Tarkoitusta etsimässä

Vuoden vaihtuessa lehdet listaavat merkittäviä tapahtumia. Mutta mikä on merkittävä tapahtuma itse kunkin elämässä? Tietääkö sen heti vai vasta vuosien päästä?

André Bretonin sanoin: "Tapahtumaa jolta itse kullakin on oikeus odottaa oman elämänsä tarkoituksen paljastumista, tuota tapahtumaa jota en kenties ole vielä kohdannut mutta jonka viitoittamalla tiellä etsin itseäni, ei ole mikäli se on ansaittava työllä." ( Nadja s.48. suom. Janne Salo).

Otin matkalukemiseksi Luxemburgiin Bretonin Nadjan.
Ensimmäinen lause: Kuka minä olen? paljastaa kirjan teeman. Se on itseänsä etsiminen.

Kirja voi tuntua vähän oudolta sellaisesta lukijasta joka ei ole tutustunut surrealistiseen kirjallisuuteen.
Unet, yhteensattumat ja enteet eivät ole oikein istuneet
suomalaiseen rationalismiin, siksi surrealismi ei ole ollut meillä koskaan suosiossa. Nadjakin on vasta nyt ( lähes 80 vuotta ilmestymisensä jälkeen) kääntynyt suomenkielelle. Ensi vuonna ( 2008) on luvassa Bretonin Hullu rakkaus, jota jään odottamaan innolla. Sen kääntää Jaakko Salo ja kustantaa Sammakko. Olen tainnut jo aikaisemmin sanoa tässä blogissa, että Suomessa pienet kustantajat vastaavat kulttuuriteoista.

Kuvassa on surrealisti Max Ernstin maalaus Mutta ihmiset eivät tule tietämään siitä mitään.
Se on yksi Bretonin kirjan monista kuvista, ( jotka tosin ovat mustavalkoisia).

Lisää Nadjasta löytyy blogista Lyhytaaltoradio, jota suosittelen kirjallisuudesta, elokuvista ja kultuurista yleensäkin kiinnostuneille.

Näkymä ikkunasta

Tällaista maisemaa katselen ikkunasta, kun yritän päästä joulun jälkeen takaisin työrytmiin. Vaikealta tuntuu. Kirjoituskonekin katosi jouluyönä. Se oli elektroninen kone, jollaista en ole käyttänyt yli kahteenkymmeneen vuoteen.

Luxemburgissa on pari kolme astetta kylmempää kuin Helsingissä. Seuraan Wunderground- sivuston sääennusteita. Jos yöllä on pakkasta, kadut ovat aamulla liukkaita, kun lähden koiran kanssa lenkille. Jos katuosuus ei päivälläkään sula, pitää suolata se. Jos tulee lumimyräkkä, pitää lapioida se lumesta puhtaaksi. Siksi tulee seurattua ennusteita tarkemmin kuin Helsingissä.

Wundergroundin sivustolta olen oppinut , että on olemassa kolmenlaista hämärää: porvarillista, nauttista ja astronomista. Minua kiinnostaa porvarillinen hämärä, joka kestää Helsingissä noin tunnin ja Luxemburgissa noin 40 minuuttia. Englanniksi se on civil twilight. Koska en ole kuullut sitä termiä aikaisemmin, piti käydä Ursan sivustolla tutkimassa asiaa. Sieltä selvisi, että porvarillinen hämärä alkaa auringonlaskusta ja päättyy kun auringon keskipiste 6 astetta horisontin alapuolella, ja että Suomessa siitä on poliittisista syistä käytetty myös nimitystä yhteiskunnallinen hämärä. Oppi ikä kaikki. En muista että koulussa olisi opetettu hämärän lajeja. Olin ehkä siltä tunnilta poissa.

Ohi on

Pukki ottaa rennosti, siltä on joulukiireet ohi.
Se lähti tapaninpäivänä Suomeen, ja minä jäin Luxemburgiin.

Joulukiireitä

Kiirettä pitää tontuillakin.
Valokuvatorstain 72.haaste

Joulushoppailua

Tämä on Banksyn graffititaidetta. Lisää Banksyn yhteiskuntakriittistä taidetta löytyy täältä.