perjantaina, helmikuuta 17, 2006

Which Art Movement Are You?

HASH(0x8cb4394)
You're Symbolism!

In late 1800's the world of art was filled with
art movements which all seemed to promote
some external cause. A group of poets,
writers, and artist got fed up with this
exploitation of art, and founded a new art
movement, symbolism, whose primary cause was
to create art just for the sake of creating
art. In visual arts, symbolists were quite
flexible when it came to the technique -
their styles varied from traditional to
impressionist and expressionist - but the
contents of mystical their works of art were
always, needless to say, suymbolic. What they
painted didn't always directly correspond to
what they were actually portraying; a young
boy getting out of bed in the morning may
have portrayed coming in age, a skeleton
represented death, and an angel stood for
innosence, for instance. The right
interpretation was usually left to the
viewer. The atmosphere in symbolist works of
art was often spooky, mystical, dreamy, andsensual.

Famous symbolists: Gustave Moreau, Hugo Simberg

Picture: The Wounded Angel by Hugo Simberg -
Simberg's paintings usually contained
well-known mythical characters (such as the
crouchy skeleton-shaped Death, and the poor
little Devil) combined with a surprisinly
normal country surroundings. One of his
trademarks had portraying traditionally scare
things, like death, as pleasant, melancholic
characters who didn't seem theatening at all.

The Wounded Angel (or "- -", as
Simberg called it himself) is a very clear
example of symbolic art - metaphorically, the
idea of two young boyrs carrying a wounded
angel can be interpreted in many ways (such
as the loss of innosence or the end of childhood, for instance),
but whatever the case is, the angel in the picture is more
than just an angel.


Which Art Movement Are You? (pictures)
brought to you by Quizilla

via Hillitty kukko



maanantaina, helmikuuta 06, 2006

Meemejä

Linnunradan liftaaja haastoi minut joku päivä sitten kertomaan mitä minulla on tällä hetkellä päälläni. Kun olen koko päivän kirjoittanut, en jaksa kuvailla sanoin vaatetustani. Kertokoon kuva. Tukka on kampaamatta, vasemman käden ranteessa side kissan kanssa käydyn yhteenoton vuoksi. Kuva näyttää olevan aika epäselvä, otin sen digikameran itselaukaisijalla. Täytyy sittenkin vähän selittää: päällä on nilkkoihin ulottuva hame, angoravillainen neulepusero, sen alla vaalea poolopaita.

Haastan meemiin Plimsollin merkin, jonka puutarha- ynnä muita merkintöjä luin ilokseni vanhasta Parnassosta ( 2/2003 joka on muutenkin hyvä numero), ja Käymälän joka liittyy samaan yhteyteen. Käymälästä on peräisin seuraava Nelikko –meemi:

1. neljä työpaikkaa, jotka minulla on ollut elämäni aikana:

Hesperian mielisairaala, Tilastokirjasto, Metsäkirjasto, Rakennusinsinöörien liitto, ja kymmenen muuta.

2. neljä elokuvaa, jotka voin katsoa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan:

Pelin henki, Sen täytyi tapahtua, Tie, Jules ja Jim

3. neljä paikkaa, joissa olen asunut:

Munkkiniemi, Kalkkuinniemi, Marina di Ravenna, San Carlos

4. neljä tv-ohjelmaa, joista pidän:

Idiootti, Kino Klassikko, Mestarin siveltimestä, Avara luonto, Sopranos

5. neljä paikkaa, jossa olen käynyt lomalla:

Ateena, Lontoo, Pariisi, Moskova

6. neljä suosikkiruokaani:

ei ole suosikkeja, inhokkeja on, mutta niitä ei tässä meemissä kysytä.

7. neljä saittia, joilla käyn päivittäin:

The Literary saloon, La république des livres, Parnasso.fi, Google

8. neljä paikkaa, joissa olisin mieluummin nyt:

Pariisissa, Barcelonassa, Triestessä, Prahassa

9. neljä blogia, joita mainostan:

mahdotonta mainostaa VAIN neljää, siis en mainosta yhtään.

Päivän mietelause:

Ei savua ilman syöpää ( sanoi Georges Perec ja kuoli keuhkosyöpään) Mietelauseen lähde: Oulipo Compendium, 1998

perjantaina, helmikuuta 03, 2006

Tassuongelmat jatkuvat

Nyt on minun vasen tassuni kipeä. Pitää opetella soittamaan, ei kun syömään ja kirjoittamaan oikealla tassulla. Hankala homma. Vasen käsi on paketissa. Se joutui hyökkäyksen kohteeksi tänä aamuna. Kaikki alkoi siitä, että Noora-kissa mitoitti väärin hypyn ruokapöydälle, tarttui kynsillä pöytäliinan reunaan ja veti pöytäliinan ja kaiken mitä sen päällä oli, kolinalla ja ryminällä alas Minä ryntäsin katsomaan mitä tapahtui. Eppu, nuori uljas kolli, käsitti että hyökkään Nooran kimppuun. Ritarillisena miesolentona se syöksyi puolustamaan Nooraa ja tarrasi sääreeni kiinni. Yritin tarttua sen niskasta kiinni, mutta kuin ehdin, se iski kyntensä ja hampaansa minun ranteeseeni. Terveyskeskusreissuhan siitä tuli. Näytti sen verran pahalta, että pääsin heti toimenpidehuoneeseen ja vasemman ranteen haavat tikattiin. Sain antibioottikuurin ja neuvon, että jos tulee kuumetta, niin täytyy lähteä Malmin sairaalaan päivystykseen. Kuumetta on nyt 38, 2, mutta minä en lähde Malmille yön selkään, pimeyteen ja pakkaseen. Sinne on varmaankin kokoontuneet perjantai-iltana kaikki Itä-Helsingin tappeluissa ja perheriidoissa kolhiintuneet ihmiset.

Esimakua erilaisten ihmisryhmien kärjistyneestä tilanteesta sain aamulla Vuosaaren terveyskeskuksen hississä, jossa oli pari maahanmuuttajaa, kärttyinen vanha muori rollaattorin kanssa ja nuori hermoromahduksen partaalla oleva äiti, jolla oli rattaissa kaksi alle kolmivuotiasta. Hississä ehdittiin käydä tiukkaa sananvaihtoa, ennen kuin se oli kolmannessa kerroksessa. Siellä seisoskeli vartioliikkeen mies, varmaakin mies paikallaan, kun kerran jo hississä tunteet kävivät kuumina. Olin väärässä kerroksessa, Aurinkolahden hyväosaisten vastaanotto oli viidennessä kerroksessa. Siellä ei ollut vartijaa.

Uudesta Parnassosta ja Hesarin kritiikeistä

No niin, nousevasta kuumeesta huolimatta, minä käperryn tänne keskiluokkaiseen lintukotooni enkä lähde kohtaamaan karua todellisuutta Malmille. Luen sängyssä uutta Parnassoa, joka on niin kevyt (ei sisällöllisesti), että jaksan pidellä sitä vasemmalla kädelläni. Siellä Harri Haanpää antaa nuuskaa keskiluokkaisille kirjailijoille edesmenneen Arto Salmisen suulla. Hesarin nuiva suhtautuminen Salmiseen nousee kirjoituksessa esiin. Siitä teemasta ja kritiikistä yleensä on jatkoa Parnasso- blogin kommenteissa. Jarmo Papinniemeä harmittaa, että Irma Stenbäck on lukenut hänen pääkirjoituksensa totaalisesti väärin. Stenbäck kirjoitti: Miksi ihmeessä kotimaisille kirjailijoille Hesarin kritiikki on elämän ja kuoleman kysymys? "Sehän on vain yhden ihmisen mielipide", vastaa päätoimittaja Jarmo Papinniemi pääkirjoituksessaan. Miksi ihmeessä kotimaisille kirjailijoille Hesarin kritiikki on elämän ja kuoleman kysymys? "Sehän on vain yhden ihmisen mielipide", vastaa päätoimittaja Jarmo Papinniemi pääkirjoituksessaan. Minäkin hieraisin silmiäni, ajattelin että minulta on jäänyt jotain huomaamatta. Luin pääkirjoituksen uudelleen enkä löytänyt sieltä Stenbäckin ajatusta. se oli hänen oma tulkintansa kirjoituksesta.

Mikäli muistan oikein, olen Kirjailijan päiväkirjassa takavuosina jauhanut monta kertaa mikä merkitys Hesarin kritiikeillä on kirjailijan uralle . Jos kirjan arvostelu tyrkätään jonnekin nurkkaan yhdelle palstalle, tai jätetään kokonaan arvostelematta, niin ei kirjaa ole olemassa. Hesarin kritiikki on todella elämän ja kuoleman kysymys kirjalle. Kirjailijalle se on toimeentulokysymys. Apurahalautakunnat noteeraavat Hesarin kritiikit ja sen miten ne on kulttuurisivuille asemoitu. Minulla on kokemusta siitä asiasta. Hullun taivaassa oli ensimmäinen kirjani, jonka Hesari noteerasi kolmella, ellei peräti neljällä palstalla. Sen jälkeen tuli kolmivuotinen apuraha. Mustasta passista oli puolen sivun mittainen sivun mittainen arvostelu graafikon piirtämän karrikatyyrin kera. Sen jälkeen tuli viisivuotinen apuraha, ja minä saatoin huokaista helpotuksesta, kun ei tarvinnut enää juosta tuli hännän alla rahan perässä.

keskiviikkona, helmikuuta 01, 2006

Toinenkin merkkipäivä

Tänään on kulunut kolme vuotta siitä kun muutin Taiteilijataloon. Kuvassa on lumilampaita parvekkeen lasilla. Olen sopeutunut nykyiseen asuinpaikkaani enkä kaipaa enää Munkkivuoreen, jossa asuin 35 vuotta. Harvoin käyn siellä nykyään edes unissani. Se ensimmäinen merkkipäivä tänään on Kirjailijan päiväkirjan nelivuotis-syntymäpäivä. Päivän kunniaksi kirjoitin pitkästä aikaa sinne merkinnän, joka on päiväkirjan luonteeseen sopivaa kirjailijan valitusta siitä, että kirjan markkinoinnin varhennettu aikataulu ei sovi yhteen kirjan syntymisen aikataulun kanssa. Minkä sille mahtaa, että nykyään kaikki tapahtuu markkinoinnin ehdoilla, mikäli haluaa kirjansa syysmarkkinoille, siihen hullunmyllyyn mukaan. Alan kallistua sille kannalle, että kevät on parempi julkaisuajankohta sekä kirjan että kirjailijan kannalta. Mutta sitä ennen ehtii kurki kuolla suolla nälkään. Vai miten se vanha sanonta mahtoikaan kuulua?

PS. Jos se kiinnostaa, mitä maailmalla ( = Euroopassa ja Amerikassa) tapahtuu kirjallisuudessa niin kannattaa pistäytyä veppilokissa, jonka nimi on Literary Saloon. Siellä on ollut tammikuussa juttu (11 JanuaryJ Finland conquering the literary world ? Se löytyi juttuarkistosta. Hyvin toimitettu kirjallisuussivusto, suosittelen.




tiistaina, tammikuuta 24, 2006

Kipeä tassu

Nettikoneeni touchpad ( kosketushiiri) meni rikki. Kone on lähdössä huoltoon, joka kestää viidestä päivästä viikkoon riippuen siitä kuinka nopeasti saavat varaosan hankittua. Se merkitsee noin viikon taukoa. En pääse lukemaan edes sähköposteja, ellen mene kirjastoon. Ei hassumpaa, tulee tehtyä kirjoitustöitä enemmän, kun netissä roikkuminen jää vähemmälle.