Dekkarit ovat kirjoja joista ei jää mitään mieleen, siksi että juoni häiritsee paneutumista kirjan maailmaan ja henkilöihin. Vaikka mikä minä olen arvostelemaan sitä kirjallisuudenlajia, koska lopetin dekkarien lukemisen kuusitoistavuotiaana Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen jälkeen. Se kirja "kolahti" huumeslangia käyttääkseeni, ja niin minä jäin Dostojevski-koukkuun.
Tellervo-patsas, Helsinki 23.1.2009
Rikos ja rangaistus tulee draamasarjana Teemalta lauantaisin. Kannattaa katsoa jo kuvakerronnan takia. Venäläiset osaavat filmatisoida klassikkojaan. Kemppinen pohtii blogissaan kumpi on parempi Salatut elämät vai Rikos ja rangaistus. Aika kummallinen rinnastus, sama jos vertaisi päivän iskelmää ja Matteus Passiota toisiinsa. Kemppinen on intellektuaali eikä häntä voi siksi aina ottaa tosissaan.
Lunta on tullut tupaan. TM-gallerian sisäpiha 23.1.2009.
Risto Niemi-Pynttäri kirjoittaa lumivalkeasta ja neutraalista maailmasta Kun kirjoittaa -blogissa:
"Blanchot puhuu lumivalkeasta tilasta, jossa ei ole avaruutta mutta ei rajoittavia seiniäkään. Silloin hän ei puhu suoraan meistä ja asioistamme, vaan kommunikoimattomasta ja tyhjästä tilasta välillämme. Niistä ei paljoa puhuta, koska olemisen yleisiä tyhjiä välejä ei voi kommunikoida, yleensä ne ovat sinisiä ja taivaan yllä olemisen täyttämiä."
TM-gallerian sisäpiha
"Blanchot puhuu lumivalkeasta tilasta, jossa ei ole avaruutta mutta ei rajoittavia seiniäkään. Silloin hän ei puhu suoraan meistä ja asioistamme, vaan kommunikoimattomasta ja tyhjästä tilasta välillämme. Niistä ei paljoa puhuta, koska olemisen yleisiä tyhjiä välejä ei voi kommunikoida, yleensä ne ovat sinisiä ja taivaan yllä olemisen täyttämiä."
TM-gallerian sisäpiha
9 kommenttia:
Lunta tai ei, mutta tuossa sivupalkin Literary Kicks'issä oli juuri suru-uutinen: John Updike on kuollut.
Olen siitä oikeasti surullinen. Ihan hiljan vertasin jotain kirjaa Updiken ehkä parhaimpaan kirjaan nimeltä Couples (1968), joka on niitä ensimmäisiä nykyavioliiton/parisuhteen syväluotauksia, joita olen lukenut - siis kyse on pareista, joilla ei sitä syvempää suhdetta tule ikinä.
Hieno kirjailija.
Ai niin, mutta Uudessa Englannissa, missä jossain päin Updike eli, on lunta aivan hirveän paljon, ja sataa edelleen.
Niin he menevät, ja me seuraamme perässä. En ole vielä katsonut sivupalkkia. Koko ilta meni siihen että siirsin vanhat kirjailijan päiväkirjat bloggeriin, yksi on vielä siirtämättä.
Sinulla on hyviä listoja sivupalkissasi, ne ovat yksinkertaisesti tarpeen kun seuloo mitä maailmassa on tapahtunut!
Miksi sinä siirsit päiväkirjasi? Luuletko että vanhanaikainen webbisivusysteemi romahtaa eikä niitä juttuja enää sitten voi lukea?
Minulla on kritiikkiarkistoni siellä, toivottavasti turvassa...
Dostojevskin Rikos ja rangaistus tosiaan on ylivertainen. Sen voi lukea kymmeniä kertoja kyllästymättä, kun taas joissakin dekkareissa hyytyy jo ensimmäisessä luvussa.
Dekkareissa tulevat vastaan genrestä syntyvät odotukset. Sellaista dekkaria, joka jää mieleen ja puhuttelee, voi lukijan ja erityisesti kustannustalon olla vaikeaa niellä.
Siirrän kaikki sivut pois mbnetistä, koska lopetan Mikrobitin tilauksen. Tilaajille mbnetin sivut ovat ilmaiset, eivät muille.
Chandleria pidetään käsittääkseni hyvänä dekkaristina. En muista lukeneeni hänen kirjojaan, mutta muistan että olen nähnyt Syvän unen leffana.
Chandler-parka. Lähti Englannista päästäkseen Hollywoodin leipiin, mutta eipä juuri onnistunut.
Juuttui sitten kirjoittamaan pieniä lehdykäisiä, pateettista jännitysroinaa, joista veloitettiin vain sentti tai pari: eli siinä meillä oli montakin senttaria odottelemassa Hollywoodin ovien ulkopuolella kirjoittamassa tarinoita.
En muista miten hän sitten lopulta sai jalkansa ovenrakoon, mutta käsitykseni on että ensin tuli elokuvakäsikirjoitus, sitten sarja kirjoja.
Chandleriä pidetään hyvänä sen vuoksi, että hän oli yhteiskuntakriittinen (esim. korruptionvastainen) kirjailija sellaisessa ympäristössä jossa sitä ei liiemmin katsottu hyvällä.
Ulkomaalainen kaiken lisäksi!
Eeva-Liisa Manner kirjoitti salanimellä dekkarin. En muista dekkarin nimeä, enkä Mannerin salanimeä. Muistaako kukaan ? Ja oliko tapahtumapaikkana Espanja?
anita
manner kirjoitti dekkarin salanimellä anna september. oliko murhaaja enkeli -kirjan on kustantanut tammi vuonna 1963.
se on hilpeä parodinen dekkari, jonka tapahtumapaikkana on kustannustalo, jossa tapahtuu murha. murhaajaa haetaan talon väestä. dekkarissa on minusta avainromaanin aineksia ja siinä on paljon lukusymboliikkaa.
manner osaa käyttää dekkarin konventioita ja tyyppimotiiveja hyvin ja runsaasti - siitä se parodia.
kirja sisältää hurjasti viittauksia kirjallisuuteen ja filosofiaan, mm. dostojevskiin, sapfoon, descartesiin, raamattuun ja wildeen.
Kiitos tiedosta. Kävin Helmetissä varaamassa Anna Septemberin dekkarin. Sitä on vain 4 kappaletta helsingin kirjastossa, yhtä niistä ei lainata. Eipä ole kauhean suosittu dekkari. Dekkarinlukijat eivät tykkää parodiasta?
Lähetä kommentti