sunnuntaina, syyskuuta 12, 2010

United Buddy Bears


Yhdistyneiden  karhukavereiden tunnuslause: " Meidän täytyy oppia tuntemaan toisemme paremmin -siten voimme ymmärtää toisiamme paremmin."


Senaatintorilla    seisoo    142 YK:n  jäsenvaltioiden karhukaveria lokakuun loppupuolelle asti.  Ne haluavat auttaa  hädänalaisia lapsia UNIFEC:n kautta.


Jos  tykkää campista, tykkää    näistä  kaksimetrisistä  kitsch-nalleistakin. Ne ovat   mainio kontrasti  Senaatintorin uusklassisismille. Kuvassa keskellä Kuuban  karhukaveri. (Klikkaa  kuvia). 


Lisää karhukavereita täällä.

5 kommenttia:

Anna Amnell kirjoitti...

Hienot nallet sopivassa ympäristössä. Erinomainen esimerkki siitä, että vanha ja uusi sopii yhteen.

Toisaalta monissa karhuissa oli koristeina vanhaa, perinteistä ja hienostunutta kulttuuria. Postmodernismi toimii hyvin tällaisessa, yhdistellään vaikutteita uudella tavalla.:)

Laitoin koko kansiollisen karhujen kuvia Flickriin muistoksi, ja tekee mieli ottaa vielä lisää kuvia yksityiskohdista.

Anita Konkka kirjoitti...

Minäkin otin kuvia ykistyiskhdista, mutta en laittanut niitä Picasaan. Käyn kuvaamassa jonain sopivana hetkenä lisää yksityiskohtia.

Ripsa kirjoitti...

Minulla on jäänyt päälle semmoinen outo vaihde, kun näin sotasarjakuvapiirtäjistä tehdyn dokkarin Teemalla sunnuntaina.

Niinpä kun näin nämä kuvat karhuista, minulle tuli välittömästi mieleen pakolaisleiri. Vaikka tässä onkin karhujen juhlat menossa.

Sotasarjakuva on aika rankka juttu. Ja YK pitää yllä pakolaisleirejä.

Anita Konkka kirjoitti...

Sittenhän kuvat ovat epäonnistuneet eivätkä tee oikeutta karhukavereille, jos sinulle tuli mieleen pakolaisleiri. Sinun pitäisi tulla paikan päälle katsomaan niitä, niin näkisit miten hyväntuulisia ja pulskia ne ovat. Lapset rakastavat niitä.

Minä en nähnyt sitä sarjakuvadokkaria, mutta katsoin sen jälkeen esitetyn Marjane Satrapin sarjakuvaelokuva Persepoliksen. Se oli todella hyvä.

Ripsa kirjoitti...

Satrapin leffa oli kertakaikkisen loistava!

Se edeltänyt dokkari aiheutti vain matalapaineen päähän, niin että näen pakolaisleirejä pulskien karhujenkin piirissä.

Meneehän se ohi, kunnes muistuu mieleen taas.