Kesän viimeinen päivä. Naapurin parvekkeella kukkivat päivänsinet. Niiden teriö hohtaa valoa kuin pieni lamppu. Oi miten kadehdinkaan naapurin päivänsiniä. Minun parvekkeelllani ne kasvattavat vartta ja rehevää lehteä, mutta eivät suostu kukkimaan. Naapurin parvekkeella kypsyvät jopa viinirypäleet, koska parveke on eteläänpäin. Kaikkea ei voi saada, parvekkeeltani on näkymä avomerelle, naapurin parvekkeelta ei ole. Ja sittenkin, miten kaipaankaan päivänsinien taivaallista sineä. Englaniksi päivänsinen nimi on Heavenly Blue.
Kun asuin Munkkivuoressa, ne kukkivat joka kesä parvekkeellani ja kiipesivät yläkerran naapurin parvekkeelle. Hän tuli raivopäänä valittamaan, että pitäkää ne rehunne kurissa. Sitten niiden siemenet katosivat Helsingin kaupoista. Kun kyselin syytä, joku siemenkauppias kertoi, että nuoriso käyttää siemeniä huumeena. Juha Mannerkorpi kertoo kirjassaan Päivänsinet, että ei se oopiumia ole, vaan lysergihapon monoamidia, joka on sukua LSD:lle. Se laajentaa tajuntaa, sen avulla pääsee suuren hengen yhteyteen, minkä tiesivät jo menneiden aikojen atseekit.
Juha Mannekorven Päivänsinet on yksi mielikirjoistani. Se on päivänkirja, joka alkaa 2.7., kun neljä päivänsineä oli puhjennut kukkaan, ja päättyy 26.11 jolloin Sininen ihmetorvi on kukkii taas. Se on kirja kauneudesta, elämästä ja kuolemasta, eikä se ole päivääkään vanhentunut, vaikka se on ilmestynyt jo vuonna 1979. Se jäi Juha Mannerkorven viimeiseksi kirjaksi. Minä toivon, että pystyisin joskus kirjoittamaan yhtä kauniin ja mieleenjäävän kirjan.
Harmin paikka että päivänsinen siemenet katosivat Hesan puutarhakaupoista. Minä sain tämänvuotiset siemenet ystävältä, joka kävi loviisilaisessa puutarhakaupassa ja löysi siemenet sieltä, ja minä panin ne terassin ruukkuun kokeilematta mitä tapahtuu, jos syön tai keitän teetä niistä. Minusta tuntuu, että pelkästään Heavenly Bluen kukkien katseleminen voi laajentaa tajuntaani, mutta pahus kun se ei vain kuki. Olenkohan lainnoittanut sitä väärin? Ei ole muuten iso posliinikukkakaan ole suostunut kukkimaan taiteilijatalossa Munkkivuoresta muuton jälkeen. Se kaipaa valoa tai sitten se on kuin kissa joka kiintyy yhteen paikkaan.
