Kokeilu

Miten Windows Live Writer toimii? Tämä on kokeilu. Tuli ilmoitus että puuttuu jokin ActiveX-komonentti, minkä takia Writer ei ehkä toimioikein. No, katsotaan.

Hetkeä myöhemmin: Näyttää toimivan, vaikka komponentti puuttuu. Kätevä työkalu bloggaajalle. Mutta kuvan lähettäminen ei onnistunut, ainakaan tällä kertaa.

Kokeilu 2

My Heritagen kasvojenvertailutesti on kehittynyt siitä kun viimeksi ( Kuin kolme marjaa)puolitoista vuotta sitten kokeilin sitä. Tällainen on uusi testitulos:

Tietokone- ynnä muita harmeja

(klik)
Taiteilijatalon siat. Eivät liity alla olevaan juttuun.

Edellinen juttu on päivätty lauantaina, mutta kirjoitin sen loppuun vasta tänään, tiistai-iltana. Tuli taas harmeja uuden tietokoneen kanssa. Pahuksen Vista, pahuksen HP! Kun tulee ongelmatilanne HP alkaa "puhua" tanskaa. Koneen mukana tullut Nortonin ilmainen virustutka ja palomuurisuoja piti päivittää viikonloppuna maksulliseksi versioksi. Latasin sen netistä ja kaikki sujui vallan mainiosti , Norton toimi. Siirsin digikuvat ja tiedostot maksullisen version varmuusvarastoon, mutta en tehnyt varmuuskopiota Nortonista, ja sekös nyt harmittaa.

Seuraavana aamuna tein lähiverkkoa vanhan ja uuden tietokoneen välille. Jotta asetukset tulisivat voimaan, tietokoneet piti sulkea, minkä jälkeen tietokoneet käynnistyivät, mutta uuden Vista-koneen ruutu pysyi mustana. Suljin koneen ja käynnistin sen uudelleen. Kone oli vaihtanut kielen tanskaksi ja se rupesi raksuttamaan jotain korjausohjelmaa, joka palautti koneen ennen häiriötä olleeseen tilanteeseen. Korjauksen mukana katosi maksettu Norton. Äkkiä etsimään netistä Symantecin kotisivua. Sieltä löytyi tietoa miten ohjelma ladataan uudelleen. Lataus onnistui, mutta ei asentaminen. Yritin monta kertaa ja aina tuli sama ilmoitus: "Kommunikaatiohäiriö."

Nortonilla on chattipalvelu, josta voi kysellä neuvoa englanniksi. Joku Per antoi url-osoitteen josta ohjelman voi ladata uudelleen. Mutta ohjelma oli yhteensopimaton Vistan kanssa. En ole ottanut uudelleen yhteyttä Periin. Kirjoitin Symantecin tukeen suomenkielisen selostuksen ongelmasta, sieltä tuli automaatin vastaus, että asiani otetaan käsittelyyn 72 tunnin sisällä. Ne tunnit eivät ole vielä kuluneet umpeen. Puhelintukeakin saisi, mutta se maksaa lähes 10 euroa ja arvioitu odotusaika ennen kuin puheluun vastataan, on 30 minuuttia. Sekin maksaa.

Tarinan opetus: Älkää ladatko maksullista Nortonia netistä, tai jos lataatte, niin polttakaa ohjelma heti rompulle. Toinen opetus: Älkää ostako Vistaa , koska mikään ei ole sen kanssa yhteensopiva. Onhan se nätti ja sillä on hyvä katsella dvd-leffoja, mutta kun sen kanssa tulee ongelmia, niitä ei pysty korjaamaan tavallisella tietokonejärjellä.

Ne muut harmit:
1) Juhannuksena alkoi kulmahammasta jomottaa hiljalleen. Särky paheni ja juhannuksen jälkeisenä tiistaina oli pakko mennä terveysaseman hammashoitolaan. Jouduin penisilliinikuurille. Huonoa vointia ja jomotusta kesti kuusi päivää.

2)Keittiökaapin hylly romahti. Kaikki syvät lautaset, jälkiruoka-astiat, tarjoiluvadit , kulhot, kipot ja asetit, joita hyllyllä oli, särkyivät. Kuin ihmeen kaupalla yksi lapsuudenkodista peräisin oleva sillivati säilyi ehjänä.

3)Polkupyörän kumi puhkesi, kun ajoin särkyneen kaljapullon yli. Yritin väistää mutta liian myöhään. Entiseen aikaan paikkasin kumit itse, mutta nyt olen tullut niin laiskaksi ja vanhaksi, että vien pyörän korjaamoon. Kumin vaihtaminen maksoi 15 euroa ja kesti 15 minuuttia. Sillä aikaa katselin roskisdyykkaria. Se oli orava. Harmitti että ei ollut kameraa mukana. Täälläpäin ovat oravat alkaneet dyykata roskiksia.

Kaikki kurjuudet saman viikon sisällä. Ei kaksi ilman kolmatta, sanotaan. Mutta tuli neljäskin, se saamarin Vista-koneen kaatuminen.







-

Kesälukemista

(klik)

Pöydän kulmalla kasassa kirjat joita olen lukenut viimeksi kuluneen viikon aikana: Paul Austerin The Brooklyn Follies, Mohsin Hamidin Fundamentalisti vastoin tahtoaan, J.M.Coetzeen Hidas mies, Sybille Steinbacherin Auschwitz ja David Albaharin Syötti.

Austerin kanssa minulle käy kuten aina. Aloitan englanniksi mutta kirja jää kesken, ja luen sen loppuun sitten kun se ilmestyy suomeksi. The Brooklyn Follies-romaanin alussa mies palaa kuolemaan Brooklyniin. Hänen avioliittonsa on hajonnut ja hänellä remissiotilassa oleva keuhkosyöpä. Sen enempää en hänestä tiedä, mutta hän vaikuttaa hyvin austerimaiselta mieheltä.

Austerin jälkeen aloitin Auschwitzin ( suom. Tuomas Kauko) ja näin seuraavana yönä unta että sota alkoi. Saksalaiset passittivat ihmisiä keskitysleiriin, ja yksi sadistinen humalainen naisupseeri ammuskeli kadulla sattumanvaraisesti väkijoukkoa. Minäkin jouduin leiriin. Ne joilla ei ollut sukkia eikä kenkiä lähetettiin saman tien kaasukammioon. Minulla ei ollut.

"Puhtauden kautta vapauteen", luki kaasukammioon johtavan puku- tai pikemminkin riisuuntumishuoneen seinällä Auschwitzissa. Steinbacherin mukaan:"Joukkomurha ja kunniallisuus eivät olleet vastakohtia vaan tiiviissä yhteydessä toisiinsa. Massarikosten näkeminen sairaalloisten mielentilojen tuloksena vaikuttaa siksi yhtä epäuskottavalta kuin sen olettaminen, että tekijät olisi vallannut kollektiivinen jakomielisyys." Sirpa Kähkönen
yritti Mukkulassa virittää aiheesta keskustelua, mutta ranskalainen Patrick Beurard-Valdoye
veti kotikentälle ja piti niin pitkän puheenvuoron Dreyfusin jutusta, ettei kukaan sen jälkeen palannut Kähkösen teemaan.

J.M Coetzee ( kuva oikealla) kävi Mukkulassa alustamassa tasan 20 vuotta sitten. Osallistuin samaan kokoukseen- teemana oli Miten kirjallisuus paljastaa? - mutta en muista häntä. Sen sijaan muistan Juri Lotmanin ja Anne Garrétan, josta tuli myöhemmin Oulipo-ryhmän jäsen. Coetzee oli varmaankin niin vetäytyvä, että häntä oli vaikea havaita.

Pidän kovasti joistakin Coetzeen kirjoista, mutta Hidas mies ( suom. Seppo Loponen) ja miehen ongelmat eivät koskettaneet minua. Lukujärjestykseni oli väärä, olisi pitänyt lukea Coetzeen kirja ennen Auschwitzia. Alku oli kyllä lupaava: mies menettää toisen jalkansa polkupyöräonnettomuudessa. Luettuani alun pyöräilin pari päivää tavallista varovaisemmin, ettei minulle kävisi samoin kuin hitaalle miehelle.

Mies palkkasi kotisairaanhoitajaksi naimisissa olevan kroaattinaisen ja rakastui tietysti hoitajaansa. Minusta tuntui kuin Coetzee olisi pelästynyt tarinan tavanomaisuutta eikä olisi uskaltanut sukeltaa miehen tunteisiin, koskapa tuo tarinaan "apuminänsä" Elizabeth Costellon, joka alkaa häärätä miehen elämässä kuin Miss Marple. Costello ärsytti minua jo edellisessä Coetzeen romaanissa. Mutta häntäkin enemmän ärsyttää Coetzeen vihamielinen ja/tai ahdistunut suhtautuminen vanhuuteen. Hänen asenteessaan ei ole huumorin häivääkään. Hänelle suosittelisin Guyla Illyésin romaania Kharonin lautalla ja W.B.Yeatsin Hurjaa syntistä vanhusta ja muita vanhuuden runoja.

Mohsin Hamidin Fundamentalisti vastoin tahtoaan ( suom. Tero Valkonen) on kiinnostava aiheensa takia, mutta ei kirjallisesti. Se on yhden lukukerran romaani. Hamid ei kirjoita omalla äidinkielellään, vaan englanniksi, mikä vie kielestä vivahteet ja tekee kerronnasta sujuvaa lehtimiesproosaa, mutta ei sen enempää.

Nuori pakistanilaismies kertoo tarinaansa tuntemattomalle amerikkalaiselle lahorelaisessa ravintolassa. Nuori mies opiskellut amerikkalaisessa huippuyliopistossa Princetonissa ja saanut huipputyöpaikan hyvinmenestyvässä konsulttifirmassa. Hänen tyttöystävänsä on varakkaasta amerikkalaisperheestä. Hänestä on hienoa, kun hän on päässyt tyttöystävän myötä sisäpiireihin, New Yorkin "chiciin sydämeen." Hän on sisäistänyt amerikkalaiset arvot, mutta ne alkavat murentua syyskuun yhdennentoista päivän jälkeen. " Minusta tuntui silloin - ja jos rehellisiä ollaan niin tuntuu yhä - että Amerikka oli keskittynyt pelkkään esittämiseen. Teidän yhteiskuntanne kieltäytyi pohtimasta yhteistä tuskaa, jonka kautta olitte sidoksissa niihin, jotka olivat kimppuunne hyökänneet. Te vetäydyitte uskomuksiin omasta erilaisuudestanne, olettamuksiin omasta ylivertaisuudestanne. Ja te kävitte näiden uskomusten pohjalta toimiin koko maailman suuruisella näyttämöllä...," sanoo nuori mies tuntemattomalle amerikkalaiselle.

Jossain haastattelussa Hamid sanoi, että romaanissa on omaelämäkerrallisia aineksia. Kuten romaanin päähenkilö, hänkin on syntynyt Lahoressa, opiskellut Princetonissa ja työskennellyt hyvinmenestyvässä konsulttitoimistossa, mutta hän EI hymyillyt eikä hänen ensireaktionsa ollut "huomattava tyytyväisyys," kun hän näki televisiossa World Trade Centerin tornin romahtavan. Fiktion vapaus on siinä, että voi jakaa henkilöilleen kiellettyjä tunteitaan. Vähän kuin unissa: en minä vaan ne muut.

David Albehari

Sokeri pohjalla, sanotaan. Mutta ei David Albeharin Syötti makea ole. Se on viiden tähden kirja, minun makuuni, sivuja vain 141, mutta niin täynnä ajatuksia, että kirja ei tyhjene yhdellä eikä kahdella lukukerralla, vaan siihen siihen voi palata yhä uudelleen. Hinta-laatu-suhde on erinomainen. Sen on suomentanut ja kustantanut Kari Klemelä, joka antaa Suomentajan huomioita -blogissa vihjeen mitä kirjan monimielinen nimi merkitsee.

Kirja on yhtä ja samaa kappaletta, mutta ei se ole vaikealukuinen, minusta. Luin sen yhtenä yönä . Tarina vetää mukaansa. Vapaaehtoiseen maanpakoon lähtenyt serbimies kuuntelee magnetofoninauhoja, joilla hänen äitinsä kertoo elämäntarinaansa. Äidin ensimmäinen aviomies oli juutalainen, joka joutui vankileirille ja teloitettiin toisen maailmansodan aikana. Heidän kaksi lastaan kuolivat junaonnettomuudessa. Äidille ei jäänyt mitään, mutta hänestä ei tullut katkeraa. Hän sanoo: "Ihmisellä on vain yksi keino vastustaa pahaa, hänen täytyy löytää itsestään hitunen hyvyyttä. Jos aina etsii mielessään syyllisiä, tuhoaa kaikki itsessään olevat mahdollisuudet hyvyyteen."

Mies ei ottanut kotimaastaan mukaansa mitään muuta kuin magnetofoninauhat, joita hän alkaa kuunnella, kun ei ole puhunut äidinkieltään kahteen vuoteen. "Äidinkielestä luopuminen merkitsee vain yhtä erilaisista nopeista tavoista kuolla," hän yrittää tehdä selväksi Donaldille, kanadalaiselle kirjailijalle jolle hän kertoo äitinsä tarinaa. Donald ei ymmärrä Euroopan historiaa eikä eurooppalaisuutta. Donald on kuin kirjoituskurssin vetäjä, joka antaa kertojalle hyviä neuvoja miten äidin tarina pitäisi kirjoittaa. "Kertomuksen täytyy olla selkeä", Donald opastaa ja kertoja kirjoittaa ohjeen paperilapulle, jonka hän kiinnittää magneetilla jääkaapin oveen. Kertoja puolustaa omaa näkemystään: " Luonnossa ei ole mitään suoralinjaista, ja että parhaassakin tapauksessa kaikki tapahtumat ovat spiraalinmuotoisia."

Albehari ei ole taipunut pohjoisamerikkalaiseen suoraviivaisuuteen, vaan on kirjoittanut spiraalinmuotoisen kirjan. mikä tekee siitä niin nautittavan lukukokemuksen. Hänen ajatuksiaan kirjoittamisesta, kääntämisestä ja editoimisesta voi lukea englanniksi täältä.

Seuraava Albeharin lausuma kiinnosti minua erityisen paljon ja antoi avaimen hänen kirjaansa: "The I Ching was a great influence in my life. I realised you could apply the same principle in the regular life; if you understand what is going on inside the family, you will understand what is going on in the world. Patterns repeat themselves, only the scales are different."

Koska olen vaikutteille altis yksilö, menin heti Albeharin kirjan luettuani Tiimariin ja ostin magneetteja, joilla voin kiinnittää jääkaapin oveen lappuja. Ei siinä vielä kuin yksi lappu: muistutus siitä että huomenna pitää mennä hammaslääkäriin.

Juhannustanssit

(klik)

Valokuvatorstain tämän viikon haaste on tanssi. Otin kuvan juhannuksena viime vuosisadan/tuhannen loppupuolella Tatarstanissa lähellä Kazania, kylässä jonka nimeä en muista. Vierailin siellä virolaisten kirjailijoiden kanssa.

Juhannusta

Edit: juhannuksen jälkeen.
Hyvää juhannusta kaikille lukijoille Juhannusruusunkujalta. Täällä ei ole ruusuja, vaan tällaisia keltaisia kukkia. Älkää pudotko laiturilta juhannuksena.

Laituri Asikkalan Lehmonkärjessä

Edit 30.6.Annoin väärää todistusta Juhannusruusunkujalta. Ettei muka täällä ole juhannusruusuja. Meidän pihalla kasvaa ruusupuska hiekkalaatikon vieressä. mutta kun en ole käynyt laatikon reunalla istuskelemassa, niin en ole nähnyt puskaa. Tässä kuva puskasta: