Jussinpäivä

Tänään kaikkien jussien nimipäivä, se oikea juhannus ennen kuin siitä tehtiin liikkuva juhla.

Arkistojen kätköistä: Kuvassa maissifarmari Juhani Konkka. Hän tapasi joskus 50-luvun lopulla Nikita Hrutshevin Neuvostoliiton suurlähetystössä ja sai tältä kimmokkeen. Hrushev määräsi kolhoosit kasvattamana maissia, jotta Neuvostoliitosta tulisi yhtä kukoistava maissimaa kuin Yhdysvalloista. Hänen hankkeensa meni poskelleen. En muista miten meidän kolhoosissa Lummenen rannalla viljely onnistui, kuvasta päätelleen satoa saatiin, koska isä-jussin kädessä on maissintähkä. Kuvan on napannut isoveljeni Yrjö luultavasti ns. laatikkokameralla.

Isä-Jussi oli maahanmuuttaja. Hän muuttti Pietarin liepeiltä Toksovasta Suomeen vallankumouksen jälkeen 1919 viidentoista ikäisenä. Siihen aikaan maahanmuuttajia sanottiin emigranteiksi. Se kuulosti hienommalta kuin pakolainen. Hän kirjoitti 1940- luvulla suositun Kulkuri -trilogian, joka kertoo maahanmuuttajan sopeutumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Maahanmuuttajakirjallisuutta on ollut ennenkin, vaikka YLEN Näkökulmassa toisin väitetään.

Edelliseen postaukseeni liittyen vitsejä Stalinista voi käydä lukemassa Neuvostovitsit -sivulta.

Klovneista

Jotkut English Russia -sivustolla käyneet vierailijat ovat väittäneet, että Stalin oli klovni.
Väitteen todisteeksi arkistoista on löytynyt vieressä oleva kuva. Stalin näyttää pellennenää.

Käymälänpitäjä kirjoittaa blogissaan otsikolla Ilkeä klovni amerikkilaisen ja eurooppalaisen klovin eroista. Hän sanoo muunmuassa, että "ilkeä klovni on varmasti kaikkein alkuperäisin amerikkalaisen kulttuurin tunnuskuva. Se on Mcdonalds-ukkelin ja amerikkalaisen joulupukin henkinen sukulainen. Eurooppalaisessa sirkustraditiossahan klovni on yleensä pojimmiltaan surumielinen: melankoliselle ja vakavalle taiteilijapersoonalle ihmisten viihdyttäminen ja naurattaminen on raskasta työtä." Kannattaa lukea koko juttu kommenteineen.

Olen kirjoittanut kauan sitten venäläisestä klovnista, joka oli melankolinen. Se loikkasi länteen Neuvostovallan aikan ja meni pyskoterapiaan. Tekstin voi lukea täältä.

Lyhyt yö

Näkymä parveekkeelta etelään.
Kuunsilta Aurinkolahdella. Aurinko oli zeniitissä Kravun kääntöpiirillä.

Näkymä parvekkeelta pohjoiseen.

Otin kuvat viime yönä kahden aikaan. En päässyt nukkumaan, koska päivitin Vistan Service-pakettia, ja se kesti. Aloitin puoli yhdeltä ja lopetin puoli kolmelta. Edellinen päivitysyritys toista viikkoa sitten päättyi katastrofiin, kun käyttöjärjestelmä romahti. Koko systeemi piti asentaa uudelleen alusta alkaen. Jokainen joka on tehnyt sen, tietää millainen urakka se on.

Valokuvatorstain 96. haaste on Yötön yö. Kuten kuvista näkyy Helsingissä ei ole yöttömiä öitä. Unettomia öitä kyllä on. Viime yönä en ehtinyt nähdä yhtään unta. Kissa herätti kello viideltä aamulla niin kuin aina. Heitin sille pari silakaka ja kömmin takaisin nukkumaan.

Juhannusaattona

Juhannus on meillä herttainen. Sataa. Rantakahvilassa on tyhjää.

Veneet seisovat Aurunkolahdessa. Niiden omistajat eivät tiedä miten viihtyisää on viettää sateista juhannusta veneessä. Sitä laskea ankkuriin jonkin saaren rantaan ja lukea kirjaa hytissä , kun sade ropisee kattoon ja vene keinahtelee hiljalleen. Minä luen tänä juhannuksena Henry Millerin ja Lawrence Durrellin kirjeenvaihtoa. Ikävävämpi juttu on se, että minulla ei ole venettä.

Juhannusruusuja Juhannusruusunkujalla, Taiteilijatalon pihalla.

Juhannusmystiikasta ja -perinteistä voi lukea Harmaasuden blogista. Viihtyisää juhannusta!

Bloomsday

Tänään on Bloomsday. Päivän sankari on Leopold Bloom, Dublinin Odysseus, jonka vaellusta kesäkuun 16. päivänä Joyce kuvaa
romaanissa Ulysses. Päivän kunniaksi otin kirjahyllystä Saarikosken suomennoksen ja luin Nausikaa-jakson ( sivut 339-375) jossa Bloom näkee rannalla ramman tytön ja masturboi. Kun nuorena luin Ulysseksen ensimmäistä kertaa, en ymmärtänyt mistä on kysymys. Joycen tajunnanvirtatekniikka kiinnosti siihen aikaan.

Seuraavassa lyhyt näyte Bloomin tajunnanvirrasta rannalla (merkkasin sen aikoinaan lyijykynällä, niin vaikuttavalta se minusta silloin tuntui):" Hep. Mikä tuo on joka tuossa lentelee? Pääskynen? Lepakko luultavasti. Luulee minua puuksi, niin sokea se on. Onko linnuissa mitään hajua? Metempsykoosi. Ne uskovat että ihminen voi muuttua puuksi surusta. Vaikeroiva paju. Hep. Siinä sitä mennään. Hullunkurinen pikku miekkonen. Missähän se mahtaa asustaa. Kirkontornissa tuolla. Luultavammin. Roikkuu kantapäistään pyhyyden hajussa. Messu tuntuu olevan ohi. Kuului kaikki tänne asti. Rukoile puolestamme. Ja rukoile puolestamme. Hyvä ajatus tuo toisto. Sama jutut mainoksissa. Osta meiltä. Ja osta meiltä."

Joycen romaanin voi aloittaa mistä jaksosta tahansa. Jos joku ei tiedä mistä aloittasi, häntä varten on seuraava testi Ulysseus- where should I start? ( via Nannygoat Hill)

Ylläoleva kuva on kaapattu Irlando-sivustolta.

PS. Eugen Schauman ampui Bobrikovin kesänkuun 16. vuonna 1904 eli saman päivänä saman vuonna jota Joyce kuvaa Ulsseksessa. Hän mainitsee Bobrikovin murhan romaanissa, mutta en ole löytänyt sitä sivua, eikä ole aikaa etsiä sitä, kun on niin paljon muutta tekemistä. Mutta jos joku teistä lukijoista sattuu tietämään millä sivulla se mainitaan, niin kertokoon sen minulle kommenttiosastossa.