Mikä sattuma!

Rudrum, Iris Orb -blogista löytyi hauska valokuvameemi. En ole pitkiin aikoihin osallistunut meemeihin, mutta tätä ei voi vastustaa:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Avasin valokuva-arkiston neljännen kansion, ja kas kummaa, neljännessä kuvassa oli neljä kissaa. Rakastan tällaisia yhteensattumia. Viikko sitten kerroin tuolla alempana, että olin yhden talven kissanhoitajana Ibizalla. Ne kissat osasivat istua mallina, taidemaalarin kissoja kun olivat. Minulla on hämärä muistikuva, että olisin julkaissut kuvan joskus aikaisemminkin tässä blogissa.

En haasta ketään erikseen mainittua neljää, vaan kaikki ne jotka pitivät tämänkaltaisista meemeistä.

Monijumalainen

Valokuvatorstain 117. haaste: moni

Eu ja naiset - vetoomus ja tiedotus

Lähimmän vuoden sisällä täytetään neljä tärkeää tointa EU:ssa: Euroopan neuvoston puheenjohtaja, ulko- ja turvallisuuspoliittinen edustaja, komission puheenjohtaja ja parlamentin puhemies. Tällä hetkellä kukaan nainen ei ole ehdolla näihin virkoihin. Mikäli tämä vetoomus saa miljoona allekirjoitusta, täytyy asia käsitellä EU-komissiossa Lissabonin sopimuksen osallistumisdemokratiaperiaatteen mukaan. Mikäli olet sitä mieltä, että on korkea aika saada lisää naisia EU:n korkeisiin virkoihin, käy allekirjoittamssa vetoomus allaolevan linkin kautta. Ja lähetätkö tämän edelleen ystäville ja tuttaville ....

http://www.femalesinfront.eu/default.asp?view=front&lang=fi

Graffiti Luxemburgissa

Tiedotus niille, jotka tulevat tähän blogiin  kotisivuni( Kirjallisuussivut) kautta.
Mbnetin palvelimella oleva kotisivu lakkaa olemasta tämän kevään aikana.
Kotisivun uusi  koti  löytyy täältä.

Lumen taju

Ei, en aio kirjoittaa Peter Høegin romaanista Lumen taju. Siitä on niin kauan kun luin sen. Muistan kirjasta vain sen, että päähenkilönä oli nuori nainen, joka etsi rakkautta ja pikkuveljensä? jälkiä lumesta, ja että juoni oli dekkarimainen.

Dekkarit ovat kirjoja joista ei jää mitään mieleen, siksi että juoni häiritsee paneutumista kirjan maailmaan ja henkilöihin. Vaikka mikä minä olen arvostelemaan sitä kirjallisuudenlajia, koska lopetin dekkarien lukemisen kuusitoistavuotiaana Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen jälkeen. Se kirja "kolahti" huumeslangia käyttääkseeni, ja niin minä jäin Dostojevski-koukkuun.

Tellervo-patsas, Helsinki 23.1.2009

Rikos ja rangaistus tulee draamasarjana Teemalta lauantaisin. Kannattaa katsoa jo kuvakerronnan takia. Venäläiset osaavat filmatisoida klassikkojaan. Kemppinen pohtii blogissaan kumpi on parempi Salatut elämät vai Rikos ja rangaistus. Aika kummallinen rinnastus, sama jos vertaisi päivän iskelmää ja Matteus Passiota toisiinsa. Kemppinen on intellektuaali eikä häntä voi siksi aina ottaa tosissaan.

Lunta on tullut tupaan. TM-gallerian sisäpiha 23.1.2009.

Risto Niemi-Pynttäri kirjoittaa lumivalkeasta ja neutraalista maailmasta Kun kirjoittaa -blogissa:

"Blanchot puhuu lumivalkeasta tilasta, jossa ei ole avaruutta mutta ei rajoittavia seiniäkään. Silloin hän ei puhu suoraan meistä ja asioistamme, vaan kommunikoimattomasta ja tyhjästä tilasta välillämme. Niistä ei paljoa puhuta, koska olemisen yleisiä tyhjiä välejä ei voi kommunikoida, yleensä ne ovat sinisiä ja taivaan yllä olemisen täyttämiä."

TM-gallerian sisäpiha

Ibizan kuvia

Anita Snellman. Huhtikuu 1983

TM-galleriassa ( Erottajankatu 9) on huomenna, sunnuntaina viimeistä päivää esillä Anita Snellmanin Ibizan kuvia. Näyttely olisi jäänyt minulta näkemättä ellen olisi huomannut lehdestä Timo Valjakan arviointia siitä. Vietin yhden talven Snellmanin " fincassa" kissanhoitajana ja talonvartijana. Talvella puutarha ei ollut aivan yhtä värikäs kuin kuvassa. Minun piti tappaa kotiloita, mikä tuntui aluksi vähän inhottavalta, mutta siihen tottui. Hänen talossaan ei ollut vessaa, siihenkin tottui, että piti kuopia kuin kissa pieniä kuoppia puutarhaan.

Yksi neljästä hoidokistani puutarhan "vesilähteellä" ( klikkaa kuvat isommiksi)

Lämpiminä talvipäivinä istuin puutarhassa kirjoittamassa romaania Halujen puutarha. Kirjan henkilöt syntyivät makuukopperoni seinillä olevista kuvista. Erityisen paljon minua puhutteli surumielisen klovin kuva, joka oli jonkun ( jo mielestä unohtuneen) saksalaisen aikakauslehden kansikuva.

Minun asetelmani pation muuriseinää vasten.

Anita Snellmanin Asetelma valoa vasten.

Musta planeetta

Nähty Casino Luxemburgissa 25.8.2007. En tiedä planeetan luojaa.

Valokuvatorstain 116. haaste: planeetta

Salaperäisiä vieraita

Kävin perinteisillä Tammiglögeillä. Tänä vuonna ne olivat dekkarihenkiset. Tapasin salaperäisiä vieraita: ainakin yhden murhaajattaren, vakoilijan, salapoliisin ja vampyyrin, tai mikä lie tuo alemman kuvan olento on.

Heikoilla jäillä

Ihmiset eivät ole lokkeja

eivätkä sorsia, mutta menevät heikoille jäille, varsinkin jos ovat koiraspuolisia ihmisiä.

Luin tänään ( ei kun eilen) metrossa Metroa-lehteä. Nimimerkki veronmaksaja kysyi , että minkä ihmeen takia verorahoja pitää käyttää siihen, että noukitaan heikoille jäille menneitä ylös. Veronmaksajan mielestä joutaisivat hukkua. Kovat ovat asenteet nykyään.

Ostin alennusmyynnistä ranskalaista runoutta, Rimbaudin Illuminaatioita ja Gyu Goffeten Luvassa elämä. Gofette kirjoittaa:

Niin ihminen on vain henkäys,
tomua kurkussa itku ja huuto
rakkauslaulunsa, lohduttomuutensa
himon hiekkaa, joka uppoaa: kuolla,

ei kuolla, mitäpä siitä loppujen lopuksi,
jos meri ei muuta ole kuin huokaus,
taivaan unessa se antautuu
ja katseemme horjuva purhe

romahtaa lihalliseen veneeseen
- oi hauras pursi sumussa, ei mastolyhtyä
vain pieni ääni, joka kieppuu
niskassa, toistellen

uupumatta, kuka sinä olet, kuka olet, kuka?

( suom. Pentti Holappa WSOY 2004)

Seinään maalattu

Tampere 22.12.2008

Valokuvatorstain 115. haastena on katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Teos 2008):

"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)

Perusviestintää rautatien laidassa Luxemburgissa: "Rakastan sinua Louis + Rakastan sinua Magalie." Kun Louis ja Magalie kulkevat junalla kouluun, he näkevät joka aamu että joku rakastaa heitä.

Taivaanrannan maalari

Valokuvatorstain 114. haaste:

Silirimpsis, sileä tie
Onnetarten ottolasta maailman halki vie.
Silirimpsis, sileä tie
Reittiä niin vauhdikasta mutkien kautta vie.

En ole köyhä enkä kipeä,
En talonpoika enkä kuppari.
En ole laiska enkä ripeä,
En renki enkä toisten tsuppari.

Itse päätän huvini
Ja itse päätän työni
Ja kenen kanssa milloinkin mä vietän yöni.

En ole ahne enkä kopea,
Ei tartu rupla eikä taalari.
Ei edes kulta eikä hopea,
Oon pelkkä taivaanrannan maalari.

Teksti: Vexi Salmi, esittäjä: Irwin Goodman

Kuvan heimoveli istui Saadjärven rannalla Soomepoiste museuumin takana ja halusi tulla kuvatuksi. Hän puhui viroa, minä suomea emmekä ihan kaikessa ymmärtäneet toisiamme.

Soomepoiste museuumi on Äksin kylässä Tartonmaalla. Se avattiin vuonna 2002, avaisissa olivat silloiset pääministerit Paavo Lipponen ja Siim Kallas sekä Viron ex-presidentti Lennart Meri. Minun blogini logossa on Soomepoiste museuumin takaseinä, jonka ikkunoihin Saadjärvi heijastuu.

Vain kuvia

Talvi on tullut, kun joutsenet kokoontuvat Aurinkolahdelle ruokaa kärkkymään. Tänään niitä oli 12, pari päivää sitten 30, kertoi vanha rouva joka syötti niitä. Sorsat olivat nopeampia kuin joutsenet ja veivät leivänpalat niiden nokkien edestä. Minä muistelin lapsena lukemaani Andersenin satua noidutuista joutsenista, mutta en muistanut oliko niitä 12, aikamoinen joukko kuitenkin. (Vanha rouva oli kaino, ei halunnut mukaan kuvaan).

Talvi on päässyt yllättämään veneenomistajan. Hänellä on kiire pelastaa vene jäätyvältä lahdelta.

Kun vanha rouva lopettaa ruokinnan, kaksitoista jousenta purjehtii tiehensä sorsasaattueen seurassa ja minä lähden ostamaan ruokaa Columbuksen ostoskeskukseen.

Huomattava muutos kaupunkikuvassa. Kun lähdin 12 päivää sitten Luxemburgiin, bussit olivat kaikenkirjavia. Kun palasin ne olivat muuttuneet ankaran sinisiksi. Tuli mieleen entisajan poliisit, jotka patikoivat pitkin Munkkiniemen puistotietä tummansinisissä univormuissaan ja hajoittivat "kasoja" Valion baarin kulmalta, johon Munkkiniemen nuoriso-ongelma keskittyi 50 vuotta sitten.

Tänään luin lehdestä, että HKL on vaihtanut mainostenhankkijaa , ja minä kun luulin että laman vaikutukset näkyvät jo. Kun HKL ei saa mainoksia, se on siksi korottanut lipun hintoja, vaikka bensan hinta on laskenut.

PS. Pitäisiköhän vaihtaa blogin nimi Vain kuviksi, koska se sisältää nykyään enemmän kuvia kuin sanoja. Sanalliset ilmaisuni ovat suuntautuneet muuanne.

Uusi vuosi Luxemburgissa

Harmaata on, sumua, tihkua ja jäisiä jalkakäytäviä.

Etteivät katkoisi jalkojaan, ihmiset kävelevät varmuuden vuoksi pitkin ajoväyliä , ne kun on sulatettu suolalla.


Joku on hermostunut liukkauteen ja kirjoittanut hiekotuslaatikon kanteen: Tee työsi!
Minua vähän jännittää miten selviän huomisaamuna varhain matkalaukkuni kanssa bussipysäkille, joka on jyrkässä alamäessä. Laskettelen matkalaukun päällä pysäkille?


Kiinalainen onnenjumala , jonka näin erään talon portailla istumassa.
Se karkottaa pahat henget pois. Punainen on kiinalaisten onnenväri. Lisää kiinalaisesta kulttuurista Päivi Hintsasen Coloria-sivustolla.


Onnekasta uutta vuotta kaikille lukijoille!