
Eilisiltana kävin  kustannusliike Avaimen  järjestämissä julkkaribileissä, jotka  pidettiin  ravintolalaiva Väiskissä.   Tunnelma oli tiivis.  Ensikauhistuksen  jälkeen ( apua, en tunne täältä ketään!)  väenpaljoudesta alkoi  hahmottua tuttuja kasvoja,  ainakin  Lukukeskuksen  Riitta Vaismaa, joka seisoo kuvassa taustalla punapaitaisen miehen vieressä.  Heti tuntui paljon turvallisemmalta,  kun löytyi tuttu.   Ja olihan siellä Jani Saxell, hänen vaimonsa Susanna ja äitinsä, johon  olin tutustunut  Janin  ja Susannan häissä. Ne  pidettiin joku vuosi sitten  samaisella Väiski-laivalla.  Jani   kutsui minut  julkkaribileisiin. Hänen  kertomuskokoelmansa  Huomispäivän vartijat  oli yksi  neljästä kirjasta, joiden  julkituloa laivalla juhlittiin.  Ostin kirjan ja pyysin siihen nimmarin.  Otan sen  matkalukemiseksi mukaani, kun lähden ensi keskiviikkona koiravahdiksi Luxemburgiin.

Janin hymy kun kirja on vihdoinkin kansissa

Janin hymy kun kirja on vihdoinkin kansissa
Kun ilta  kului pitemmälle,   tuttuja  alkoi löytyä enemmän.   Juttelin Tuula Mai Salmelan  kanssa, jonka kanssa olen vaihtanut muutaman  sähköpostin,  mutta jota en  ole nähnyt  aikaisemmin, vaikka hän asuu samassa talossa  kuin poikani, ja jos olisinkin nähnyt, en olisi tiennyt  että hän on Tuula Mai.  Tapasin "livenä" ensimmäistä kertaa myös  kaksi bloggaria J-P Koskisen ja  Prosperon, jonka  kanssa  syntyi keskustelua  Kalevalan Ainon kohtalosta ( kts. Vanhoja  elostelijoita ja omaishoitajia). 
Minun tulkintani mukaan syypää Ainon itsemurhaan oli hänen äitinsä, joka ei asettunut tyttären puolelle, kun velimies Joukahainen pelastuakseen suosta lupasi Ainon Väinämöiselle. Äiti päinvastoin riemuitsi, että nyt saadaan sukuun suuri mies. Lönnrot kirjoitti Aino-tarinan aikana, jolloin julkisuudessa käytiin keskustelua siitä saavatko lapset valita itse puolisonsa ilman että vanhemmat puuttuvat asiaan. Lönnrot kannatti rakkausavioliittoa. Hän itse meni naimisiin kypsässä vanhanpojan iässä.
Minun tulkintani mukaan syypää Ainon itsemurhaan oli hänen äitinsä, joka ei asettunut tyttären puolelle, kun velimies Joukahainen pelastuakseen suosta lupasi Ainon Väinämöiselle. Äiti päinvastoin riemuitsi, että nyt saadaan sukuun suuri mies. Lönnrot kirjoitti Aino-tarinan aikana, jolloin julkisuudessa käytiin keskustelua siitä saavatko lapset valita itse puolisonsa ilman että vanhemmat puuttuvat asiaan. Lönnrot kannatti rakkausavioliittoa. Hän itse meni naimisiin kypsässä vanhanpojan iässä.
 
 
2 kommenttia:
Lönruuttia rakastan, onko väärin kertoa siitä kaikille? Joka tapauksessa ihmettelen, että niinku mitä? Neljän (?) lapsen isä, joka vietti kesät Vienassa, ei voinut olla erehdyksissä, vai?
Tuolla toisaalla, Hanhensulan blogissa, näytetään pidettävän savolaista Gottlundia alkaapäätä parempana kuin Lönnrotia.
Lähetä kommentti