Lähiössäkin voi asua

Vuosaaren keskusta joulukuussa 2008,
taustalla Suomen korkein asuinrakennus

Ihan turhaa halveerata lähiöitä:
Minä pidän tästä, ei, tarvitsen.
Putket, ammeen, hissit, äänet seinien takana,
lapsen itkun, aikuisten riidat
hanuria, pianoa, nuorten stereot.
Elämä on ääntä, hälyä, yllätystä.
Kun se on ohi, se on ohi, elämä.

Kirjoitti Arja Tiainen 1981 kokoelmassa Isolde, pakolainen.

PS 1. Vuosaaren taiteilijatalossa ei kuulu ääniä seinien takaa, ei lapsen itkua, ei koiran haukuntaa, ei aikuisten riitoja, ei pianoakaan sen jälkeen kun runoilija Pellinen muutti pois. Kaipaan pianon ääntä.

PS2. Hikoilin tietokonehikeä illalla. Piti vääntää rauta auki ja katsoa mikä on vikana, kun yhteys näyttöpäätteen ja keskuskyksikön väliltä on poikki. Vika löytyi raudasta, yhteys oli katkennut, kun olin joulusiivouksessa siirtänyt keskusyksikköä vähän liian rajusti. Korjasin vian, tuli samalla puhallettua pölyt pois koneesta, ja sitten pääsin lähettämään joulukalenterin 20. luukun. Hilkulla oli. Kone herjasi että vakava virhe on tapahtunut. Täytyy ruveta tutkimaan mitä tiedostoja olen menettänyt siivousintoni takia. Siivoaminen on vaarallista. Välttäkää sitä!

Poika niin kuin linnunpoika

Simo 4 v. ( 19. luukku)

Poika niin kuin linnunpoika
syli niin kuin pesä keinuvainen.

Tuuli maailman, oi tuule lauhkeasti,
uneen tyynnyttele poika pienenpieni.
Unta vain on ollut lyhyt elämänsä,
unta kauan on, ja sitten
muutto vaellus ja taasen unta.

Poika niin kuin linnunpoika,
syli niin kuin pesä keinuvainen.

Katkelma Tuomas Anhavan runosta Tuutulaulu, löytynyt kokoelmasta Unen veräjä on auki. Toim. Leena Sippola ja Laura Virkki (Tammi 1987)

Valokuvatorstain 113. aihe: lämpö

Hotakaisen tuoteselostus

Helsinki, Arkadiankatu ( 18.luukku)

Löysin kadulta vamman, mutkan, kuhmun ja tienpätkän.
Vein ne kotiin ja tutkin.
Vammasta sikisi terveyttä, mutka suoristui,
kuhmu tasottui kalloksi ja tienpätkä virkistyi polunaluksi.

Minulla oli ennestään kokoelmissani muutama paise,
muistoläjä, aakkostenrippeitä ja sekatalousjärjestelmästä
sikiäviä ajatuksentynkiä.

Aloin yhdistellä uusia löydöksiä vanhoihin.
Ja niin minusta tuli monien kaihtama ja kaipaama mies
josta sanotaan: se sekoittaa koko kerän punaiseksi langaksi.

Tuoteselostus. Kirjoitti Kari Hotakainen ennen kuin hänestä tuli prosaisti ja finlandisti. Runo löytyi kokoelmasta Runokirja ( WSOY 1988). Romaanista Klassikko voi lukea fiktiivisen kehityskulun runoilijasta prosaistiksi.

Joulupukki trapetsilla

Helsinki, Mannerheimintie, joulukuu 2008

Sarjasta Äkkiä loikkasin korkealle

Nuoruusvuosinani tapasin pitää hauskaa,
etsin aina paikat joissa meno oli villiä,
halusin pukeutua hanhenpoikasen sulista tehtyyn viittaan,
ratsastin valkoturpaisella raudikolla.
Aamulla kuljin Hsin-fengin torin kautta,
illan tullen juovuin He-yangin kukkia ihailessani.
Kun kysyttiin tiedänkö minne palaan yöksi,
osoitin hymyillen sormellani Mo-ch'oun ilotaloa.

Ryokan. Suuri hupsu. Suom. Kai Nieminen ( Basam Books 2000)

Heidän salaperäisyydestään

Helsinki, Havis Amanda joulukuussa 2008

Muutaman laulun tähden


Niiden muutaman laulun tähden
joissa puhuin heidän salaperäisyydestään
naiset ovat olleet
poikkeuksellisen ystävällisiä
vanhuuteni suhteen.
He valmistelevat salaisen paikan
kiireisten elämiensä keskelle
ja ottavat minut sinne mukaansa.
He riisuutuvat alastomiksi
omilla erilaisilla tavoillaan
ja sanovat:
"katso minua. Leonard
katso minua vielä viimeisen kerran."
Sitten he kumartuvat sängyn ylle
ja peittelevät minut
kuin vapisevan lapsen.

Leonard Cohen. Kaipauksen kirja. Suom. Ville-Juhani Sutinen ( Sammakko 2008)

Kuuntele ja katsele Cohenin Dance Me To the End of Love.