sunnuntaina, elokuuta 16, 2009

Kirjalistoja

Keith Haringin katutaidetta Luxemburgissa
(kuva ei liity tämän bloggauksen aiheeseen)

Mukavaa kun sataa ja tuulee eikä ole pakko lähteä ulos, vaan voi rauhassa tutkiskella syksyn kirjojen listaa. Valitsin kolme kirjaa jokaisesta kaunokirjallisuuden luokasta, joita ovat Hesarin listan mukaan: Esikoiset; Kotimainen kirjallisuus; Käännöskirjallisuus; Runot ja mietelmät sekä Jännitys ja Romantiikka.

Kotimainen kirjallisuus:
1. Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri.
2. Monika Fagerholm: Säihkenäyttämö.
3. Zinaida Lindén: Nuorallatanssija.

Käännöskirjallisuus:
1. André Breton: Hullu rakkaus.
2. W.G.Sebald: Saturnuksen renkaat.

Kolmannesta sijasta taistelevat vanhat kunnon beatnikit: William S. Burroughs ja Jack Kerouac, ja heidän lisäkseen Thomas Bernhard, jonka Hakkuu-romaanista jäi hyvä lukumuisto, joten valitsen hänen uutuuskirjansa kolmanneksi:

3. Thomas Bernhard: Haaskio.

Runot ja mietelmät:
1. René Char: Hypnoksen muistikirja.
2. César Vallejo: Trilce.
3. Harry Mathews. Yksityisiä iloja.

Harry Mathews kuuluu ranskalaiseen Oulipo-ryhmään, jonka jäsenistä Suomessa tunnetaan proosankirjoittajina ainakin Raymond Queneau( ryhmän perustaja) , Italo Calvino, Georges Perec ja Anne Garreta. Oulipolaisten runoja on ilmestynyt suomeksi joissakin pienissä kirjallisuuslehdissä.

Tapasin Mathewsin Berliinissä kymmenkunta vuotta sitten, hän esiintyi Oulipon kolmessa reading-tilaisuudessa Literaturhausissa Fasanenstrassella. Tilaisuuden jälkeen oli oulipolaisten yhteinen illallinen kirjailijatalolla. Mathews osoittautui hauskaksi mieheksi, jonka seurassa ei tarvinnut jännittää. Oulipolaisilla on yleensä hyvä ja hieman omalaatuinen huumorintaju, siksi pidän heistä. Kiinnostavaa nähdä onko kirja yhtä hauska kuin mies. Hesarin listan mukaan se on proosarunoteos, jonka aiheensa on itsetyydystys. En muista lukiko hän juuri niitä runoja Rakkauden kieli -nimisessä tilaisuudessa. Ainakin yleisöllä oli hauskaa.

Lisää Harry Mathewista The complete reviewissa. Harmittaa vieläkin että kamera, jonka sisällä oli kuvat Oulipon tilaisuuksista varastettiin Pietarissa, jonne lähdin heti Berliinin matkan jälkeen.

Esikoiset

1. Kristian Blomberg: Puhekuplia.
2. Ville Luoma-Aho: Ruumiita.
3. Pirjo Kotamäki: Ilmi.

Tähän ryhmään oli vaikea valita kirjoja. Kristian Blombergin valitsin siksi, että toimituksen luonnehdinnan mukaan kirja sisältää "runoa dadan, surrealismin ja sarjakuvan säestämänä." Surrealistit ovat suosikkejani, syksyn uutuuslistalta olen poiminut André Bretonin ja Réne Charin listalleni.

Ville Luoma-Ahon blogeja Alussa oli sana ja Meillä kasvaa päässämme synteettistä kuitua olen seurannut monta vuotta. Pirjo Kotamäkeen tutustuin tänä kesänä Puotilan viljelypalstalla. Hän on naapuriviljelijäni.

Ryhmä Jännitys ja romantiikkaa jää tyhjäksi, en tunne niitä lajeja omakseni. Tyydytän jännityksen ja romantiikan tarpeeni katselemalla telkkaria.

Sade on lakannut. Kirkastuu. Koko aamupäivä kului tämän kirjalistan tekemiseen. Syksyn tietokirjoista en jaksa enää etsiä mahdollisia suosikkejani. Miksi muuten Anna Kortelaisen Hurmio - oireet, hoito ja ennaltaehkäisy on luokiteltu tietokirjallisuuteen, vaikka kirja on toimituksen luonnehdinnan mukaan: "fiktiivinen lääkärikirja salaperäisestä sairaudesta", kun taas Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli on luokiteltu fiktioksi?




7 kommenttia:

Maahanmuuttaja kirjoitti...

Miksi Lindén? Piditkö hänen edellisestä?

Teemu Helle kirjoitti...

Kirjoitan vähän ohi aiheestasi (tosin hiukan sitä sivuten): Haringista tuli mielenkiintoinen dokkari taannoin, olikohan Teemalta. Kertakaikkiaan mielenkiintoinen ukkeli. Ja taide.

Anita Konkka kirjoitti...

Aihe kiinnostaa: miten (venäläis) nainen näkee (suomalais)miehet. Pidin hänen romaanistaan, jossa oli japanilainen sumopainija. Kirjan nimi oli suomeksi muistaakseni Ennen maanjäristystä.

Avatar kirjoitti...

Erikoisesti ilahdutti, kun huomasin listallasi Thomas Bernhardin Haaskion. Olen odottanut sen ilmestymistä, sillä olen lukenut häneltä Hakkuu Muuan mielenkuohun sekä Betonin. Pidin molemmista kovasti, varsinkin Hakkuusta. Minusta se oli riemullista luettavaa. Tuli mieleen Seppo Heikinheimo suomalaisena vastineena. Heillä on paljon yhteistä, syntyneet ja kuolleet samalla vuosikymmenellä, molemmat opiskelleet musiikkia, molemmat (ihanan) armottoman happamia jne. Nyt sitten yritän pyydystää Haaskion. Nimi jo lupaa hyvää. :)

Sinun kirjoistasi olen saanut käsiini Hullun taivaassa. Siinä on mukaansatempaava alku, se on parhaillaan menollaan. Talvi Ravennassa on tilauksessa, ja Tyttären otin sen sijalle hyllystä, sillä se kiinnosti taiteilijaperheen lapsen kuvauksena (en ole sitä vielä lukenut) kun tavallaan olen joutunut seuraamaan sellaisia lapsia, joilla molemmat vanhemmat ovat taiteilijoita, kun yhdessäkin olisi jo riittävästi. :)

Kun olen paremmin tutustunut lukemiini, kerron, miltä ne minusta vaikuttivat, jos sinua kiinnostaa.

anitak kirjoitti...

Avatar, totta puhut - yhessäkin taiteilijavanhemmassa on riittävästi ongelmia.

Anonyymi kirjoitti...

mukavaa olla odotettu :)

huomasin myös tuon harry mathewsin, olen hyvilläni siitä että hänen kirjojaan käännetään vihdoin.

-ville

Anonyymi kirjoitti...

Ei oo kyllä Haringia nähnykään toi tokerö tuherrus...