Nousi polkupyörä puuhun

Tällaisen näkymän kohtasin tänään Hyvinkäällä, kun olin menossa proosapajaa vetämään. Aina täytyy ylittää rajansa, polkupyöränkin. Hyvinkäällä on sijansa maailmankirjallisuudessa, mutta siitä myöhemmin. Nyt en jaksa blogata, olen ihan poikki proosapajan jälkeen.

PS. Ars 06- näyttelyssä käyneet ja muutkin nykytaiteessa kiinnostuneet, käykää Kulttuurinavigaattorin mukana taidehistoriaretkellä katsomassa millaisia linkkejä/ yhtymäkohtia on muutamilla Arsin töillä vanhaan taiteeseen.

Sanat haussa

Lähden Hyvinkäälle vetämään proosapajaa. Siellä on valtakunnalliset harrastajakirjoittajapäivät ja kirjamessut viikonloppuna. Proosapajat ovat täynnä, mutta yleisöluennoille on vapaa pääsy. lauantaina klo 12.15 Anna-Leena Härkönen puhuu Hyvinkääsalissa Kirjoittamisen hurmasta ja turmasta, Suvi Ahola puhuu klo 13.30 aiheesta Harrastajakirjoittajan kritiikistä kriisiin. Sunnuntaina samassa paikassa klo 10.30 puhuu Kai Vakkuri Tietotekniikasta kirjoittajan apuna ja kirjan markkinoinnissa ja klo 12.00 Anja Snellman puhuu Kokemuksellisesta kirjoittamisesta. Käykää kuuntelemassa jos satutte liikkumaan Hyvinkäällä päin viikonloppuna.

Täältä googlataan nykyään ahkerasti Lordin sanoja. Oletan että tarkoituksena on hakea Hard Rock Hallelujahin sanoja. Niitä ei löydy täältä. Laihaksi lohduksi hakijoille lainaan tähän yhden säkeistön Lordin euroviisukappaleesta, jonka on suomentanut Marja-Leena Mikkola. Koko viisu ilmestyi Helsingin Sanomissa 6.6.06 (Jutun otsikko: Hevissä saatana on esteettinen valinta).

Tänä syntisten yönä
pyhimykset ruhjottiin,
valo sammui ja lampaat joutuivat eksyksiin.
Seinät jyristen luhistuivat
ja kalliot huojuvat.
Rockin Ilmestyskirja on täällä,
nyt sielusi paljasta.

Enempää en uskalla lainata. Sanoista päätellen nuoret kaipaavat väkevää julistusta. Lukekaa myös raamatun Ilmestyskirjaa ja Marja-Leena Mikkolan suomennoksia Shakespearen Romeosta ja Juliasta sekä Sylvia Plathin, Dylan Thomasin, Annan Ahmatovan ja Osip Mandelstamin runoista..

Minun! Minä/minuus?

Valokuvatorstain tämän viikon haaste on kuvata jotain, joka on minun. Runotorstain haasteena on kirjoittaa runo minästä/minuudesta.

Tämä on valokuva Kalevi Seilosen kollaasista Maalaukset ( 1968) Se oli esillä Suomen Taideakatemian kiertonäyttelyssä Näkökulma 68. Ostin sen 20 vuotta myöhemmin, kun minulla sattui olemaan rahaa (olin saanut valtionpalkinnon). Se on minun, koska se on ainoa taideteos minkä olen ikinä ostanut. Kuvasin sen parvekkeella, ettei tarvitsisi käyttää salamavaloa. Siksi kuvaan tuli heijastuksia. Keskimmäisessä ”maalauksessa” näkyy minun valokuvaava käteni. Alla kollaasi ilman heijastuksia.

Minua on nuoresta asti kiinnostanut surrealismi kuvataiteessa ja runoudessa. Seilonen on surrealisti 60-luvun runoissaan ja kollaaseissaan, siksi minä niistä pidän. Alla hänen Olento-sarjansa runo kokoelmasta Tosiasioita minusta.

Mitä Olento on sanonut

Olento on sanonut nämä sanat:

1. Minä puhun vain käytännöllisiä asioita.
2. Minulla on neljä sukupuolta ja ne ovat erilaisia.
3. Minulla ei ole perillisiä.
4. Suomi sijaitsee Ruotsin pohjoispuolella.
5. Rintala ja Salama ovat huonoja kirjailijoita.
6. Minä seison hiljaisten ihmisten keskellä.
7. Minä olen minä.
8. Minä olen Huumaantuva, Suojeleva ja Iso.
9. Minua ei saa valokuvata.

Lopuksi minun Google-runoni minuudesta. Se on julkaistu aikaisemmin tässä blogissa, toisessa yhteydessä. Se on kollaasiruno, lauseet ovat tuntemattomien nettikirjoittajien lauseita. Mutta lausevalinnat ja -yhteydet sekä runon muoto ovat minun.

Kuka minä olen?

Henkilöllisyystodistuksella voin todistaa, kuka
minä olen
minä olen Maija ja minä
pidän autoista

Minä olen kuin juopunut mies, kuin sankari, jonka viini on voittanut
Minä olisin kertonut kuka
minä olen Hän olisi kertonut kuka
hän on!

Olen GSM-olio rakastelen juuri silmiesi kanssa
Minä olen kadulla näen sinut joka nurkalla
värimainostauluissa kahviloiden kassoilla
Minä suojelen sinua kaikelta

Kuka minä olen
on hämmentävä kysymys
minä olen mies
surujen syömä,
en esiinny Kalevalassa eikä Helkavirsissä.

Minä olen myyty.
Laitoin miehille ruokaa ja olen
aivan täynnä. Söin ohjeiden mukaisesti.
Tietäisinpä, kuka
olen, mitä haluan, missä olen
hyvä, mitkä ovat vahvuuteni, ...
En tiedä, kuka
olen. En tunne itseäni. Elämälläni ei ole tarkoitusta.
Tämä tilanne
masentaa enkä taaskaan pääse purkautumaan.
Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen.

Ettekö te tiedä, kuka
minä olen.
Minä olen tapaisti.
Olen Korsikasta syntyisin
Rakennan Islaamin taloa
Olen saanut työmarkkinatukea.
Olen nähnyt Helga neidin kylvyssä.
Olen kierittänyt Juuston Rautatieasemalle.
Olen hiihtänyt yli jään Seurasaareen
Olen Lórien

Kuka minä olen?
Olen Lapinpoika. Kultaseppänä olen
Lapponia Jewelryn listoilla
Tiedän kuka
olen ja olen
sinut peilikuvani kanssa.

Kuka olen?
Kasvot muiden joukossa.
Olen kevyt kuin sudenkorento.
finka Pietarin liepeiltä.

(Finka tarkoittaa venäjänkilessä sekä puukkoa että suomalaisnaista.)

PS. Olen saanut lausekollaasi-haasteen sekä Minhiltä että Arjentolasta, mutta en ole vielä ehtinyt tehdä sitä, kun on ollut niin paljon kiireitä, ja niitä on tiedossa myös tulevilla viikoilla.

PS.2 Olento on palannut.

Tältä se näyttää

Edit: Korjattu kirjoitusvirheitä ja lisätty oikeaan sivupalkkiin Radiosoitin, josta voi kuunnella kirjallisia ohjelmia mm. Nadjan huoneessa vieraillutta Kaarina Valoaaltoa, Nooakan parkin kapteenia/kapteenskaa. ( Vieritä nuolia oikealle ja alas)

Postin kuriiri herätti minut aamulla ja toi paketin, joka sisälsi kymmenen kirjaa.. Hieman synkän näköinen kansi (sateenkaaren värejä ei näy alkuperäisessä kuvassa). Näyttää siltä kuin nainen olisi astumassa ulos vankilasta. Sisältö ei ole yhtä synkkä. Takakannessa lukee:

A remarkable creation of a ”woman living on the edge,” A Fool’s Paradise is a powerful, disturbing novel in the great tradition of Jean Rhys and Violette Leduc.”

Kirjan ensimmäisessä amerikkalaisessa arvioinnissa naisen sanotaan olevan peräisin kuin Jim Jarmuschin elokuvasta ( kts. alempaa, Viimeisimmät uutiset).

En odota suurta myyntimenetystä enkä elokuva-optiota Amerikasta.

Kirja ilmestyi sarjassa Coleman Dowell Finnish Literature Series, jossa on aikaisemmin ilmestynyt Rosa Liksomin Dark Paradise. Pieni merkityksetön (?) yhteensattuma, että kummankin kirjan nimessä esiintyy sana ”paratiisi.” Ei kaksi ilman kolmatta, saa nähdä millainen ’paratiisi’ ilmestyy sarjan kolmantena kirjana.

Työpäivä meni sekaisin kun en ehtinyt ennen kuriirin tuloa ja sängystä nousemista hahmotella mielessä sitä jaksoa, mikä oli tänään tarkoitus kirjoittaa. Siksi istun nyt nettikoneen ääressä ja bloggaan epätavalliseen aikaan. Eilen istuin Espan penkillä ennen Eino Leino seuran kokousta ja kokeilin miten langaton verkko toimii siellä. Hyvin se toimi.

PS. Joku hullu meni polttamaan Porvoon tuomiokirkon. Olisikohan ollut huomionkipeä saatananpalvoja. Julkisuudessa on näytetty liikaa pirun sormimerkkiä viime päivinä ja herätelty tasapainottomien ihmisten sisäisiä piruja. Jotkut eivät osaa erottaa tarua ja totta toisistaan.

Tiedoksi

kaikille niille, jotka tulevat tänne hakusanoilla: Lordi ilman naamioita. Turha vaiva, täältä etsimäänne ei löydy. Mitä tänään ajattelin Lordi-ilmiöstä on kirjoitettu edellisen merkinnän kommentteihin. Teini-ikäisten palvonnan ymmärrän, mutta se että valtiovaltakin on rähmällään ilmiön edessä, on minusta aika outoa. Ajattelu jatkuu. Ehkä huomenna. Ehkä unissa.

Tämän merkinnän syy: Päivitän oikean sivupalkin linkkilistaa, joka ei näy Microsoft-selaimen käyttäjille, homma jota oikeasti inhoan ja jota tehdessäni kiroilen rankasti, sillä aina jotain menee pieleen.

Päivän sitaatti

Käymälästä

- Jos suhde ei ala seksistä, vaan esimerkiksi turhista puheista ja puhelinnumeroiden vaihdoista, siitä ei yleensä tule mitään
- Jos kaikki menee hyvin, ensimmäiset merkit rakastumisesta voi havaita kuuden kuukauden kuluttua, mutta selvästi vasta yhdeksän.