Helenium, syyshohdekukka kukkii palstan reunalla. Ja satoa tulee: kurkkua, tomaattia, kesäkurpitsaa, perunaa, vadelmia, punaisia viinimarjoja. Palsta on rentouttava paikka, maailman huolet ja murheet kaikkoavat siellä. Tekee hyvää mennä sinne illalla, kun on koko päivän kykkinyt tietokoneen ääressä muistelmia kirjoittamassa. Ei ole ollut selkäkään kipeä niinä vuosina, joina olen palstaa pitänyt. Minun puutarhani ei ole kovin hyvin hoidettu, mutta vähäinenkin puutarhanhoito tekee minut onnelliseksi sen lisäksi, että se kohentaa kuntoa.
Taiteilijatalon villan naapuriin hiekkakentälle on ilmestynyt värikäs teltta. Kun palasin palstalta, sieltä kuului vihaista huutoa ( perkelettä ja vittua). Vuosaaren kesäteatteri esitti Hannu Salaman Juhannustansseja - ensi-ilta vähän myöhässä, kun on jo elokuu. Noin 50 vuotta sitten valtiovalta puuttui Salaman kirjan vihapuheeseen. Jumalaa ei saanut pilkata. Naurettavaahan sellainen kielto meistä kulttuuriradikaaleista ja -marxisteista oli.
Juhannustanssien esityspäivät löytyvät täältä.
Se mikä minua nykyisessä vihapuheessa huolestuttaa, on sen rasistisuus, etten sanoisi fasistisuus. Jumala kyllä kestää herjaukset, mutta entä ihmiset, maahanmuutajat? Heihin puretaan omaa pahaa oloa. Projisointia, näinhän se oli Saksassakin aikoinaan. Syylliset lamaan ja kurjuuteen löytyivät juutalaisista. Eräs saksalainen poliitikko, jonka nimeä en viitsi mainita, osasi käyttää kansalaisten pahaa oloa poliittisesti hyväkseen, mistä seurasi viime vuosisadalla Euroopan pahin katastrofi. Pitääkö historian aina toistaa itseään?
4 kommenttia:
Monenlaista pahaa oloa liikkuu ja elää, kaikkina aikoina, mutta tämän erään saksalaisen poliitikon menestys perustui erityisesti sille, että hän sai imuunsa mukaan hyvinvoivan keskiluokan ja "intellektuellit" ja muun senaikaisen sakasalaisen, sanoisiko jopa yläluokan, mukaansa niihin viholliskuviin. Projektiooita, senhän monet tietävät, mutta kuinka hyvin olemme suojattuja viholliskuva projektioilta?
Pahinta oli se silloin, että ihmiset tiesivät koko ajan mitä tapahtuu, ja myös Suomessa (tiedän tämän sota-ajan ihmisten kertomuksista), mutta eivät reagoineet, ja ehkäpä niinkin etteivät voineet tehdä mitään. Ehkä välin pitämättömyys on kuitenkin vaarallisempi tila kuin viha, jälkimmäisellä on kuitenkin "suhde", ensin mainittu on sokeutta ja silmien sulkemista.
Hannu Salama on ainoana suomalaisena kirjailijana (proosa) kuvannut mitä yhteiskunnassamme nyt juuri tapahtuu, ja jos hän tätä lukee, niin iso kiitos viimeisestä.
Hyvinvoipa keski- ja yläluokka Saksassa taisi pelätä kommunismia 30-luvulla niin paljon, että pysyivät vaiti ja menivät sen nimeltä mainitsemattoman politiikon imuun. Osa intellektuelleista (mm. Thomas Manna) pakenivat Saksasta kun näkivät mitä oli tapahtumassa.
Hannu Salama ei tätä lue, kun hänellä ei ole nettiyhteyttä, Hän vierastaa näitä "nykyajan kotkotuksia."
Anita, kun näistä inkeriläisistä tiedät, niin satuitko näkemään eilen telkkarista inkeriläisten itsensä kertomia sodan ajalta ja sen jälkeen?
Dokkari oli vähän vanha, 80-luvun lopussa ja siinä näytti siltä, että suomenkielinen nuoriso loppuu.
Yksi kantava teema oli se, että naiset (ne jotka olivat jääneet Stalinin vainoista eloon) ihmettelivät aivan tosissaan, että minkä takia juuri inkeriläisiä vainottiin niin tosissaan, kaiken lisäksi vielä Leningradin piirityksen aikoihin.
Minkälainen tuntuma sinulla oli, sen jälkeen kun Koivisto avasi ovet inkeriläisten tulla Suomeen, että oliko nuoria suomalaisia vielä mukana? Siis jotka olisivat osanneet lukea ja kirjoittaa?
Vihapuheessa ei tarvitse mennä kovin kauaksi kun se koskettaa jo meitä itseämme. Inkeriläiset ovat niin kovasti pieni kansansirpale.
Ripsa,
katsoin sen inkeriäisdokkarin. Eivät ne vanhat inkeriläismummot tietysti käsittäneet millainen turvallisuusriski olivat suomenkielisinä, -mielisinä ja luterinuskoisina siihen aikaan kun Neuvostoliitto kävi sotaa fasistista Saksaa ja sen liittolaista Suomea vastaan.
Kun Koivisto avasi inkeriläisille portit Suomeen, ensimmäsinä tulivat ne jotka osasivat suomea, enimmäkseen ne olivat vanhempaa väkeä. Sitten alkoi tulla nuorempia inkerinsuomalaisia, jotka eivät osanneet kunnolla suomea. Heillä oli sopeutumisongelmia alkuvaiheessa. Mediassa heitä leimattiin aika pahasti (huumekauppiaita, Venäjän mafian käsikassaroita jne.) Sitten tulivat somalit ja media sai muuta jutun aihetta. Vihapuheiden suhteen minun syyttävä sormeni osoittaa mediaan.
Lähetä kommentti