Kesän viimeinen päivä. Naapurin parvekkeella kukkivat päivänsinet. Niiden teriö hohtaa valoa kuin pieni lamppu. Oi miten kadehdinkaan naapurin päivänsiniä. Minun parvekkeelllani ne kasvattavat vartta ja rehevää lehteä, mutta eivät suostu kukkimaan. Naapurin parvekkeella kypsyvät jopa viinirypäleet, koska parveke on eteläänpäin. Kaikkea ei voi saada, parvekkeeltani on näkymä avomerelle, naapurin parvekkeelta ei ole. Ja sittenkin, miten kaipaankaan päivänsinien taivaallista sineä. Englaniksi päivänsinen nimi on Heavenly Blue.
Kun asuin Munkkivuoressa, ne kukkivat joka kesä parvekkeellani ja kiipesivät yläkerran naapurin parvekkeelle. Hän tuli raivopäänä valittamaan, että pitäkää ne rehunne kurissa. Sitten niiden siemenet katosivat Helsingin kaupoista. Kun kyselin syytä, joku siemenkauppias kertoi, että nuoriso käyttää siemeniä huumeena. Juha Mannerkorpi kertoo kirjassaan Päivänsinet, että ei se oopiumia ole, vaan lysergihapon monoamidia, joka on sukua LSD:lle. Se laajentaa tajuntaa, sen avulla pääsee suuren hengen yhteyteen, minkä tiesivät jo menneiden aikojen atseekit.
Juha Mannekorven Päivänsinet on yksi mielikirjoistani. Se on päivänkirja, joka alkaa 2.7., kun neljä päivänsineä oli puhjennut kukkaan, ja päättyy 26.11 jolloin Sininen ihmetorvi on kukkii taas. Se on kirja kauneudesta, elämästä ja kuolemasta, eikä se ole päivääkään vanhentunut, vaikka se on ilmestynyt jo vuonna 1979. Se jäi Juha Mannerkorven viimeiseksi kirjaksi. Minä toivon, että pystyisin joskus kirjoittamaan yhtä kauniin ja mieleenjäävän kirjan.
Harmin paikka että päivänsinen siemenet katosivat Hesan puutarhakaupoista. Minä sain tämänvuotiset siemenet ystävältä, joka kävi loviisilaisessa puutarhakaupassa ja löysi siemenet sieltä, ja minä panin ne terassin ruukkuun kokeilematta mitä tapahtuu, jos syön tai keitän teetä niistä. Minusta tuntuu, että pelkästään Heavenly Bluen kukkien katseleminen voi laajentaa tajuntaani, mutta pahus kun se ei vain kuki. Olenkohan lainnoittanut sitä väärin? Ei ole muuten iso posliinikukkakaan ole suostunut kukkimaan taiteilijatalossa Munkkivuoresta muuton jälkeen. Se kaipaa valoa tai sitten se on kuin kissa joka kiintyy yhteen paikkaan.
5 kommenttia:
Tuo Mannerkorpi oli todella elämys, muistan sen vieläkin, kun eka kerran luin. Se oli just ilmestynyt.
Kasvin suku on ipomaea, mutta muistelen Mannerkorven sanoneen että monivärinen variaatio on se oikea hallusinogeeni.
Minkä takia Hesassa vainotaan hallusinogeenejä, kun opiaattiriippuvaiset ovat vailla hoitopaikkoja? En käsitä noiden byrokraattien järjenjuoksua.
Joka tapauksessa valosta oli ainakin kyse kiinanruusun suhteen, samoin minulla kukkii läntisellä ikkunalla posliinikukka ja kohtalonköynnös. Jotka sain sinulta ja Piparilta samalla Hesan matkalla.
Nyt kun tulen, otan villasukat mukaan. Hesan viima voi syksyllä olla kamala.
En tiedä mitä ne lämpölamput ovat joista puhuit. Mutta muistan muinoin emäntien ikkunoillaan pitäneen ylhäällä sellaisia päivänvaloa paistavia valoja, hieman sinertävää valoa.
Lannoitteista en tiedä, enkä ikinä oppinut tietämäänkään. Yleensä kyllä vesi riittää. Sitä paitsi Hesan vesi on hyvää.
Päivänsini vaatii kuritusta. Kuivatusta ja karsimista. Muuten se kasvattaa ainoastaan lehtiä ja vartta. Siemeniä saa kukkineesta päivänsinestä. Kerätään talteen ja säilytetään kuivassa paikassa. Huhtikuussa liotetaan siemeniä vedessä ja kylvetään multaan.
Itse olen kasvattanut päivänsiniä vaihtelevalla menestyksellä.
Kiitos neuvosta, täytyy kokeilla miten kuritus tehoaa.
On sulla kyllä varsin hyvät näkymät merelle. Kävin yhtenä päivänä vakoilemassa. Hirvittäviä kasarmeja on noussut niille kulmille.
Oi, mielikirjani ja -kukkani. Omani ovat aina kärsineet sisällä jostain punkista, ja olen aristellut ulos vientiä, kun ovat tietääkseni hallanarkoja.
Tänä kesänä olin jo heittää kompostiin koko kasvin, mutta matkalla pysähdyin ja annoin sille mahdollisuuden kuusen juurella, lämpimässä paikassa. - Siellä se nytkin osoittaa kiitollisuuttaan; kaksi kukkaa sinertää koillisessa.
Kuritusta ja uhkailua se näköjään todella tarvitsee!
Lähetä kommentti