Kim Ki-duk ja varastettu kuva

 Kim Ki-dukin elokuvasta Bad Guy ( suomeksi Parittaja).

Kuva on kaapattu  Les Belles lectrices -blogista.  Opiskelijatyttö varastaa kirjakaupassa   sivun   kirjasta joka käsittelee  Egon Schielen  taidetta. 

Varastettu kuva  saattaisi olla tämä tai sitten jokin muu,

 jossa on mies ja nainen yhteenkietoutuneina.

 Harmittaa että en nauhoittanut elokuvaa. Schielen kuva vilahti niin nopesti silmieni ohi, että  en  ehtinyt  nähdä sitä   kunnolla. Egon Schiele (1890-1918) oli itävaltalainen  ekspressionisti,  eli  Wienissä Freudin aikaan, istui  vankilassa  viisi kuukautta siveettömien  maalaustensa   takia   ja kuoli vain 28-vuotiaana  espanjantautiin. 

Kim Ki-duk   oli itseoppinut  maalari ennen kuin  hänestä tuli itseoppinut  elokuvaohjaaja.  Hän maalasi  Montpellierin  rannoilla Ranskassa ja  esitteli  töitään kaduilla. Hänellä  oli  katunäyttely myös  Münchenissä, jossa hän tutustui  Egon Schielen töihin.  Hän   kertoo valinneensa Schielen  töitä elokuvaan  Bad Guy siksi että  ensisilmäyksellä  ne näyttävät  vulgaareilta ja  säädyttömiltä, mutta kun niitä  katsoo lähemmin, ne ovat    rehellisiä  kuvia  halun valtaan joutuneista ihmisistä. 

 Elokuvassa Bad  Guy  parittaja   joutuu   äkillisen halun  valtaan, kun  hän näkee   opiskelijatytön   puiston penkillä istumassa.  Hän   suutelee tyttöä  suulle ja   tyttö sylkee  häntä kasvoille.    Parittaja kostaa tytölle   tekemällä hänestä  petoksen avulla prostituoidun    kurjaan laitakaupungin bordelliinsa.  Tyttö istuu  valkoisessa mekossa kuin enkeli odottamassa  asiakkaita.    Parittaja katselee häntä  ja  hänen asiakkaitaan  peililasin takaa ja rakastuu häneen.  Parittaja   on väkivaltainen  ja   mykkä mies, ei pysty puhumaan, ehkä siksi että  hänen  äänijäteensä on katkaistu -  kaulassa on pitkä  viiltohaavan arpi. 

 Bad Guy on   rankkaa katsottavaa,   paikoitellen minun oli pakko sulkea  silmät, kun en  pystynyt katsomaan   väkivaltaisia kohtauksia.  Kaiken  sen väkivallan  jälkeen  Carola  Häggvistin laulama hengellinen laulu Blott en dag elokuvan  lopussa  on kaunis  katarsis( = puhdistuminen), se todella tehoaa.

Kim Ki-dukin musiikkivalinta   juontaa  juurensa  hänen  entisestä elämästään. Hänestä  piti tulla   kristitty saarnaaja   sen jälkeen  kun hän erosi   armeijasta  viisi vuotta kestäneen palveluksen jälkeen ( hän oli laivaston leivissä),   ja ennen kuin hänen lähti Euroopaan  elättämään itseään taiteen tekemisellä.

 Hän kertoo  elämästään ja elokuvistaan   Volker  Hummelin  haastattelussa.   Kun  Hummell kysyy  miksi  hänen elokuviensa miehet  ovat puhumattomia ja väkivaltaisia,  hän sanoo: The reason that in my movies there are people who do not talk is because something deeply wounded them. They had their trust in other human beings destroyed because of promises that were not kept.  Kannattaa lukea  haastattelu kokonaisuudessaan, koska se antaa taustaa hänen elokuviensa väkivallalle.

Teemalta  tulee maanantaina ( 8.2)  Kim Ki-dukin  Rannikkovartija  ja  viikon kuluttua  maanantaina (15.2.) Samaria.   Elokuvien naiskohtalot tuovat mieleen Lars  von  Trierin  elokuvan Breaking  the Waves.  Kun  sen on kerran nähnyt sitä ei voi unohtaa, vaikka ei  pitäisikään siitä.   Ehkä he  ovat sukulaissieluja.    He eivät tee  seksistä ja  väkivallasta  viihdettä.  Ja kumpikin mystifioi naista,  Kim Ki-dukin  mukaan nainen on korkeammalla tasolla oleva olento kuin mies.  En  ole ihan samaa mieltä.

Kurvit ja mutkat

Muusan kosketus  on niin painava, että Aleksis-parka 

on mennyt monelle mutkalle.

Mustavalkomaanantain viikon aihe: Kurvit / mutkat.

Pipo päässä

Päivän kuva  1. Helsingin rautatieaseman valonkantajilla on  vihreä  pipo  päässä,  viisasta  näillä  pakkasilla. En  ole  aikaisemmin huomannut   pipoja.  Ovatkohan   ne   niillä päässä kesälläkin?  Klikkaa  kuva isommaksi, niin näet  paremmin  pipot  sekä  vakavat  viranhaltijan ilmeet.

Päivän kuva 2. Rautatieaseman  kupeessa on pyöräparkki. Näillä pyörillä ei ole vähään aikaan  ajettu. 

Linkkejä: Kuuntele ja katsele.  Jacques Brel laulaa lumesta jota sataa Liègessä ja hänen unissaan.  Il niege sur Liège.

Lisää lumilauluja  löytyy  Tuumailua-blogista. 

Neljäs

Luxemburgin  modernin taiteen  museo MUDAM  jouluna 2006. 

Maalaus  seinällä  Michel Majeruksen akryyli, ehkä.

 Etualalla lapsenlapset: Alisa, Jyry ja Jeremi.

Arle  haastoi minut  minut  valitsemaan  neljännen kuvan neljännestä valokuvakansiosta.  Valitsin kuvan  Kodak- kuvien kansioista. Kodak oli ensimmäinen  digikamerani.

Haasteen ohjeet:

1. Avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi

2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Vaikeinta  haasteessa on neljäs  kohta -  sekä  linkittäminen että   valinta.  Poimin   syötteenlukijastani  seuraavat  neljä  blogia jotka  haastan  meemiin mukaan.

Cameo

Camera Femina

A.Kuvatus

The 52 Photograhps

Parasta elämässä

   Mustavalkomaanantain tämän viikon aihe: Parasta elämässä. 

Parasta elämässä on:  kesä,  laiskottelu ja hyvä kirja, mutta kirjaa  valitettavasti  ei  tässä  kuvassa näy.   Laiskottelu  on hyödyllistä opiskelijoille ja miksei muillekin. Se  vahvistaa muistijälkiä. Lue  lisää täältä.