keskiviikkona, heinäkuuta 14, 2010

Palstaviljelijän jurnutusta


Malvat kukkivat  Juorumäen palstoilla.
 Taustalla näkyy  vaaleansinisenä  viivana Vuosaaren metrosilta.

Viinimarjat kypsyvät. Rastaat saisivat syödä ne.
  Pakastimessa on vielä viime kesän marjoja enkä tiedä  mitä niille tekisin.

Tässä vaiheessa  kesää  palstanviljely  alkaa   tympiä, kun pitää  selkä vääränä kantaa vettä nuutuneille.  kasveille.   Rikkaruohot sen sijaan rehottavat reippaina helteistä huolimatta.  Tulispa  sade, toivoo  nääntynyt viljelijä.  Ukkoskuuroja on luvassa länteen.  Helsinki on idän ja  lännen   rajalla.  Säätiedotusten  valossa Vuosaari ja Puotila näyttävät  kuuluvan itään ja muu Helsinki länteen. Viikko sitten satoi kaatamalla länsi-Helsingissä, mutta  pisaraakaan ei  tullut   Juorumäen palstoille. Kyllä minua   harmitti, kun suurella innolla olin  odottanut että  idästä lähestyvä  synkeä ukkospilvi  kaataisi lastinsa   minun palstalleni. Mutta se pahus meni ohitse ja satoi kaupungin keskustan viemärit  tukkoon.

14 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Eivätkö talon lapset lähde sinulle päiväläisiksi? Niin minun piti lapsena tehdä, oli sää miltei mikä tahansa niin heinätöissä, turnipsipelloilla tai mikä nyt milloinkin oli urakka, vaikka aittojen siivoaminen.

Ruokapalkalla.

Anita Konkka kirjoitti...

Entiseen huonoon aikaan lapsilla ei ollut mitään oikeuksia, lomallakin piti raataa.

Ripsa kirjoitti...

Eikä se ollut mitään huonoa aikaa.

Ja sitä paitsi lapset oppisivat jotakin työn tekemisestä. Jos kaikki on vain lukemista ja muuta istuvaa työtä, niin lasten selkäruoto kasvaa kieroon.

Nyt lapsilla sentäs on kunnolla ruokaa. Ei meillä ollut, ellei isä saanut verkoilla kalaa. Ja onkimalla me lapset sitten välipala-ahvenia takassa paistettaviksi. Onneksi taloista sai ostaa maidot,kananmunat, voit ja leivät.

Sitä paitsi kasvejakin piti kerätä ja prässätä.

Anita Konkka kirjoitti...

Muistan ne ajat. Minusta ne olivat huonoja aikoja. Parasta aikaa oli, kun pääsi lomalla isoäidin luo Savonlinnaan, siellä sai selkäruoto rauhassa kasvaa kieroon, ei tarvinnut kitkeä eikä kastella, sai leikkiä lasten leikkejä.

maaria pääjärvi kirjoitti...

hymyilyttää nuo teidän kommentit - eilen kismitti kovasti, kun kesäkurpitsat lerpattavat ja kurkkuyrtit nuukahtelevat. sinne sitten kantaa vettä selkä vääränä. mutta päivätyöläinen minulla oli kyllä, puolitoistavuotias tytär kasteli pikku kannullaan härkäpavut, kenkänsä, puseronsa, mun kengät ja naapuripalstan rikkaruohot. semmosta työtä meillä teetetään :)

a-kh kirjoitti...

Oli siinä sillan vasemmalla puolella ennen uimarantakin.

a-kh kirjoitti...

Kukkia on runoissa rutosti. Ruusuista on joka lähtöön: iloon, suruun, kuolemaan, rakkauteen. Pateettisimpiin kuuluu yön valmu. Leinon Noctuno on runona hyvä, mutta sisällöltään monella tapaa kelvoton. "Tuoksut vanamon ja varjot veen..." Minun täytyi oikein rähmälläni maata maassa saadakseni vanamosta irti jotain tuoksuun viittaavaa.

Anita Konkka kirjoitti...

Sillan molemmissa päissä on uimaranta, ja vilskettä on riittänyt rannoilla viime päivinä.

Kunhan minun ruusuni alka kukkia, laitan sen kuvan tänne. Ja William Blaken ruusurunon, jos vain löydän sen.

Anna Amnell kirjoitti...

tämänkö?

The Sick Rose
by William Blake

O Rose, thou art sick!
The invisible worm
That flies in the night,
In the howling storm,

Has found out thy bed
Of crimson joy:
And his dark secret love
Does thy life destroy.

Anna Amnell kirjoitti...

vai tämän?

My Pretty Rose Tree
by William Blake

A flower was offered to me,
Such a flower as May never bore;
But I said "I've a pretty rose tree,"
And I passed the sweet flower o'er.

Then I went to my pretty rose tree,
To tend her by day and by night;
But my rose turned away with jealousy,
And her thorns were my only delight.

jussilainen kirjoitti...

Ain laulain sä työtäs tee!

Rea kirjoitti...

Tee mehua viinimarjoista.

Pohjois-Suomen näkökulmasta naurattaa tuo jurnutus, että liikaa marjoja ja vihanneksia :) Nautitaan nyt ihmeessä runsaudesta, kohta on marraskuu!

Anita Konkka kirjoitti...

Anna A:lle, Sick Rose, se on se William Blaken ruusuruno joka on minua syvältä kouraissut. Kurjaa että Blaken runoja on niin vähän suomenettu. Jos kellään on tietos hänen runosuomennokistaan, niin kertokaa minulle.

Rea, voih. Tosiaankin marraskuu on just siltään tulossa. Jos hellettä on vaikea kestää, niin marraskuun pimeys on vielä pahempi juttu

Anonyymi kirjoitti...

Voimakas väri noissa malvan kukissa.

- exvuosaarelainen -