Helsingissä Paasikivenaukiolle Alkon eteen on lyhtypylvääseen ilmestynyt metallipahka. Se on Karo Kollwitzin runoveistos Textmachine. Kun painelee nystyröitä, veistoksesta alkaa kuulua runoa. Minä painoin numero vitosta, koska se on minun numeroni. Veistos alkoi lausua: Olen tyttö, ihanaa
noussut maalle äskettäin
santaisin rautakaurapäin,
...
ilo pirskahtelee, pistelee
joka naarmussa:
voi ei, tämä on kyllä
liikaa, ihanaa!
Se oli Merja Virolaisen runoa. Kuuluvuus iltapäiväruuhkassa oli kyllä aika kehno. Kannattaa käydä kuuntelemassa runoja hiljaisempaan vuorokauden aikaan. Veistoksen valikoimasta löytyy Jim Avignonia & Jon Burgemania, Sanna Karlströmia, Saila Susiluotoa, Jacques Palmingeria, Joni Pyysaloa, Mikko Viljasta, Tom Comboa, Helena Sinervoa, Anu Rinkistä, Jyrki Kiiskistä, Anni Sumaria, Jouni Inkalaa, Antti Ritvasta, Riina Katajavuorta, Eino Santasta, Tiina Krohnia
5 kommenttia:
Kiitos vinkistä! Perjantai-iltapäivänä kuuntelen, kun piipahdan pääkaupungissa.
Varsinainen udar. Runoja siitä pirskuu.
Muuten, oletko huomannut, että ruttopuistoon on tullut joku kivipaasi, jossa on John Keatsin runo? Se on aika ihmeellinen, huomasin kun kävelin kouluun Annankatua pitkin.
Mukava blogi sinulla :) !
Kiitos vinkistä, Tuure, käyn kuvaamassa sen paaden heti kun ehdin. Kiva kun kävit täällä,
löysin sinun blogisi ja sen kautta Avignonin kuvablogin. Yhtenä talvena asuin lähellä Avignonia ja kävin siellä lähes joka viikko. Minulla ei ollut silloin kameraa, mutta muisti tallensi paljon kuvia Avignonista.
Minä taas tutustuin tuohon Avignoniin kun olimme automatkalla Keski-Euroopassa toissa kesänä. Ranskassa emme olleet, ehei, vaan Saksassa ensisijaisesti. Mutta autossa luin sellaisen vähän kömmähtelevän kirjan, jonka nimi oli kait Lumoutuva Provence, luokkaa Toscanan auringon alla... Ja siitä meni - vaikkakin kirja ei ollut kummoinen, kun löysin tuon blogin, liityin heti lukijaksi.
Lähetä kommentti