lauantaina, lokakuuta 10, 2009

Kirjallisuus ja unet


Aleksis Kiven hartiat  


Tänään  on Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä.   Kivi oli surrealisti  ennen  surrealismia.   Silkkaa surrealismia  on Simeonin    unilento  kuussa olevaan saapasnahkatorniin.  Kaikki   jotka  ovat   lukeneet Seitsemän veljestä, muistavat sen unen, koska se on  tosiuni,  nähty, ei keksitty, ja siksi   se kommunikoi  suoraan  lukijan  alitajunnan kanssa. 


 Seitsemässä veljeksessä on muitakin unennäkijöitä. Juhani  näkee ennen veljesten  epäonnista kosioretkeä unta seitsemästä munasta, joita rotat, hiiret ja kärpät  kierittelivät ja kolistelivat   niin että ne menivät  rikki.  Ja  Lauri näkee  unta, että veljekset  lyövät  kiekkoa aapiskirjalla   nummella, jota  peittää veriset  häräntaljat.   Uni viittaa Toukolan härkiin, joita veljekset  pakenivat Hiidenkivelle ja jotka  he  teurastivat,  surrealismia   sekin, vaikka  tapahtuikin ns. todellisuudessa eikä unissa.   Seitsemän veljeksen unista tarkemmin täällä.
  

Aleksis Kiven käsi


Jostain syystä  Suomen sivistyneistö ( jo  August Ahlqvista alkaen?) on suhtautunut kielteisesti uniin,  eikä   surrealismi  siitä  asenteesta johtuen ole  saanut  sijaa taiteessa ja kirjallisuudessa.  Jokin aika sitten  Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi kirjoitti blogissaan ( kts.  Unien kuvailu): 
"Unen kuvaaminen kirjallisuudessa ei oikeastaan voi onnistua. Silloin kun unen sisältämä symboliikka ei ole liian ilmiselvää, se on liian hämärää. "
Papinniemi  oli lukenut Kjell Westön uusimman romaanin  älä käy yöhön yksin, josta hän oli pitänyt tavattomasti, mutta aina kun  kirjassa  viitattiin uniin ( noin viisi kertaa 600 sivulla) hänelle  tuli kiusaantunut olo.   Pakkohan  minun  oli  tuollaisen  lausunnon  jälkeen  tarttua  romaaniin ja lukea se.   Minulle  ei tullut   unista kiusaantunutta oloa,  vaan siitä että   kirjan    henkilökuvaus oli  viihteenomaisella   tavalla   pintaa pitkin kulkevaa, eivätkä  ne muutamat  unet   lisänneet  henkilökuviin syvyyttä,   ne    olivat  niin  kliseenomaista  freudia, eivät   oikeita unia,  vaan valeunia. 


Aleksis Kiven  päivän lopuksi  unentulkintaa  Homeroksen  Odysseuksesta.  Otto Mannisen suomeksi tulkitsemana Penelope sanoo:




”Vielä on montakin unt' epäselvää, tutkimatonta,
 eik' ole  ihmisien kaikk' enteet totta ja täyty.
Kaksi on  porttia, joist' unet häälyvät kaikk' ulos astuu:
sarvinen  toinen on portti, mut norsunluutapa toinen.
norsunluu-ovisesta mi portist' astuvi luokse,
vain lume lieto se on, valeviestein vietteleväinen;
sarvenvälkkyisestäpä taas veräjästä mi saapuu, tietää totta,
 ken ihminen vain unen nähnevi moisen.
Mutta en siitä ma tulleen tuon unen hirveän usko."


Penelope  oli nähnyt hirveätä unta, että kotka surmasi hänen kotihanhensa, jotka  käyskentelivät pihalla kaikessa rauhassa  syömässä  ruohoa.   Kreikankielessä   sanat   "norsunluu" ja "vale" muistuttavat  toisiaan, siksi valeunet tulevat norsunluuportista ja tosiunet sarviportista.

Suomalaisten kirjailijoiden  unia ja ajatuksia unista voi lukea kirjasta Unityöt.  ToimKaarina Helakisa. Otava  1988.




5 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Anita, se onkin hyvä kirja, ja on tuossa käsikirjastossa, joka tarkoittaa että käden ulottuvilla.

Käsittääkseni suurin osa kirjailijoista ja myös muista taiteilijoista käyttää unien materiaalia. En ole lukenut Westön kirjaa, mutta elokuvaohjaajat ovat käyttäneet unia myös paljon, esimerkiksi Bunuel ja Hitchcock.

Eilen tuli Teemalta Paris, Texas, joka on miltei täydellinen leffa ja hyvin unenomainen. Minusta se tarkoittaa että teos on totta hyvin monella tasolla.

rea kirjoitti...

Minun unissani seikkailee usein hippityttö. Hän rohkaisee käyttämään luovuutta, hippityttöunet liittyvät aina kirjoittamiseen. Ne ovat onnellisia unia.

En ymmärrä, miten voi kirjoittaa ilman unia? Sama kun yrittäisi kirjoittaa ilman alitajuntaa?

Anita Konkka kirjoitti...

Minäkin katsoin Wendersin Texas- Paris -leffan ja tallensin sen katsoakseni toistamiseen. Marraskuussa tulee muuten Berliinin taivaan alla, ykkössuosikkini Wendersin leffojen joukossa, Peter Handke on tehnyt käsikirjoituksen siihen.

Niin sanotussa viihdekirjallisuudessa, dekkarit mukanalukien, ei taida olla kovin paljon alitajuntaa, koska en jaksa lukea lukea niitä, ne ovat niin uuvuttavia.

Anonyymi kirjoitti...

hyvää yötä!

Taru B. kirjoitti...

Berliinin taivaan alla Himmel über Berlin on minunkin suosikkini.Siinä on mm. se hieno kirjastossa kuvattu kohtaus, jossa enkelit kuulevat kaikkien siellä lukevien ajatuksia.Upea äänimaailma.