Skilloja Puotilan kartanon rinteessä.
Minun viljelypalstani on tuon kartanon vieressä. Rinne on täynnä skilloja. En saanut sitä sinisyyden määrää kuvaan. Kartano on muuten myynnissä. Siitä saisi kivan kesäasunnon, jos olisi miljonääri.
Skillojen joukossa kasvaa tällaista kukkaa. En tiedä mikä on kasvin nimi. Jos joku tietää, niin kertokaa se minulle.
Pitäisi näprätä blogin tekstialuetta leveämmäksi, etteivät kuvat menisi yli laitojen, mutta kun en ehdi. Kevät on täynnä isoja urakoita: pitää kunnostaa palstaa, pestä ikkunoita, roudata ongelmajätteitä kierrätysautoon, siivota, kasvattaa taimia, hakea kuorikatetta ja multaa puutarhaliikkeestä. Jää kirjoittamiset ja lukemiset vähälle.
Yöpöydällä odottaa mahtava keskeneräisten ja lukemattomien kirjojen pino: Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli ( uusi laitos), William Jameksen Uskonnollinen kokemus, Olga Tokarczukin Vaeltajat, Helena Ruuskan elämänkerta Marja-Liisa Vartiosta, William B. Burroughsin Koulutukseni, Jonathan Franzenin Epämukavuusalue ynnä muita. Maatöiden jälkeen olen iltaisin niin väsynyt, että nukahdan kesken lukemisen.
8 kommenttia:
Tuntematon kasvi kuvassa on Kevätlinnunherne (Lathyrus vernus).
Kiitos tiedosta.
Anonyymi on valitettavasti erehtynyt. Kyseinen Puotilan kasvi on kiurunkannus (Corydalis).
Kiitos Raine tiedosta. Siitä onkin aikaa jo jokunen vuosikymmen kun keräsin 30 kasvia per kesä - tai ostin syksyllä kavereilta - ja yritin tunnistaa niitä Värikuvakasvion avulla. Opettaja piti kasvitentin syksyllä henk. kohtaisesti jokaiselle oppilaalle. Muistista on kadonnut, miten menestyin niissä tenteissä. Ehkä en kovin hyvin, kun en tuotakaan kasvia tunnistanut.
Kun luin tuon luettelon töistä, joita sinun pitää tehdä, iski valtava stressi minuunkin :)
En usko, että selviäisin noista tehtävistä. Hiki nousee pintaan kun ajattelen, mitä kaikkea sinulla on edessä työtä, työtä.. huh!
Minua odottaa aamulla tiskikoneen tyhjennys ja täyttö. Näen siitäkin jo painajaisia, kun kohta - toivottavasti - nukahdan.
Suren jo etukäteen, kuinka monta lehteä pääsisin eteenpäin kirjassa, jota nyt viimeksi olen lukenut.
Se on J.M. Cotzeen Pietarin mestari.
Luen sitä jo toiseen kertaan, sillä se on ollut kauan jo muiden kirjojen joukossa.
Hämmästyin jo sitäkin, kuinka paljon minulla on kirjoja, joita en ole lukenut kirjastosta lainaamieni takia.
Tein sellaisen radikaalin tempun, oli pakko tehdä, että palautin kaikki kirjat, enkä lainannut uusia. Nyt luen vain hyllyssä olevia, ja niitä riittää toiseenkin kertaan luettaviksi. Se käy jo työstä! :)
... tuosta Pietarin mestarista unohdin sanoa, että se on hyvin koukuttava. Aloitin sen ajatuksella, jaksaako tätä enää uudestaan lukea. Ennen kuin huomasin, se vetäisi mukaansa ja nyt olen jo puolessa välissä.
Siinä on kaksi asiaa, jotka kiinnostavat: 1. Pietari, 2.Dostojevski. Myös senaikuinen Venäjä (1800-luvulla). Olemmehan paljon liikkuneet Heinätorin liepeillä, käyneet Dostojevskin kotimuseossa. Ja onhan tuon vuosisadan Tolstoikin vaimoineen tulleet tutuiksi vaimon päiväkirjojen kautta.
Coetzee taitaa olla mielikirjailijani muiden mielikkien joukossa. Pidän hänen kirjoitustyylistään.
Kaikkein kurjin kevättyö on ikkunoiden pesu, varsinkin korkeiden parvekelasien pesu. Viime vuonna se jäi tekemättä. Entiseen aikaan kulki ikkunanpesijöitä talosta taloon ja soittivat ovikelloa. He hoitivat homman nopeasti, eikä se maksanut paljon mitään. He olivat miehiä.
Pietarin mestari jäi aikoinaan kesken, en muista mistä syystä. Se on edelleen lukemattomien kirjojeni listoilla. Eilen sain kirjastosta Täydellisen paistin, jonka varasin ennen joulua. Se voitti Hesarin esikoiskirjapalkinnon viime syksynä. Sitä ennen lukemislistallani on Thomas Bernhardin Kellari, se on keskimmäinen osa hänen omaelämäkerrallsiesta trilogiastaan. Se on onneksi ohut kirja.
Kirjastosta kannattaa lainata paljon kirjoja. Se näkyy positiivisesti lainaustilastoissa.
Anonyymi pahoittelee erehdystään. Tässäpä oiva muistutus siitä, että kaikkeen netissä liikkuvaan materiaaliin on syytä suhtautua varauksellisesti. Tahatonkin väärä tieto jää helposti elämään.
Lähetä kommentti