa joka satamassa.   Océanon ikkunassa mainostetaan, että tarjolla on portugalilaisia erikoisuuksia. En ole uskaltautunut sisään   katsomaan mitä ne mahtavat olla. 

Casino Luxemburgissa on  Everyday(s)  -niminen näyttely.

Kuvassa    espanjalaisen Eulàlia Valldoseran näkemys  arkipäivästä.  Miehet istuvat  kapakassa juomassa punaviiniä ja naiset   tyontelevät vauvanvaunuja. Installaation nimi on monitulkintainen El Periodo ( The  Period).

Japanilaisen Takahiro Iwasakin näkemys arkipäivästä. Epämääräisiä vaate- ja  pyyhekasoja lojuu lattioilla.

Yksityiskohta  Iwasakin teoksesta Black  Socks.