Viikonlopulla  kävin  Raumalla ja  Turussa.  Luin  matkalla   Sofi  Oksasen  Puhdistuksen.  Se  on juonivetoinen romaani,  siksi  hyvää matkalukemista , vaikka  yleensä  minua häiritsee , jos kirjassa on juoni, koska se pakottaa lukemaan  nopeasti, että saisi tietää miten henkilöille käy, ja  juonenkäänteet ovat usein    epäuskottavia.
   
   
   Puhdistuksen  juonta vetää eteenpäin   seksiorjaksi ajautunut  tyttö, joka  pakenee   venäläisiä mafiamiehiä.  Tytön tarina on  televisiodokumenteista  ja Lukas  Moodyssonin  Lilja 4ever - elokuvasta  tuttua  tarinaa,  mutta  toisin kuin Moodyssonin Lilja, Oksasen Zara on selviytyjä.   Kirjan toinen  selviytyjä on  Zaran isotäti  Aliida, jonka  elämäntarina kulkee limittäin ja rinnakkain  Zaran  tarinan kanssa.  Mafiaparittajat rinnastuvat KGB:n  miehiin, he  kiduttavat ja häpäisevät naisia. On aika piinallista lukea mitä  he tekevät   Zaralle.
   
   
   Mitä  Aliidalle tapahtui   KGB:n kuulusteluissa  Viron suuren  puhdistuksen aikana?  Sitä  Oksanen  ei onneksi kuvaa,  lukija ymmärtää muutenkin, että Aliida kidutettiin, ja todennäköisesti hänet raiskattiin.   "Mustelmat peitetään ja ollaan hiljaa, Niin on aina tehty."  kertoja  toteaa.   Kirjassa on voimakas  emotionaalinen eetos.  Miehet  ovat  vastenmielisiä  kiduttajia  lukuun ottamatta  Hansia joka  on  virolaisen miehen ihannekuva. Hän  tuoksuukin hyvältä, kun  taas  puolueorganisaattori  Martin haisee pahalta kuin ryssä, minkä  lisäksi hänellä on venäläisiä tapoja.  Välillä epäilin, että  onko  hän  ollenkaan virolainen  virolaisesta nimestään  huolimatta.  Mutta kyllä hän on, se käy ilmi kirjan  loppuun  liitetyistä asiakirjoista. Hän on Narvassa syntynyt, mikä  selittää hänen  venäläiset tapansa.  Kannattaa  lukea  asiakirjat  tarkasti,  niistä  selviää mm. se että  erään  urkkijan nimi on Kärbäs , suomeksi Kärpänen.  Maalaistalossa kärpäset  eivät ole vallan harvinaisia,  mutta kun  niitä pyörii  Aliidan  ympärillä jatkuvasti, niin  sitä  alkaa miettiä että niillä  on jokin   merkitys , eivät ne pörrää  kirjassa   vain  realistisen miljöökuvauksen takia.
   
   
    
      Oksasen romaani elää ja hengittää  Aliidan varassa, josta kasvaa mahtava henkilöhahmo.  Hänessä  on  paljon  pidättyväistä pohjalaisemäntää, joka pitää talon  pystyssä ja  vihaa ryssiä.   Häntä kalvaa voimakas sisarkateus, sehän ei ole mitenkään harvinainen tunne. Neuvosto-Eesti antoi suuren puhdistuksen aikana runsaasti mahdollisuuksia  kateuden kohteen  tieltä raivaamiseksi. Mutta Aliida ei ole ilmiantaja.  Hän menee naimisiin  Martinin kanssa, että  sai pitää  sekä talon että  sen kellarissa  ja vintillä piileskelevän Hansin.   Vähän  minua ihmetytti  kuinka  puolueorganisaattori  ei   huomannut,  että  samassa talossa  elää  vuosikausia  toinen mies.  Aliida  saa sekä  talon  että metsät ja  lopulta  Hansin, mutta ei sillä tavalla kuin  on toivonut ja unelmoinut.  En paljasta tapaa, koska se on yksi kirjan hämmästyttävistä  käänteistä ja  valaisee  Aliidan  pakkomielteistä  rakkautta, mikäli se  oli rakkautta, ehkä pikemminkin omistushalua.
Lisäys 7.1.09.  Puhdistuksesta  lisää täällä: Virolaiset sandaalit.
   
   
  Puhdistus teki  minuun vaikutuksen.   Ajattelin että  luonto on julmaa ja ihmisen ahneus vielä julmempaa, kun  kävelin  Turussa pitkin Läntistä  pitkäkatua,  jolla oli useita  miesten palveluliikkeitä (thaihierontaa ja  seksishow-paikkoja).   Kadun  varren sähkökaapeissa luki: "Turku siisti kaupunki." Pysähdyin kiinteistönvälitysikkunan eteen tutkimaan asuntojen hintoja.  Ne olivat puolet  halvempia kuin Helsingissä. Yksiön saisi   noin  80.000 eurolla.   Helsingistä ei saisi yksiötä, vaikka  voittaisi   kirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Ymmärsin  miksi  Turku on   runoilijoiden kaupunki, ei heillä ole varaa asua  Helsingissä.  Sitä paitsi Helsingissä ei ole  jokea, joka kulkee kaupungin halki.  Joki pitää olla, muuten kaupungista ei  voi  tulla   runoilijoiden  kaupunkia.  Ja  sen joen pitää olla  kunnon joki, ei mikään surkea  Tiber, vaan kuin Seine.   Saarikoski kirjoitti  jotain  kaupunkijokien merkityksestä, mutta en muista  missä  kirjassa,  mahtoikohan kirjan nimi  olla  Aika Prahassa?
   
  Ensi viikonlopulla  käyn  Tartossa ja Narvassa.  Mahtaakohan  Narvassa haista ryssältä.  Se haju on minun lapsuudentraumani. Naapurin tytöt  ilmoittivat minulle nenä nyrpyssä, että teillä haisee  ryssältä - koko porraskäytävä haisee  ryssältä!   Isälle tuli venäläisiä lehtiä,  hän söi hapankaalia ja sipulia, poltti tupakkaa ja joi viinaa.  Esitin hänelle, että hän lakkaisi  tilaamasta niitä  lehtiä,   syömästä hapankaalia ja sipulia, juomasta viinaa ja polttamasta tupakkaa, mutta hän ei  parantanut tapojaan.
   
PS. Diogenes on antanut  tunnustusplakaatin kaikille   oikeassa  sivupalkissa oleville  blogeille.
Blogging for Purpose -plakaatin saa  kopioida  alempaa  kuvatiedostoon, josta sen  voi siirtää  omaan blogiinsa, kunhan muistaa   linkittää  
Diogenes-blogiin.