Jef Aérosol. John Lennon. New York 2008.
Entinen Beatles-fani ampui John Lennonin joulukuun. 8. päivä 28 vuotta sitten. Lennonin uusin elämänkerta on vastikään ilmestynyt suomeksi. Katso arviointi: HS.fi Kulttuuri.
Jef Aérosol ( s.1957) on ranskalaisen katutaiteen legenda jo eläessään. Lisää hänen kuviaan Flickrissä: Jef Aérosol’s photostream.
Mä yksin istuin alla puun,
nöyrästi lihoin piennä.
Ja pikku nainen lauleli
en nähnyt missä vielä.
Mä katsoin, katsoin taivaalle,
tuon äänen löytää koin.
Oi ihme, missä missä,
missä on nainen hoi.
”No tule, tule vihdoinkin”
mä humppaisesti huusin.
”Sä tossa puussa piiloilet.”
Mut ei se sieltä tullu.
Niin vieno laulu turrutti
mut uneen pitkän tovin
mä heräsin ja tuijotin –
ei mitään, surin kovin.
Sit pikkuisella oksalla
mä näin kuin näinkin mitä,
mä pienen paksun possun näin:
se laulelikin sitä.
”Mä luulin sua naiseksi”
mä nauraa hihittelin –
ja, ihme! nainen lentoon nous
ja poispäin vipatteli.
John Lennon panee omiaan. Suom. Anselm Hollo ( Otava 2000)
Helsinki, Uutela, Skatan tila
Kolme haikua Santōkan kokoelmasta Vastapäätä kapakka. Suomentanut Kai Nieminen (Basam Books 2002)
ikänäköisyys ja likinäköisyys
sekoittuvat toisiinsa
talvi on tullut
alan vähitellen muistuttaa isääni
jota ei enää ole
epäsäännöllistä elämää:
väliin kasvattelen partaa.
väliin ajan sen taas pois
Santōka (1882-1949) oli japanilainen zenmunkki. Hän vietti kiertelevää elämää, kulki kerjuukulho kädessä portilta portille, lausui suutria kadunkulmissa ja kirjoitti vapaamuotoisia moderneja haikuja. Kerjuupäiväkirjassaan hän sanoo: ”Kulkea, juoda, kirjoittaa –ne ovat Santōkan kolme päämäärää.”
Tampere. Aleksis Kivi ja muusa vanhan pääkirjaston edessä
Hiuskarvan varassa on elämäni,
kun häntä odottelen yöllä.
Tyhjää on kunnia, vapaus, nuoruus
- pian saapuu rakas vieras paimenhuiluineen.
Nyt hän on täällä. Riisuu huntunsa,
katsoo minua tutkivasti.
Kysyn: ”Sinäkö Dantelle sanelit
Helvetin säkeet?” Hän vastaa: ”Minä.”
Anna Ahmatova. Runoja. Suom. Marja-Leena Mikkola ( Orient Express 1992)
Helsinki, Temppeliaukio
Finlandia
Rinnallaan sinappinen kartta kadonneista
hautapaikoista,
poskillaan punaa vuodelta neljäkymmentä –
ja kämmen, paljon
pienimmässä tilassa
kuin kosteikko jonka pounuun
joutsen tekee pesänsä,
se valkoinen
ja kuinka nousevat ne kohta palatakseen
havisten halki ilman
allaan aavaa
sinertävää merta
ja kuinka äkisti voi hyödyttömyys
hyytää verta
kuinka joka kerta nielaistessaan
putoaa yksi vuosi syvyyksiin
ja aika pimenee
ja kohta hän on kuollut, korahtaa
ja hänen kurkkuunsa on kynnetty
se laulun laaja maa.
Ilpo Tiihonen. Taivaan kulmilla. Valitut runot 1975-1986 (WSOY 1987)
Hienoa että tämänvuotinen Finlandia-kirja käsittelee Viron lähihistoriaa vaiennettujen naisten näkökulmasta. Kaikki pisteet Pekka Tarkalle, joka teki valinnan. Eri puolilta nettiä ja blogistania on kuulunut miehistä murinaa valinnan johdosta, on jopa puhuttu suomalaisen kirjallisuuden rappiosta mm. Kiiltomadon keskustelupalstalla.
Onnea 91-vuotiaalle Suomelle ja Finlandia- kisan voittajalle Sofi Oksaselle.
