Joulupukki trapetsilla

Helsinki, Mannerheimintie, joulukuu 2008

Sarjasta Äkkiä loikkasin korkealle

Nuoruusvuosinani tapasin pitää hauskaa,
etsin aina paikat joissa meno oli villiä,
halusin pukeutua hanhenpoikasen sulista tehtyyn viittaan,
ratsastin valkoturpaisella raudikolla.
Aamulla kuljin Hsin-fengin torin kautta,
illan tullen juovuin He-yangin kukkia ihailessani.
Kun kysyttiin tiedänkö minne palaan yöksi,
osoitin hymyillen sormellani Mo-ch'oun ilotaloa.

Ryokan. Suuri hupsu. Suom. Kai Nieminen ( Basam Books 2000)

Heidän salaperäisyydestään

Helsinki, Havis Amanda joulukuussa 2008

Muutaman laulun tähden


Niiden muutaman laulun tähden
joissa puhuin heidän salaperäisyydestään
naiset ovat olleet
poikkeuksellisen ystävällisiä
vanhuuteni suhteen.
He valmistelevat salaisen paikan
kiireisten elämiensä keskelle
ja ottavat minut sinne mukaansa.
He riisuutuvat alastomiksi
omilla erilaisilla tavoillaan
ja sanovat:
"katso minua. Leonard
katso minua vielä viimeisen kerran."
Sitten he kumartuvat sängyn ylle
ja peittelevät minut
kuin vapisevan lapsen.

Leonard Cohen. Kaipauksen kirja. Suom. Ville-Juhani Sutinen ( Sammakko 2008)

Kuuntele ja katsele Cohenin Dance Me To the End of Love.

Senjasen nostalgiat

Helsinki, Aurinkolahti joulukuussa ( 15. luukku)

Olisipa merimies tai pianisti
tai kapakanpitäjä Bordeauxissa
Tai olisipa 8 vuotias
ja museossa isoisän kanssa

Tai olisipa joku eläin
esimerkiksi majava
Rakentaisi tulvaisen padon
ja läiskyttäisi häntää

Tai olisipa sivuolento
ikivanhassa myytissä
Vilahtaisi selityksettä
taka-alalla kerran pari

Tai olisipa virrenpätkä

Juhani Peltonen.Senjasen nostalgiat. Uuden runon kauneimmat 2. Toim. Hannu Mäkelä ja Veikko Polameri ( Otava 1971)

Puu kasvoi sisään

14.luukku
Martti Aihan veistos Sara Hildenin museossa Tampereella

Octavio Paz: PUU KASVOI SISÄÄN

Otsaani kasvoi puu,
se kasvoi sisään.
Sen juuret ovat suonia,
hermoja oksat,
ajatuksia sekavat lehdet.
Kun silmäät sitä se syttyy,
sen hedelmät
ovat varjossa veriappelsiineja,
kirkkauden granaattiomenoita.
Ruumiin yössä
sarastaa
Siellä, otsani sisällä
puu puhuu.
Tule! Kuuletko sen?

Kotka vai aurinko, suom. Jyrki Kiiskinen ja Jukka Koskelainen (Tammi 1996). He kertovat käänteensä Pazin runoja helsinkiläisessä kahvilassa, jossa he tapasivat viikottain aina samalla kellonlyömällä parin vuoden ajan. Octavio Paz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1990.

Mitä runous on

Helsinki, Mannerheimintie

Kalevi Seilonen vastaa mitä runous on:

Se on avoin päiväkäsky, suljettua puhetta
kun kommunisti seisoo avuttomana tässä, se on yksi
tapa kirjoittaa kirjekuoria ystäville,
muutama Ferlinghettin piirtämä viiva ilmaan.
Eikä meillä kotona luettu milloin sattui.
Runous on tapa kiroilla Runoilijaliiton kokouksessa,
se on juttua joka tedään Yhdys Sanoilla,
mutta virkamiehet taputtavat, älyttömät, taputtavat
ja musta hevonen pakenee yhteistä pahaa.

Kalevi Seilonen. Valittuja runoja. Tammi 1991

Tänään, lauantaiaamuna klo 8.00 YLEn ykkköseltä voi kuunnella enemmän puhetta siitä mitä runous on. Keskustelemassa Tarleena Sammalkorven johdolla: Merja Virolainen, Ilpo Tiihonen, Eino Santanen ja Pauliina Haasjoki. Ohjelman nimi on Kirjakerhon runopolemiikki. Jos ei herää
niin aikaisin, sen voi kuunnella myöhmmin YLEn sivustolta podcastina.