Haamupäivityksiä

Sanojen nauloilla,
katsokaa-
olen tässä paperilla,
ristiinnaulittuna.

Tämä ei ole haamupäivitys. Tämä on katkelma Majakovskin runosta ja liittyy Pietari-kirjoitukseen Kirjailijan päiväkirjassa.

En tiedä mistä syystä tänään on ollut haamupäivityksiä kello kolmesta lähtien.

Miten persoonameemi liikkuu

Puimurista löytyi mainio hakurobotti ( robotin logo yllä) jota piti heti kokeilla. Valitsin erään hyvin tuntemani nimen ja naputtelin sen lainausmerkkien sisässä hakulaatikkoon. Tulos: Yahoo antoi 1230 osumaa ja Google 753 osumaa. Ajanpuutteen takia en ruvennut tutkimaan hakutuloksia. Pistän Gahoo!Googlen hakulaatikon tuonne oikeaan sivupalkkiin alimmaksi ja käyn joskus myöhemmin tutkimassa hakutulosten suurta poikkeamaa toisistaan.

Puimuria kehuakseni sieltä sieltä lähti liikkeellee viime toukokuun lopussa jungilainen persoonallisuustyyppitesti. Tein testin ja esittelin sen 24.5. Kirjailijan päiväkirjassa (Myers Brigs tyyppi-indikaattori). Arvelin, että kirjoittajien perustyyppi on introvertti, samoin kuin niiden jotka viihtyvät virtuaalimaailmassa. Sedis, tutkija kun on, ryhtyi tutkimaan asiaa ja tuli saamiensa vastausten perusteella, että introvertteja on "Blogistanissa" normaalijakaumaa enemmän.

Sun äitis perusti syksyllä BlogipersoonaBlogin Sediksen tutkimuksen innostamana. Sieltä löytyy persoonallisuustyyppien kuvaukset ja testit englanniksi ja suomeksi. Siellä voi käydä testaamassa oman persoonansa ja ilmoittaa sen tyyppilistalle. Testasin itseni uudelleen. Suomenkielisen testin tulos oli sama kuin keväälläkin INFP. Luotan suomenkieleen enemmän. Luetun ymmärtäminen on englanninkielellä tuottaa enemmän vääriä tuloksia. Englanninkielisen testin mukaan olen INFJ. En ole järjestelmällinen. Sen näkee vilkaisemalla kirjahyllyjäni , kirjoituspöydän laatikoita, vaate- ja astiakaappeja. Niissä vallitsee ikuinen sekasorto. Täytyykin tästä siirtyä Blogipersoonablogiin vaihtamaan tyyppiluokkaa.

Parnasson blogisuosikit

Parnassossa puhaltavat uudet tuulet. Lehden päätoimittaja kirjoittaa nettipäiväkirjaa, joka ilmestyy harvakseen. Parnasson linkkilista löytyy täältä. Pyöräilin iltapäivällä Itäkeskukseen katsomaan olisiko Parnasson uusin numero tullut myyntiin. Ei ollut. Lankesin shoppailemaan. Ostin UFF:sta hameen ja upean ruskanvärisen angoravillapuseron. Uusiin syysvarusteisiin kului rahaa 17 euroa.

Edit: Myöhemmin illalla. Parnasson blogi ei ole vielä valmis. Kts. päätoimittajan kommentti tämän postauksen kommenttiosastosta.

***

Naisten huumorista kehittynyt kipakka mielipiteidenvaihto Ikkuna-Blogissa. Piti minunkin käydä siellä hämmentämässä soppaa. Teen Räsäset eli nostan oman mielipiteeni tänne. Kirjoitin Ikkuna-Iinekselle äsken: Ehdit viheltää keskustelun poikki, ennen kuin minä ehdin mukaan. Eivät naiskirjoittajat nyt niin huumorintajuttomia ja tylsiä kirjoittajia ole kuin sinä sanot. Kirjallisuudesta heitä löytyy Maria Jotunista alkaen Kirsi Kunnakseen, Tove Janssoniin ja nuorempiin Merja Virolaiseen ja Henrietta Ringbomiin jotka esiintyivät viime viikolla Runoraadissa. Eeva-Liisa Mannerkin kirjoitti humoristisia kissarunoja. Naishuumori on sisäistyneempää ja itseironisempaa kuin mieshuumori, siksi sitä on vaikeampaa havaita. Ai niin, olenhan minäkin kirjoittanut kirjoja jotka on luokiteltu humoristisiksi, Hullun taivaassa on niistä tunnetuin. Kukapa kissan hännän nostaa ... jne.

PS. Uusi blogi Marian studio sisältää kommentteja kirjallisuudesta, kirjoittamisesta ja tilkkutaiteesta. Suomentaja huomioita –blogissa on kiinnostava kirjoitus Dubravka Ugrešićin
englanniksi äsken ilmestyneestä romaanista Ministry of Pain (Kivun ministeriö). Toivottavasti kirja ilmestyy myös suomeksi. Ugrešić on tutustumisenarvoinen nykykirjailija. Olen tavannut hänet viisi vuotta sitten suurella Euroopan kiertueella ja lukenut esseensä Thank you for not reading joka on julkaistu.netissä. Linkki löytyi Risto-Niemi Pynttärin blogista Kun kirjoitan, mutta olen hukannut sen linkin.

Lisäys 5.10. 05

Kari Klemelän lähettämät linkit sivustoille, joilla voi käydä tutustumassa Dubravkaan.

Tässä katkelma romaanista Ministry of Pain:

http://www.wordswithoutborders.org/article.php?lab=Ministry

Pari lukua esseekokoelmasta Thank You For Not Reading:

http://www.centerforbookculture.org/context/no13/ugresic.html

Laajat esittelyt samasta kirjasta:

http://www.playbackstl.com/Current/SH/thankyou.htm

http://www.complete-review.com/reviews/ugresicd/thankyou.htm

http://esposito.typepad.com/con_read/2005/05/thank_you_for_n.html

Mitä muistiin jää

Sunnuntai-iltana katsoin YLEn digikanavilta kaksi elokuvaa , jotka olen nähnyt kaukaisessa nuoruudessani. Toinen oli japanilainen Ugetsu monogatari – Kalpean kuun tarinoita ( kuva yllä) ja toinen amerikkalainen James Dean –elokuva Jättiläinen. Näin molemmat elokuvat teini-ikäisenä. Kalpean kuun tarinat oli ensimmäinen näkemäni japanilainen elokuva. Minua hämmästytti miten monta kohtausta muistin tuosta elokuvasta, kun taas Jättiläisestä oli jäänyt muistiin vain yksi kohtaus. Siinä isä (Rock Hudson) pakotti neljävuotiaan poikansa ratsastamaan ponilla, ja poika parkui täyttä kurkkua pelosta. Isä pettyi poikaansa, kun tämä ei ollut tullut häneen. Ilmeisesti kohtaus oli vedonnut tunteisiini, koska muistin sen. Elokuvan tarina ja kuvakerronta oli tavanomaista, epäpersoonallista Hollywood-tuotantoa, sitä mitä olin nähnyt lapsesta asti todella paljon. Mutta Kenji Mizoguchin kuvakieli erilaista. Se oli unenomaisen outoa. Elokuvan tarina unohtui, mutta kuvat säilyivät, koska ne puhuttelivat alitajuntaa. Ei elämästä ja elokuvista jää muistiin muutakuin se mikä koskettaa tunteita tai poikkeaa jollain tavoin tavanomaisuudesta. James Dean ei koskettanut minun tunteinani, vaikka olikin idoli siihen aikaan kun olin nuori. Minä ihailin Marlon Brandoa siihen aikaan. Noissa 50-luvun kapinallisnäyttelijöissä oli aika paljon samaa. He olivat New Yorkin Actors- studion kasvatteja. Heidän ruumiinkielensä: eleensä ja ilmeensä, maneerinsa olivat samankaltaisia. Jopa äänikin. Jättiläisessä vanhaa öljypohattaa esittävä 24-vuotias James Dean puhui kuin Marlon Brando parikymmentä vuotta myöhemmin elokuvassa Kummisetä.

PS. Kääntäjän päiväkirja on muuttanut nimensä. Se on nyt Suomentajan huomioita. Timbuktulaiset ovat lähteneet itään ja jättäneet Mr Bonesin ties minne. Heidät löytää blogista Kaveri Kazakstaniin. Ja Kirjailijan päiväkirjaa on päivitetty sunnuntaina dada-runolla: Lause on armoton ja osuva.