Kirjaimet, puita, joitten on syksy.
Lehdet käyvät pilkullisiksi. Rivit lyhenevät syksyä kohti.
Käsi piirtää pöytään tuhat turhaa kiemuraa.
Pullo juo joen. Maailma nähty. Jäähyväiset.
Surumieli on kirjoitusta, ei äänny sanottaessa,
eivät rivit, kirjaimet, varjot, yö joelta päin.
Tämä oli Paavo Haavikkoa kokoelmasta Lehdet lehtiä.
Valokuvatorstain 176.haaste on syyssateiden kunniaksi: kellastuvaa
2 kommenttia:
Tunnelmallinen kuva, ja Haavikon runo, tuttu, on hieno!
Hieno lampitunnelma tässä ja tämäkin kuva vain vahvistaa rakkauttani syksyyn.Tykkään myös noista kirjallisuuslainauksista !
Lähetä kommentti