Ajan harha

Valokuvatorstain 69. haaste: Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.(Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)

Jep, olen samaa mieltä ( Simo 3 v.)

Keskeneräistä

Valokuvatorstain 68.haaste, "inspissana" keskeneräinen.

(Klikkaaa isommaksi)
Tässä tehdään muotopuistoa Taiteilijatalon naapuriin.

Pahasti keskeneräinen on myös kirja, jota parhaillaan kokoan. Aika juoksee pakoon ja minä juoksen ajan perässä. Kuolemanraja (deadline) lähestyy uhkaavasti. En ehdi päivittää blogia. Pitänee muuttaa blogin nimi Sanat Kuviksi Kuvia riittää, mutta sanat ovat tiukalla.

Polun jatko

Valokuvatorstain 67. haaste on kuva metsäpolusta. Tehtävänä on lähteä analysoimaan, assosioimaan, tai jatkojalostamaan sitä oman kuvan kautta.

Lähdin kävelemään metsäpolkua pitkin ja tulin järven rantaan. Laiturilla tähysteli Totti tötterö päässä. Kuva on viime kesältä.

Kuva jota kenenkään ei ollut tarkoitus nähdä

Kuva on otettu Jokelan asemalla kesällä, kun odotin Helsinkiin menevää junaa. Valokuvatorstain viime viikon haasteena oli kuva jota kenenkään ei ollut tarkoitus nähdä, mutta en halunnut osallistua näin ankealla kuvalla.

Ajattelin,että en kirjoita blogissa mitään Jokelan tapahtumista, mutta ne pyörivät mielessäni kaiken aikaa. Torstaiaamuna kirjoitin yksityiseen päiväkirjaani, että Nykyajan Raskolnikov ampui Jokelan koulukeskuksessa kahdeksan ihmistä ja itsensä eilen. Oli suunnitellut teon etukäteen ja lähettänyt nettiin videon ja kirjoituksen jossa sanoi: "Verrattuna teihin jälkeenjääneisiin massoihin olen todellisesti jumalankaltainen." Ja teon motiiveista: "Vaikka valitsinkin lukion kohteekseni, motiivini hyökkäykselle ovat poliittiset ja paljon syvällisemmät. " Hän oli kympin oppilas. Poti selvästikin yli-ihmiskompleksia à la Raskolnikov, ja oli yhtä onneton ja tunne- elämältään sekaisin kuin hän. Poika ihaili ääriliikkeitä ja amerikkalaisia koulutappajia. Hesarin pääkirjoittaja pitää syyllisenä nettiä. Mutta tunteiltaan häiriintyneitä nuoria miehiä on aina ollut ja tulee olemaan, oli nettiä tai ei. Kannattaisi lukea Dostojevskin Rikos ja rangaistus uudelleen. Raskolnikovin aikana ei ollut nettiä, sen sijaan hän kirjoitti nietzscheläisiä yli-ihmisoppejaan Kirjalliseen kuukausilehteen.

Myös Risto-Niemi - Pynttärin mieleen on tullut Raskolnikov. Hän kirjoittaa blogissaan:" Aivan kuin Rikoksen ja rangaistuksen alusta olisi tehty tiivistelmä, sillä erotuksella, että Pekan tarinasta puuttuu sekä rangaistus että sovitus."

Jokelan tapahtumista, suomalaisten kovista arvoista ja tunnekielteisyydestä kirjoittaa Finnsanity-blogin pitäjä Arhi Kuittinen. Linkki löytyi Käymälän kirjoituksesta Suomalaisten kätketyt tunteet.

Tiedotus ja suosituksia

En nyt ehdi päivittää blogia, kun on isonpuoleinen kirjoitustyö menneillään. Se vie voimat. Päivällä ei ole aikaa enkä illalla jaksa kirjoittaa. Käykää sen sijaan tutkimassa Maailmankirjoja. Siellä kirjoitetaan kirjallisuudesta kiinnostavasti. Lisäksi voi käydä vilkaisemassa päivän kirjallisuussitaatin (englannin kielellä) minun blogini oikeasta sivupalkista.

Sadovaja 10:n porraskäytävän seinä Moskovassa

Kuva on peräisin Master and Margarita -sivustolta. Suosittelen sivustoa kaikille joita kiinnostaa Bulgakovin romaani Saatana saapuu Moskovaan ja sen henkilöhahmot. Sieltä löytyy sekä asiaa että triviaa. Romaania esitetään draamasarjaksi sovitettuna Teema-kanavalta lauantai-iltaisin ja uusintana sunnuntaina päivällä. Harmittaa, että minulla ei ole tallentavaa digisovitinta, sillä sarja on niin hyvin tehty, että sitä tekisi mieli katsoa uudelleen. Toissa lauantain jaksossa Mestari kohtasi Margaritan ja rakkaus iski häneen "kuin suomalainen puukko." Niin minä kuulin, mutta ei suomenkielisessä tekstityksessä mainittu, että puukko on suomalainen. Että jättivätkin pois niin tärkeän yksityiskohdan!

Kuusi vuotta sitten kun olin matkalla Siperiaan ( jolloin oli päivä aikaa ennen kuin juna Siperiaan lähti), kävin Sadovaja kympissä. Porraskäytävässä oli paljon kissan kuvia ja graffiteja sekä salaperäisiä merkkejä, jotka liittyivät Mestari ja Margarita -romaaniin. Kiipesin ylimpään kerrokseen, jossa oli asunut Woland kissansa Behemotin ja avustajaporukkansa kanssa. Sen oven takaa kuului kumeaa koiran haukuntaa. Kuvittelin, että se koira oli iso ja musta kuin Baskervillen koira.

Talossa oli Bulgakov -museo, auki klo 13-16. Mutta ei se ollut auki. Kysyin kahdelta nuorelta naiselta , jotka tulivat porraskäytävään, milloin se on auki. He kohauttelivat harteitaan tympääntyneen näköisinä pääkaupunkilaiseen tapaan veltosti, eivät joko tienneet tai asia ei heitä kiinnostanut. Ehkä he olivat kyllästyneet uteliaisiin turisteihin, Bulgakovin palvojiin ja satanisteihin joita ramppasi porraskäytävässä.

Ja vielä yksi suositus. se on tämä:

Tämä kirja ilahdutti minua viikonloppumatkalla Saloon. Luulin jo, että vihaisia nuoria miehiä ei Suomessa enää olekaan, että ne ovat kuolleet sukupuuttoon, mutta onneksi Kirjailijaliiton uutuuskirjojen hyllystä löytyi Antti Nylénin kirja. Paras essee ( minun mielestäni) oli Miehen kritiikki , jossa Nylén tarkastelee miehen vähemmän ihailtavia ominaisuuksia mm. Lukas Moodyssonin elokuvien kautta.

Sitaatti Moodyssonin elokuvasta Reikä sydämessä: "Mitä yhteistä on kaikkein sairaampia asioita tekevillä ihmisillä? Ja niillä jotka kiduttavat, raiskaavat ja sotivat? Kaikki aivan kaikki ovat miehiä."