tiistaina, tammikuuta 01, 2008

Luxemburgissa uuden vuoden päivänä

Valokuvatorstain kuvapeittohaaste

Tällaiselta näytti Luxemburgissa 1.1.2008 klo 11.00 , kun kävin Totin kanssa kävelemässä Hiljaista, harmaata , sumuista. Juhlan jälkiä ei ollut vielä korjattu, kuten alemmasta kuvasta näkyy. Tässä on ammuttu raketteja:

Lisää kuvia Luxemburgista täällä.

Uuden vuoden runo

Hyvää vuotta, hyvää terveyttä ja onnea ( Bonne année, bonne santé et du bonheur) kaikille Sanat-blogin lukijoille ja kommentoijille.

Uuden vuoden aattona täällä vieraili 2163 kävijää. Se on tähänastinen kävijäennätys. Suurin osa vierailijoista tuli tänne googlaamalla uuden vuoden runoa. Luultavasti he eivät löytäneet etsimäänsä, mikäli he etsivät sitä runoa jota lausutaan vuoden vaihtuessa televisiossa ja radiossa. Se on Eino Leinon Aurinkolaulu, jossa sanotaan että "paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista." Se on Suomen puolivirallinen uuden vuoden runo. Se löytyy kokonaisuudessaan teosofien sivustolta. Leino kuten moni muukin viime vuosisadan alun kulttuuri-ihminen oli teosofi.


Henkilökohtaisen uuden vuoden runonsa voi löytää satunnaismenetelmällä eli tökkäämällä sormensa runokirjan sivujen väliin, ja se runo jota sormi osoittaa, on SE runo.


Minun uuden vuoden runoni on Wislawa Szymborskan runo Juonittelua kuolleiden kanssa kokoelmasta Sata Szymborskaa, jonka otin matkalle mukaan. Sen on ovat suomentaneet Matti Puukko ja Jarkko Laine ( mikä merkitsee että Puukko on tehnyt raakakäännökset ja Laine sovittanut ne runoiksi).


Millaisissa olosuhteissa näet unta kuolleista?

Ajatteletko heitä usein ennen unen tuloa?

Kuka näyttäytyy sinulle ensiksi?

Onko se aina sama henkilö?

Nimi? Sukunimi? Hautausmaa? Kuolinpäivä?


Mihin he vetoavat?

Vanhaan tuttavuuteen? Sukulaisuuteen? Isänmaahan?

Kertovatko he sen mistä he tulevat?

Ja kuka on heidän takanaan?

Ja kenen muun uniin kuin sinun he ilmaantuvat?

----

Runon voi lukea kokonaisuudessaan kokoelman sivuilta 112 -113.


Kirjoitan unista ja näen unia kuolleista, mutta unissa he ovat eläviä. Vakituisia vierailijoita ovat äiti, isä, isoäiti ja lapsuudenystävä Max.


Unista puheen ollen uudenvuoden unia on entiseen aikaan pidetty enneunina, siksi niitä on katsottu tavallista tarkemmin. Yritin olla tarkkaavainen viime yönä, mutta nukuin niin sikeästi, että muistan vain lyhyen pätkän unesta, jossa siirsin vanhempia kirjoituksiani uuteen Nebula-nimiseen tiedostoon. Alitajunta tekee työtä unissakin. Nebula tarkoittaa tähtisumua. Alla NASA:n kuuluisin kuva Eagle -nebulasta. Kuvan nimi on Pillars of Creation.


maanantaina, joulukuuta 31, 2007

Kohtalon arvoitus ja I Ching

Vieressä on Chiricon maalaus Ahdistava matka eli Kohtalon arvoitus. Sekin on Bretonin Nadja -romaanin kuvitusta.

Tämä postaus siksi, että eilen jäi Breton-sitaatista pois tärkeä sana, jonka lisäsin tänään. Se sana on etsiä- verbin ensimmäinen persoona.

Uuden vuoden yönä moni suomalainen ryhtyy surrealistiksi, ja katselee kohtalon arvoitusta tinasta ja sen varjokuvista.

Alkavan vuoden ennustetta voi kysellä myös kiinalaiselta oraakkelilta I Chingiltä. Jos ei omista kirjaa, netistä löytyy Chrisin sivusto (englanninkielinen). Se on siitä hyvä I Ching -sivusto, että tulokseen voi vaikuttaa itse heittämällä kuusi kertaa kolme kolikkoa ja merkitsemällä muistiin heiton kruunat ja klaavat (heads and tails) Yksi heitto vastaa yhtä riviä heksagrammissa, jonka rakentaminen aloitetaan alhaalta ylöspäin. Jokaisen heiton tulos valitaan "pull and down menusta." Kun kuusi riviä on valmiina, klikataan Show hexagram -painiketta. Tuloksena on oraakkelin vastaus, hämärä kuin oraakkelien vastaukset aina, mutta alitajunta kyllä ymmärtää hämärätkin sanomat. Muutoksen merkit ovat tärkeitä, mikäli niitä sattuu heksagramista löytymään.

sunnuntai, joulukuuta 30, 2007

Tarkoitusta etsimässä

Vuoden vaihtuessa lehdet listaavat merkittäviä tapahtumia. Mutta mikä on merkittävä tapahtuma itse kunkin elämässä? Tietääkö sen heti vai vasta vuosien päästä?

André Bretonin sanoin: "Tapahtumaa jolta itse kullakin on oikeus odottaa oman elämänsä tarkoituksen paljastumista, tuota tapahtumaa jota en kenties ole vielä kohdannut mutta jonka viitoittamalla tiellä etsin itseäni, ei ole mikäli se on ansaittava työllä." ( Nadja s.48. suom. Janne Salo).

Otin matkalukemiseksi Luxemburgiin Bretonin Nadjan.
Ensimmäinen lause: Kuka minä olen? paljastaa kirjan teeman. Se on itseänsä etsiminen.

Kirja voi tuntua vähän oudolta sellaisesta lukijasta joka ei ole tutustunut surrealistiseen kirjallisuuteen.
Unet, yhteensattumat ja enteet eivät ole oikein istuneet
suomalaiseen rationalismiin, siksi surrealismi ei ole ollut meillä koskaan suosiossa. Nadjakin on vasta nyt ( lähes 80 vuotta ilmestymisensä jälkeen) kääntynyt suomenkielelle. Ensi vuonna ( 2008) on luvassa Bretonin Hullu rakkaus, jota jään odottamaan innolla. Sen kääntää Jaakko Salo ja kustantaa Sammakko. Olen tainnut jo aikaisemmin sanoa tässä blogissa, että Suomessa pienet kustantajat vastaavat kulttuuriteoista.

Kuvassa on surrealisti Max Ernstin maalaus Mutta ihmiset eivät tule tietämään siitä mitään.
Se on yksi Bretonin kirjan monista kuvista, ( jotka tosin ovat mustavalkoisia).

Lisää Nadjasta löytyy blogista Lyhytaaltoradio, jota suosittelen kirjallisuudesta, elokuvista ja kultuurista yleensäkin kiinnostuneille.


torstaina, joulukuuta 27, 2007

Näkymä ikkunasta

Tällaista maisemaa katselen ikkunasta, kun yritän päästä joulun jälkeen takaisin työrytmiin. Vaikealta tuntuu. Kirjoituskonekin katosi jouluyönä. Se oli elektroninen kone, jollaista en ole käyttänyt yli kahteenkymmeneen vuoteen.

Luxemburgissa on pari kolme astetta kylmempää kuin Helsingissä. Seuraan Wunderground- sivuston sääennusteita. Jos yöllä on pakkasta, kadut ovat aamulla liukkaita, kun lähden koiran kanssa lenkille. Jos katuosuus ei päivälläkään sula, pitää suolata se. Jos tulee lumimyräkkä, pitää lapioida se lumesta puhtaaksi. Siksi tulee seurattua ennusteita tarkemmin kuin Helsingissä.

Wundergroundin sivustolta olen oppinut , että on olemassa kolmenlaista hämärää: porvarillista, nauttista ja astronomista. Minua kiinnostaa porvarillinen hämärä, joka kestää Helsingissä noin tunnin ja Luxemburgissa noin 40 minuuttia. Englanniksi se on civil twilight. Koska en ole kuullut sitä termiä aikaisemmin, piti käydä Ursan sivustolla tutkimassa asiaa. Sieltä selvisi, että porvarillinen hämärä alkaa auringonlaskusta ja päättyy kun auringon keskipiste 6 astetta horisontin alapuolella, ja että Suomessa siitä on poliittisista syistä käytetty myös nimitystä yhteiskunnallinen hämärä. Oppi ikä kaikki. En muista että koulussa olisi opetettu hämärän lajeja. Olin ehkä siltä tunnilta poissa.