Tämä on päivän tervehdys Timbuktun poppoolta .
Nostalgisia tunnelmia tuli täältäkin, kun näin Uuden Suomen tutun logon. Muistan isoäitini lukemassa sitä lehteä keittiön pöydän ääressä. Minä luin Prinssi Rohkean ja Panda-karhun seikkailuja. Nettiversiossa joka alkoi ilmestyä tänään, sarjakuvia ei ole, eikä ole nuorten osastoakaan. Nuorena kirjoitin siihen osastoon pari kirjallisuusarvostelua ja jotain muutakin. Toinen arvostelu käsitteli Claude Simonin Flanderin tietä, vaikea kirja, josta muistan vain että siinä rämmittiin liejussa, ja että jonkun naisen ( tai hevosen) nimi oli Roxane.
5 kommenttia:
Hassu juttu. Minäkin kirjoitin ensimmäisen kirja-arvosteluni Uuteen Suomeen. Se käsitteli Eeva-Liisa Mannerin Orfisia lauluja.
Äiti haukkui kirjoitukseni niin pahanpäiväisesti, että sen jälkeen en ole runoista uskaltanut kirjoittaa.
Vanhemmilla on hirveä vaikutusvalta. Se kestää koko elämäniän. Onneksi minun isäni ei nähnyt kyhäystäni. Hän taisi asua siihen aikaan Espanjassa samassa talossa kuin Eeva-Liisa Manner. Se oli Sara Hildenin villa Churrianassa, lähellä Malagaa. Eeva-Liisa asui yläkerrassa, isäni alakerrassa. Heillä oli erilainen elämisen rytmi. Eeva-Liisa oli yöihminen, minun isäni aamuihminen.
Mannerin "Orfiset laulut" oli ensimmäinen itsenäinen kirjahankintani pakollisten koulukirjaostosten lisäksi. Sivut nyt jo kellastuneet, sen runoja kopioitu lukuisiin kirjeisiin ja toivotuksiin. Asiat linkittyvät ihmeellisesti. Olisipa hauska lukea Ripsan arvostelu.
Sub rosa
2
Kuljemme ja kuljemme vuodenaikojen ohi
kahlaamme läpi lehtien
kuin vanhojen kirjeiden,
puiden tuhlatun rahan.
Hyväilemme ihoa
joka aina on erottava meidät.
Eksymme menneisyyteen
joka ei vaihdu.
Minulla ON jossain kansio ihan ensimmäisistä julkaistuista. En vain yhtään tiedä missä se on.
Siellä on muitakin tärkeitä papereita ja olen nyt etsinyt kansiota varmaan kuukausia, mutta ei vain löydy.
Kyllä, olen pannut sen varmaan paikkaan. Eihän varmoja paikkoja koskaan löydä.
Joom, ja mulla on Doris Lessingin Kultainen muistikirja jossakin, mutta ei sitä vain löydy. Sehän oli feminismin raamattu 60-luvulla. Tekisi mieli tarkastaa, miten se nyt vaikuttaa.
Lähetä kommentti