Tiina Pystysen Krokotiilit. Otin kuvan kuvan hänen näyttelynsä avajaisissa viime syksynä, siksi kuvan alareunassa näkyy varjoina näyttelyvieraita. Kuva sisältyy teokseen Lemmentanssit.Tiina pohtii blogissaan naiskirjallisuuden ja erityisesti Aila Meriluodon Peter Peterin vastaanottoa 70-luvulla. Hän kyseli ystäviltään ja kollegoiltaan ennen blogikirjoituksen julkaisemista muistammeko me mitään Peter Peterin tapauksesta.
En muista lukeneeni Meriluodon romaania, mutta muistan hyvin, että Eeva Kilpi ja Märta Tikkanen saivat miespuolisilta kriitikoilta kunnolla turpiinsa, kun rohkenivat kirjoittaa henkilökohtaisista kokemuksistaan. Mieskirjailijoille se oli sallittua, mm. Christer Kihlmanille (Ihminen joka järkkyi), Henrik Tikkaselle (osoitekirjat) ja “Hansa- kirjailijoille” jotka tilittivät kirjoissaan juomisiaan, krapuloitaan ja naisjuttujaan.
Seitsemänkymmentäluvun vähättelevä asenne naiskirjallisuutta kohtaan kiteytyi Helsingin Sanomien otsikossa “Turhaa lemmen touhua.” Sen otsikon alla julkaistiin lyhyt ja ylimalkainen yhteisarvostelu Iris Kähärin novellikokoelmasta ja minun esikoisromaanistani. Minusta oli epäoikeudenmukaista meitä naisia kohtaan, että samoihin aikoihin samassa lehdessä julkaistiin koko sivun mittainen arvostelu Hans Selon esikoisromaanista Diiva.
Tiina päättää blogikirjoituksensa optimistisesti:
Minusta tilanne on tällä hetkellä oikeudenmukaisempi kuin ennen. Meriluodon tapa kirjoittaa oman kokemuksensa liepeiltä, miltei raakaa todellisuutta on tullut mahdolliseksi.Sellaisellekin kirjallisuudelle on tullut myös kriitikkojen keskuudessa ymmärtäjänsä. Kirjallisuuskäsitys on nykyisin paljon laajempi. Onneksi asenteet muuttuvat – kiitos kirjallisuuden – ja joskus jopa yllättävän nopeasti!
PS 1. Märta Tikkasen muistelma Kaksi antaa hyvän kuvan siitä 70-luvun henkisestä ilmapiiristä, jossa naiskirjailija joutui työtään tekemään.
PS 2. Asenteissa on vieläkin parantamisen varaa, sen osoittaa viimeaikainen polemiikki “ vekkihametytöistä”, jotka valtaavat poikien paikat jopa amiksessa. Miksi on niin kauhea uhka että tyttö/nainen uskaltaa olla niin lahjakas ja hyvä kuin luonnostaan on eikä enää vedä siipiään suppuun miesten tieltä niin kuin vanhoina huonoina aikoina?
3 kommenttia:
Olin liikkeellä fillarilla kun vihmoi sadetta ja tuuli kovaa ja puuskaisesti. Jopo pitää kyllä aika hyvin tiellä, mutta ylämäessä hyppäsin satulasta ja kävelin. Valkolinnan rakennustyömaan vierellä tuli näkökentän laidoille liikettä. Nopeata ja työteliästä.
Tähän asti olin vain nähnyt miesten nojailevan aitaan ja lörpöttelevän.
Nämä olivatkin ihan nuoria tyttöjä. Tekivät työtä urakalla, eivät turhia höpisseet, punaiset posket ja sen näköisiä että viihtyvät siinä koko kesän ainakin.
Heitä olisi vaikea kuvitella lörpöttelemässä aitaan nojaten.
Sama pätee ehkä kirjallisuuteen - tai ehkä päti, ehkä tilanne on muuttumassa.
Minusta on aika lailla sama onko kirjan kirjoittanut mies tai nainen, pääasia on onko se hyvä vai huono. Hesarilla on liian iso painoarvo, ehdottomasti. Juttelen usein kirjastossa ihmisten kanssa, harva heistä lukee Hesaria, tai jos lukee niin ehkä kerran viikossa lukusalissa.
Sen sijaan kirjastossa on pöytiä joille on asetettu kirjoja sen tai tämän teeman ympärille. Minusta se on hyvää tiedotuspolitiikkaa.
Mutta on Selon Diiva todella hyvä kirja. Eikä huono ole Pilvihipiäinenkään, jota aika moni luulee Pilvihippiäiseksi.
P. Tarkkahan ei pitänyt Tapausten kulusta (Hansa-klassikko), vaikka se on melkein sama kirja muutettavat muuttaen kuin Minä, Olli ja Orvokki, jota Tarkka ylisti. Syykin on helpohkoa löytää: nyt jyrättiin Tarkan paremmin tuntemia helsinkiläisiä, eikä tamperelaisia (joita toki pitääkin jyrätä aina kun mahdollista).
Mutta sitä piti kysyä, että millaisia kukkia kannattaa palstalle kylvää, joita voi sitten ehkä kuivata syksyllä tai muuten jatkokäyttää?
Diiva oli hyvä kirja, on ehkä edelleenkin. Pitäisi lukea se uudelleen. Mutta ei nyt ollut kysymys hyvyydestä tai huonoudesta, vaan siitä että mies- ja naiskirjoilijoille oli eri kriteerit 70-luvulla.
Niistä kukista. Mulla on palstan reunoilla punapellavaa ja kehäkukkia kaunistuksena, kaikki muu on perunaa, porkkanaa, punajuurta, kesäkurpitsaa, sipulia ja salaattia. Ja yksi puska nokkosta
Lähetä kommentti