Malvat kukkivat Juorumäen palstoilla.
Taustalla näkyy vaaleansinisenä viivana Vuosaaren metrosilta.
Viinimarjat kypsyvät. Rastaat saisivat syödä ne.
Pakastimessa on vielä viime kesän marjoja enkä tiedä mitä niille tekisin.
Tässä vaiheessa kesää palstanviljely alkaa tympiä, kun pitää selkä vääränä kantaa vettä nuutuneille. kasveille. Rikkaruohot sen sijaan rehottavat reippaina helteistä huolimatta. Tulispa sade, toivoo nääntynyt viljelijä. Ukkoskuuroja on luvassa länteen. Helsinki on idän ja lännen rajalla. Säätiedotusten valossa Vuosaari ja Puotila näyttävät kuuluvan itään ja muu Helsinki länteen. Viikko sitten satoi kaatamalla länsi-Helsingissä, mutta pisaraakaan ei tullut Juorumäen palstoille. Kyllä minua harmitti, kun suurella innolla olin odottanut että idästä lähestyvä synkeä ukkospilvi kaataisi lastinsa minun palstalleni. Mutta se pahus meni ohitse ja satoi kaupungin keskustan viemärit tukkoon.
14 kommenttia:
Eivätkö talon lapset lähde sinulle päiväläisiksi? Niin minun piti lapsena tehdä, oli sää miltei mikä tahansa niin heinätöissä, turnipsipelloilla tai mikä nyt milloinkin oli urakka, vaikka aittojen siivoaminen.
Ruokapalkalla.
Entiseen huonoon aikaan lapsilla ei ollut mitään oikeuksia, lomallakin piti raataa.
Eikä se ollut mitään huonoa aikaa.
Ja sitä paitsi lapset oppisivat jotakin työn tekemisestä. Jos kaikki on vain lukemista ja muuta istuvaa työtä, niin lasten selkäruoto kasvaa kieroon.
Nyt lapsilla sentäs on kunnolla ruokaa. Ei meillä ollut, ellei isä saanut verkoilla kalaa. Ja onkimalla me lapset sitten välipala-ahvenia takassa paistettaviksi. Onneksi taloista sai ostaa maidot,kananmunat, voit ja leivät.
Sitä paitsi kasvejakin piti kerätä ja prässätä.
Muistan ne ajat. Minusta ne olivat huonoja aikoja. Parasta aikaa oli, kun pääsi lomalla isoäidin luo Savonlinnaan, siellä sai selkäruoto rauhassa kasvaa kieroon, ei tarvinnut kitkeä eikä kastella, sai leikkiä lasten leikkejä.
hymyilyttää nuo teidän kommentit - eilen kismitti kovasti, kun kesäkurpitsat lerpattavat ja kurkkuyrtit nuukahtelevat. sinne sitten kantaa vettä selkä vääränä. mutta päivätyöläinen minulla oli kyllä, puolitoistavuotias tytär kasteli pikku kannullaan härkäpavut, kenkänsä, puseronsa, mun kengät ja naapuripalstan rikkaruohot. semmosta työtä meillä teetetään :)
Oli siinä sillan vasemmalla puolella ennen uimarantakin.
Kukkia on runoissa rutosti. Ruusuista on joka lähtöön: iloon, suruun, kuolemaan, rakkauteen. Pateettisimpiin kuuluu yön valmu. Leinon Noctuno on runona hyvä, mutta sisällöltään monella tapaa kelvoton. "Tuoksut vanamon ja varjot veen..." Minun täytyi oikein rähmälläni maata maassa saadakseni vanamosta irti jotain tuoksuun viittaavaa.
Sillan molemmissa päissä on uimaranta, ja vilskettä on riittänyt rannoilla viime päivinä.
Kunhan minun ruusuni alka kukkia, laitan sen kuvan tänne. Ja William Blaken ruusurunon, jos vain löydän sen.
tämänkö?
The Sick Rose
by William Blake
O Rose, thou art sick!
The invisible worm
That flies in the night,
In the howling storm,
Has found out thy bed
Of crimson joy:
And his dark secret love
Does thy life destroy.
vai tämän?
My Pretty Rose Tree
by William Blake
A flower was offered to me,
Such a flower as May never bore;
But I said "I've a pretty rose tree,"
And I passed the sweet flower o'er.
Then I went to my pretty rose tree,
To tend her by day and by night;
But my rose turned away with jealousy,
And her thorns were my only delight.
Ain laulain sä työtäs tee!
Tee mehua viinimarjoista.
Pohjois-Suomen näkökulmasta naurattaa tuo jurnutus, että liikaa marjoja ja vihanneksia :) Nautitaan nyt ihmeessä runsaudesta, kohta on marraskuu!
Anna A:lle, Sick Rose, se on se William Blaken ruusuruno joka on minua syvältä kouraissut. Kurjaa että Blaken runoja on niin vähän suomenettu. Jos kellään on tietos hänen runosuomennokistaan, niin kertokaa minulle.
Rea, voih. Tosiaankin marraskuu on just siltään tulossa. Jos hellettä on vaikea kestää, niin marraskuun pimeys on vielä pahempi juttu
Voimakas väri noissa malvan kukissa.
- exvuosaarelainen -
Lähetä kommentti