tiistaina, elokuuta 18, 2009

Kadonneita hahmoja


Markus Kasemaan Hahmoja.

Juhannusviikolla olin matkalla Luxemburgiin. Ryanairin bussin lähtöön oli tunti aikaa. Kulutin sen ajan kuvaamalla tarttolaisen Kasemaan ihmishahmoja tamperelaisella kävelykadulla. Tänään kuulin Ylen kulttuuriuutista, että puolet hahmoista on kadonnut viime yönä. Onko joku köyhä taiteenrakastaja vienyt ne?


Yksityiskohtia Kasemaan tilataideteoksesta.

Taiteesta puheenollen. Kävin jokin aika sitten toistamiseen katsomassa Suuntana surrealismi - näyttelyä Helsingin Tennishallissa. Koska näyttelyä ei saa kuvata, en ottanut kameraa mukaan, vaan muistikirjan. Kirjoitin seinää vasten muistiinpanoa André Bretonin sanoista: " Uskon että tulevaisuudessa nämä kaksi tilaa, uni ja todellisuus, jotka ovat näköjään niin vastakkaisia, yhdistyvät ja muodostavat uuden absoluuttisen realiteetin - surrealiteetin." Kirjoittaminen keskeytyi, kun salivahti tuli sanomaan, että seinää vasten ei saa kirjoittaa. Minä ällistyin. Se oli tukeva betoni- tai tiiliseinä, ei varmaan olisi kaatunut tai mennyt muulla tavoin pilalle, vaikka käytinkin sitä kirjoitusalustana. Minulle tuli hieman surrealistinen olo.

Lue tarkempi selonteko surrealismi-näyttelystä Fifistä: Kärsimys synnyttää surrealismia. Linkki Fifin artikkeliin löytyy myös sivupalkin kohdasta Jaetut otsikot, jonne lisäilen toisinaan
Googlen syötteenlukijasta löytämiäni juttuja, jotka kiinnostavat minua.

Suuntana surrealismi-näyttelyn taideteokset löytyvät netistä Israel Museumin Vera ja Arturo Schwartzin kokoelmasta.



2 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Outoa ja omituista, mutta nuo virolaiset ihmishahmot ottivat ja hävisivät varkaiden mukana, eivät kaikki mutta muutama ja nyt ne sitten poistettiin kokonaan.

Hesari väittää varkaita vandaaleiksi, minä epäilen että joku tahtoi taidetta kotiinsa vähän enemmänkin...

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

Mielenkiintoinen tuo tapaus kadonneiden patsaiden! Ja huomiota herättävän mietityttäviä nuo Bretonin sanat. Vierailin siellä museossa jokin aika sitten, ja kirjoittelin siitä blogiinikin --- se oli aika valottava näyttely. Sitä ennen en ollut kuullut dadaismista.