Kuva jota kenenkään ei ollut tarkoitus nähdä

Kuva on otettu Jokelan asemalla kesällä, kun odotin Helsinkiin menevää junaa. Valokuvatorstain viime viikon haasteena oli kuva jota kenenkään ei ollut tarkoitus nähdä, mutta en halunnut osallistua näin ankealla kuvalla.

Ajattelin,että en kirjoita blogissa mitään Jokelan tapahtumista, mutta ne pyörivät mielessäni kaiken aikaa. Torstaiaamuna kirjoitin yksityiseen päiväkirjaani, että Nykyajan Raskolnikov ampui Jokelan koulukeskuksessa kahdeksan ihmistä ja itsensä eilen. Oli suunnitellut teon etukäteen ja lähettänyt nettiin videon ja kirjoituksen jossa sanoi: "Verrattuna teihin jälkeenjääneisiin massoihin olen todellisesti jumalankaltainen." Ja teon motiiveista: "Vaikka valitsinkin lukion kohteekseni, motiivini hyökkäykselle ovat poliittiset ja paljon syvällisemmät. " Hän oli kympin oppilas. Poti selvästikin yli-ihmiskompleksia à la Raskolnikov, ja oli yhtä onneton ja tunne- elämältään sekaisin kuin hän. Poika ihaili ääriliikkeitä ja amerikkalaisia koulutappajia. Hesarin pääkirjoittaja pitää syyllisenä nettiä. Mutta tunteiltaan häiriintyneitä nuoria miehiä on aina ollut ja tulee olemaan, oli nettiä tai ei. Kannattaisi lukea Dostojevskin Rikos ja rangaistus uudelleen. Raskolnikovin aikana ei ollut nettiä, sen sijaan hän kirjoitti nietzscheläisiä yli-ihmisoppejaan Kirjalliseen kuukausilehteen.

Myös Risto-Niemi - Pynttärin mieleen on tullut Raskolnikov. Hän kirjoittaa blogissaan:" Aivan kuin Rikoksen ja rangaistuksen alusta olisi tehty tiivistelmä, sillä erotuksella, että Pekan tarinasta puuttuu sekä rangaistus että sovitus."

Jokelan tapahtumista, suomalaisten kovista arvoista ja tunnekielteisyydestä kirjoittaa Finnsanity-blogin pitäjä Arhi Kuittinen. Linkki löytyi Käymälän kirjoituksesta Suomalaisten kätketyt tunteet.