Ninni avustaa muistelmien kirjoittamisessa. Kissan kehräys kuulemma alentaa stressiä ja verenpainetta. En ole tutkinut asiaa objektiivisesti. Ninni on hyvä työkaveri. Kun se kyllästyy työntekoon, se menee kukkaruukkuun nokosille.
Mistähän johtuu, että bloggaamattomuus aiheuttaa lievästi huonoa omatuntoa, ikään kuin se olisi jokin velvollisuus? Kirjoittaminen vie aikaa, myös blogin kirjoittaminen. Facebook on nopeampi ja helpompi kommunikointimuoto.
sunnuntaina, tammikuuta 30, 2011
torstaina, tammikuuta 27, 2011
torstaina, tammikuuta 20, 2011
perjantaina, tammikuuta 14, 2011
Reipas alku
Tästä alkaa kiipeäminen isolle kivelle.
Valokuvatorstain 190. haaste on alku.
PS. Minun projektini on puolessa välissä. Siinä syy blogin hiljaiseloon. Työnteko rajoittaa virtuaalielämää!
torstaina, tammikuuta 06, 2011
Loppiaisaatto
Klassikkoja on hauska lukea vanhoina käännöksinä. Minä luin loppiaisaattona Paavo Cajanderin suomennoksen Shakespearen Loppiaisaatosta. Näytelmässä hassutellaan väärillä henkilöllisyyksillä ja rakkaudella. Orsini rakastaa Oliviaa, mutta ei saa vastarakkautta, sillä Olivia on rakastunut paashipojaksi pukeutuneeseen Violaan, joka puolestaan on rakastunut Orsiniin.
Tekstissä ei viitata sanallakaan loppiaiseen, päivään jona itämaantietäjät toivat lahjoja Jeesuslapselle. Shakespearen aikana loppiainen oli jonkinlainen " väärän kuninkaan päivä" tai minikarnevaali, jolloin huviteltiin, juopoteltiin ja esiinnyttiin toisina kuin todellisuudessa. Näytelmän kahdella aatelisherralla on hassut nimet: Antreas Kälppäinen ja Topias Räihä, englanniksi Andrew Aguecheek( Kuumeposki) ja Toby Belch ( Röyhtäys). He ovat kännissä kun käet. Olivian hovimestari Malvolio moittii heidän humalaista mesoamistaan ja sekös heitä harmittaa. Kostoksi he kehittelevät Olivian palvelustytön Marian avustuksella häijyn pilan. Maria kirjoittaa emäntänsä nimissä rakkauskirjeen Malvoliolle, jonka salaisena toiveena on kohota säärtä pitkin palvelijasta herraksi. Kirje on pahimman luokan työpaikkakiusaamista. Sen saatuaan Malvolio alkaa käyttäytyä niin omituisen vihjailevasti, että hänen emäntänsä luulee hänen tulleen hulluksi ja passittaa hänet pimeään koppiin. Sillä tavalla hulluja Shakespearen aikaan hoidettiin.
Kun kyseessä on romanttinen komedia, niin loppu päättyy onnellisesti. Malvolio pääsee pimeästä kopista " Pidelty hänt´on kovin ilkeästi," toteaa Oliviakin, joka hänet koppiin toimitti. Olivia saa omakseen Violan hukkuneeksi luullun kaksoisveljen, Viola saa Orsinin ja Maria saa Topias Räihän.
Näytelmässä on paljon menoa ja melskettä, pakollista miekankalistelua myös, kuten kaikissa Shakespearen näytelmissä, siksi en pidä niistä - näyttämöllä. Luettuina ne ovat ylivertaisia, ja aina mieltä virkistäviä, ovat ne sitten komedioita taikka tragedioita.
Kuvassa Orsini ja Viola keskustelmassa miehen ja naisen rakkauden välisistä eroista. Orsini sanoo:
Ei minkään naisen sydän saata kestää
Niin tuimaa lemmen tyrskyä, kuin mikä
Mun povessani käy; ei naisen sydän
Voi sitä mahduttaa, se sit´ei kestä,
Ah, maittia se vaan on naisen lempi -
Ei maksan syttyä, vaan kitaisen -
Sit´inho, tyrtymys ja kyllyys vaivaa;
Mun lempeni on nälkäinen kuin meri
Ja yhtä huvettava. Rakkautta,
Jota nainen minuun tuntee, ällös vertaa
Mun lempeeni Oliviata kohtaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)