Aleksis Kiven hartiat
Tänään on Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. Kivi oli surrealisti ennen surrealismia. Silkkaa surrealismia on Simeonin unilento kuussa olevaan saapasnahkatorniin. Kaikki jotka ovat lukeneet Seitsemän veljestä, muistavat sen unen, koska se on tosiuni, nähty, ei keksitty, ja siksi se kommunikoi suoraan lukijan alitajunnan kanssa.
Seitsemässä veljeksessä on muitakin unennäkijöitä. Juhani näkee ennen veljesten epäonnista kosioretkeä unta seitsemästä munasta, joita rotat, hiiret ja kärpät kierittelivät ja kolistelivat niin että ne menivät rikki. Ja Lauri näkee unta, että veljekset lyövät kiekkoa aapiskirjalla nummella, jota peittää veriset häräntaljat. Uni viittaa Toukolan härkiin, joita veljekset pakenivat Hiidenkivelle ja jotka he teurastivat, surrealismia sekin, vaikka tapahtuikin ns. todellisuudessa eikä unissa. Seitsemän veljeksen unista tarkemmin täällä.
Aleksis Kiven käsi
Jostain syystä Suomen sivistyneistö ( jo August Ahlqvista alkaen?) on suhtautunut kielteisesti uniin, eikä surrealismi siitä asenteesta johtuen ole saanut sijaa taiteessa ja kirjallisuudessa. Jokin aika sitten Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi kirjoitti blogissaan ( kts. Unien kuvailu):
"Unen kuvaaminen kirjallisuudessa ei oikeastaan voi onnistua. Silloin kun unen sisältämä symboliikka ei ole liian ilmiselvää, se on liian hämärää. "
Papinniemi oli lukenut Kjell Westön uusimman romaanin älä käy yöhön yksin, josta hän oli pitänyt tavattomasti, mutta aina kun kirjassa viitattiin uniin ( noin viisi kertaa 600 sivulla) hänelle tuli kiusaantunut olo. Pakkohan minun oli tuollaisen lausunnon jälkeen tarttua romaaniin ja lukea se. Minulle ei tullut unista kiusaantunutta oloa, vaan siitä että kirjan henkilökuvaus oli viihteenomaisella tavalla pintaa pitkin kulkevaa, eivätkä ne muutamat unet lisänneet henkilökuviin syvyyttä, ne olivat niin kliseenomaista freudia, eivät oikeita unia, vaan valeunia.
Aleksis Kiven päivän lopuksi unentulkintaa Homeroksen Odysseuksesta. Otto Mannisen suomeksi tulkitsemana Penelope sanoo:
”Vielä on montakin unt' epäselvää, tutkimatonta,
eik' ole ihmisien kaikk' enteet totta ja täyty.
Kaksi on porttia, joist' unet häälyvät kaikk' ulos astuu:
sarvinen toinen on portti, mut norsunluutapa toinen.
norsunluu-ovisesta mi portist' astuvi luokse,
vain lume lieto se on, valeviestein vietteleväinen;
sarvenvälkkyisestäpä taas veräjästä mi saapuu, tietää totta,
ken ihminen vain unen nähnevi moisen.
Mutta en siitä ma tulleen tuon unen hirveän usko."
Penelope oli nähnyt hirveätä unta, että kotka surmasi hänen kotihanhensa, jotka käyskentelivät pihalla kaikessa rauhassa syömässä ruohoa. Kreikankielessä sanat "norsunluu" ja "vale" muistuttavat toisiaan, siksi valeunet tulevat norsunluuportista ja tosiunet sarviportista.
Suomalaisten kirjailijoiden unia ja ajatuksia unista voi lukea kirjasta Unityöt. Toim. Kaarina Helakisa. Otava 1988.
