Todellinen leijona

2. luukku

Pehmoleijonia Kampintorilla lokakuussa 2008

Sanojen ajassa on hauska joulukalenteri. Luukkujen takaa avautuu suomalaisten kirjailijoiden sanoja. Jos yrittää avata monta luukkua kerrallaan, se ei onnistu, vaan tulee ilmoitus:"Hei, eipäs kurkita etukäteen!"

Tämän päivän runo on ikisuosikkini Allen Ginsbergin ( 1926-1997) Todellinen leijona (suom. Seppo Lahtinen)

Tulin kotiin ja löysin leijonan olohuoneestani
Ryntäsin ulos palotikkaita pitkin ja huusin, Leijona! Leijona!
Kaksi konekirjoittajatarta kojensi tummaa tukkaansa ja läimäytti ikkunan kiinni
Minä painelin kotiin Patersoniin ja pysyttelin siellä kaksi päivää.

Soitin vanhalle reichilaiselle psykiatrilleni
joka oli potkinut minut terapiasta koska polttelin marihuanaa
"Se on tapahtunut", huohotin, "huoneessani on Leijona".
"Pelkäänpä että asiasta ei kannta keskustella," hän lopetti puhelun.
....

Runo jatkuu kahdeksan säkeistön verran, mutta en rupea kopioimaan niitä tähän. Ne voi lukea kokoelmasta Huuto ja muita Runoja 1947-1971 ( Sammakko 2000). Kokoelma löytyy hyvinvarustetuista kirjastoista.

Kokoelman nimiruno sai USA:ssa vuonna 1956 siveettömyyssyytteen, joka kumottiin oikeudessa. Vuonna 1969 Huuto esitettiin Suomen yleisradiossa. Kulkulaitosministeri Paavo Aitio teki runon esityksestä eduskuntakyselyn, jonka 83 kansanedustajaa allekirjoitti. Pekka Lounela, teatteriosaston päällikkö, sai YLEn johdolta pyyhkeet so. muistutuksen ääniin 4-3. Lisää Ginsbergista ja Huudosta Juhani Tikkasen sivustolta Kadonnut puukko ja unohtunut Ginsberg.

Sammakon julkaisemaan Huuto-kokoelmaan sisältyy runo Amerikka, jonka voi kuunnella Ginsbergin itsensä lausumana Youtubesta, ja yleisöllä on hauskaa.

Siirtolohkare

1.luukku

Kiviä Yrjönkadulla, Helsingissä. Tietääkö kukaan mistä ja miksi nämä kivet ovat kadulle ilmestyneet ja kuka on tekijä?

Kopsasin Surskopran blogista joulukalenterin luukku-idean. Saa nähdä ehdinkö avata blogiin joka päivä uuden luukun.

Kun näin nuo kivet Yrjönkadulla, mieleeni tuli Helvi Juvosen runo Siirtolohkare. Juvonen taitaa olla nykyään aika tuntematon runoilija. Hän oli yksi mielirunoilijoitani (niitä oli paljon), kun olin nuori. Hän syntyi marraskuun 5. päivä 1919 ja kuoli vain 39-vuotiaana munuaisten vajaatoimintaan vuonna 1959. Hänen kauttaan tutustuin Emily Dickinsonin runoihin, hän käänsi niitä suomeksi.

Minä siirtolohkare
emokalliosta lohjennut
jään kauas kantama
olen metsässä yksin,
olen outo.

En välitä, jos lapset leikkivät
ympärilläni,
en välitä, kun lumi
sataa selkääni. Mutta
älkää veistäkö minua
sillä seison karhun näköisenä ja mietin.
En ole kylmä. Minäkin olen lämmin,
kun aurinko paistaa.

Lasikatto

Tässä talossa lasikatto on korkealla, naisetkaan eivät aivan heti törmää siihen. Arvatkaa mikä rakennus Helsingin ydinkeskustassa? Vinkki: vallan palateissa liikutaan.

Lasilattioistakin on ollut naisille haittaa. Vanhan tarinan mukaan kuningas Salomonin palatsin lattiat olivat lasia. Kun Saban kuningatar tuli ensivisiitille Salomonin luo, hän luuli että lattialla on vettä ja nosti hameenhelmansa ettei se kastuisi. Helman alta paljastui kampurajalka. Se haittasi enemmän Saban kuningatarta kuin kuningas Salomonia, hän oli mies jota pikkuseikat eivät hetkauttaneet. Se lasista.

Valokuvatorstain 110. haaste on lasi.

Lumi-Totoro

Unettoman yöpostaus, ei asiaa eikä mielipiteitä, pelkkää hair cutia vain.

Kokeilin miten onnistuu kuvan lähettäminen Picasan kautta suoraan blogiin. Kuvassa on viimevuotinen lumiveistos taiteilijatalon pihalla. Tänä vuonna ei kukaan ole ehtinyt tekemään veistoksia pihalle. Lumikin näyttää sulavan hyvää vauhtia. Ehkä viikonlopulla pääsee taas pyöräilemään. Suksia ei ehkä kannata kaivaa kellarikomerosta esiin. Sinne muuten murtauduttiin jokin aika sitten. Mitähän rosvo luuli löytävänsä? Ei minulla ole siellä Arabian posliinia eikä elektroniikkaa, vanhoja tietokoneen romuja vain, olisi saanut viedä ne, niin olisin päässyt niistä eroon.

Taiteilijatalon lumiakka. Viime vuoden teoksia tämäkin.

.

Lumimyrsky Helsingissä

Näkymä parvekkeelta sunnuntai-iltapäivällä. Lunta pyryttää viistosti, merta ei näy, parvekkeen lasit rämisevät.

Olen tullut vanhaksi, kun Finlandia-ehdokkaat eivät kuohuta tunteitani eikä minulla ei ole mielipidettä päivän puheenaiheesta eli Finladia-raatien vääristä valinnoista. ( kts. HS-kulttuuri). Olen lukenut vain yhden ehdokkaan romaanin. Se on Sofi Oksasen Puhdistus, josta kirjoitin keväällä täällä. Luen nykyään mieluummin runoja, ne irrottavat omaa kielellistä ilmaisua. Menneillään on Jarkko Laineen Valitut runot, paksu sininen kirja, ja Allen Ginsbergin Huudon jälkeiset runot. Kirjan kirjoittaminen on siinä vaiheessa, että en pysty lukemaan proosaa. En ehdi blogiakaan päivittää kuin harvakseltaan, saati lukea Googlen syötteenlukijaa. Siellä on tällä hetkellä 535 syötettä odottamassa silmäilyä.

Helsingin joulugetto, so. Aleksin joulukatu avattiin tänään, mutta kuva ei ole sieltä vaan Oxford Streetilta, Lontoosta, tekijä on Banksy, lähde : this is London: the entertainment guide, tänään.