Motto: Puut, kaikki heidän vihreytensä
kämmenellä,
koska oli kevät,
En ehtinyt.
( Paavo Haavikko)
( Puun raato.Klikkaa isommaksi)
Kuolemaantuomittu koivu
Muotoon hakattu
Yleisten töiden lautakunnan hyväksymän yleissuunnitelman mukana metsikkö oli merkitty luonnontilaiseksi alueeksi. Haluaisinpa tietää miksi ja kenen toimesta suunnitelmaa muutettiin.
Lisää kuvia raiskiosta täällä.Lisäys 18.4.
Motto: "On rikos puhua puista/koska se paljastaa niin monta rikosta", Kai Nieminen viittaa runokokoelmassa Lopullinen totuus Bertolt Brechtin sanoihin: " Mikä aika on tämä, jolloin/puh puista on melkein rikos"
Asukkaiden kannanotto:
Vuosaaren Lill-Kallvikin puistometsän muistolle
Nyt on taas liian myöhä. Suuret puut humisivat rauhassaan sata vuotta ja vielä eilen, vilvoittaen hiekkatien kulkijaa, tietämättöminä "vaarallisuudestaan". Käykää katsomassa kantoja, sillä äkkiä nekin ovat poissa ja koko maan pinta käännetään. Muistot eivät kuulu nykypuistoon. Pitää olla vain arkkitehdin sallimia puunriukuja ja muualta siirrettyjä kiviä niissä paikoissa, joihin ne on piirretty ylimitoitetussa puistosuunnitelmassa.
Villa Lill-Kallvikin puiston avohakkuusuunnitelmaa toteutetaan kovalla kiireellä. Paikalliset asukkaat ovat vastustaneet puiston kaikkien isojen puiden kaatamista ja toivoneet harvinaisen monimuotoisen puuston säilyttämistä. Kaavasta ei voitu aikanaan valittaa, koska se hyväksyttiin jo ennen kuin alueella edes asuttiin.
Tämä on Helsingissä osa suurempaa savottaa, johon kuuluvat Hietaniemen hautausmaan koivukujan tuhoaminen, Kaivopuiston vanhojen puiden kaato, tai Uutelan luonnonsuojelualueeseen kajoaminen, sen jättikuusien hävittäminen uuden huoltoväylän tieltä jne. Perustelut ovat aina samat: puut ovat vaarallisia, liian vanhoja, väärää lajia ja väärässä paikassa. Eivät sairaatkaan puut ole sen vaarallisempia, kuin elämä yleensä.
Ei voi olla järkevää, tai kenenkään edun mukaista, että tällaisella avohakkuulla huononnetaan pysyvästi asumisympäristöä. Lakia pitäisi saada muutettua niin, että terveen puun hävittäminen kaupungista olisi rikoslaissa määritelty sellaiseksi teoksi, josta seuraisi aina vankeutta, varsinkin jos tekijä on ammatiltaan maisema-arkkitehti, tai muu ympäristön hoidon ammattilainen, jolloin teko muuttuu tietoiseksi ja erityisen törkeäksi.
Nykyinen päätöksentekotapa ja toimintakulttuuri antavat mahdollisuuden laillistetulle, kalliille vandalismille. Ympäristörakentamisen vinoutuneen raskaat periaatteet olisi nyt arvioitava kiireesti uudelleen niin, että estettäisiin edes tulevaisuudessa tällaiset ilkityöt. Puistojen suunnittelu kuuluisi tietenkin tehdä niin, ettei tuhottaisi, sitä vähää vanhaa, mikä on jo luontevasti merkinnyt uusissakin kaupunginosissa kulttuurihistoriallisesti arvokasta ja hyvää elinympäristöä. Ei mikään paikka säilytä luonnettaan, jos siinä ei saa näkyä alueelle tyypillistä ajallista kerrostuneisuutta. Eikä mikään "entistäminen" palauta paikan oikeata henkeä.
Ei voi olla kohtuullista, että joku, jota ei voi tavoittaa, käyttää puita ja lähiasukkaita vallantunteensa tyydyttämiseksi. Hän vastaa asukkaiden kirjeisiin tai kaupunginosayhdistysten soittopyyntöihin vain vetoamalla poliittisten päättäjien suomaan "mandaattiinsa". Hän ei ota vastaan keskusteluehdotuksia savottansa keventämisestä niiltä, jotka joutuvat elämään lopputuloksen kanssa. Hän tietää paremmin. Käykää siis katsomassa kantoja, ottakaa kantaa, viemällä entiseen puistoon musta ruusuke. Lähettäkää myös viestinne kaupungin poliittisille päättäjille ja myös Helsingin rakennusviraston puisto-osaston Raija Holopaiselle, tai Päivi Apajalahdelle, jotka ilmeisesti eivät vastaa alueen puistosuunnitelmista kenellekään. Pyydämme silti hartaasti kaikilta vastuullisilta, lopettakaa kallis ja turha "suunnittelunne", kysykää asukkailta, tai antakaa olla, riittää jo!
Puiston Muistoa Kunnioittaen joukko Vuosaaren asukkaita
Kommandojoukon päällikkö tuli sanomaan minulle, että kuvia ei saa ottaa heistä. Sanoin että en ota heistä vaan puista kuvia. Hänen jälkeensä tuli Rakennusviraston puisto-osaston kolme virkanaista , jotka olivat kairaamassa koepaloja puista. selittämään että puut ovat vaarallisia, ne ovat latvastaan lahoja. heistäkään ei saanut ottaa kuvia, ei edes selästä päin. Jotain hämärää tässä puuhommassa on, kun ei kaupungin puisto-osaston päällikkö suostunut kertomaan asukkaille, mistä on kysymys ja miksi kauniit vanhat puut pitää pistää pois päiviltä. ( kts. kommenttiosasto).
28 kommenttia:
Jospa rakennusviraston virkamiehet tarvitsivat mökilleen saunapuita.
Ehdotan kysymään, kelle puut on myyty ja mihin hintaan.
Todella järkyttävä näky. Ja vielä kesän kynnyksellä. Murha!
Monilla ihmisillä on puunkaatovimma. En tiiä mistä sekin johtuu. Kaikki vaan nurin. Kalle Päätalon isälläkin oli, enkä nyt tarkoita sitä että hän oli metsätyömies, vaan kotipihaltakin piti puut kaataa.
Joidenkin mielestä puut peittävät auringon. Tosin tunnen ihmisiä, jotka eivät pidä lintujen laulustakaan.
Tehtiinkö tilaa auringolle? Sikamaista joka tapauksessa.
Ihan kamalaa. En käsitä mitä ihmisten päässä liikkuu. Jos mitään.
Ei nyt varsinaisesti liity aiheeseen, mutta onneksi olkoon taiteilijaeläkkeestä!
Samaa tekivät täällä Vantaan-joen varrella joitain vuosia sitten. Ikikuusia, läpiterveitä, keisarin, Nikoilai I:n aikoihin syntyneitä kaatoivat aina aukkohakkuihin asti.
Muistan kuinka isäni perässä oli helppoa se kulku ja taaperrus siellä kortteiden seassa. Siit on liki 60 vuotta jo ...
Joo, laskin ne vuosikerrat, -renkaat tosiaan, niin kiukutti silloin!
Istuta vielä se omenapuu..., runoili jo edesmennyt Juice. Tosin tärkeintä maailman pelastumisen kannalta ovat Afrikan ja sademetsien puut.
Ihminen ajattelee niin lähelle, vain lehtikasojen vaivalloiseen kompostiin kärräämiseen saakka ja sekin on liikaa. Asfalttia vain puiden tilalle, niin siistiä, hygieenistä, kustannustietoista ja tehokasta.
Miksi kukaan ei sitonut itseään kettingillä puhin?
Helsingin rakennusviraston puisto-osastolla on merkillinen hävitysvimma. Virkamiehet pelkäävät luontoa, se on sekavaa ja villiä, se pitää saada järjestykseen. Virkamiehet Selittävät että puut ovat vaarallisia - latvastaan lahoja, ne voivat kaatua ihmisten päälle, siksi ne täytyy kaataa. Kuvasin kaadettuja ja pätkittyjä puita, ei ollut joukossa yhtään lahoa puuta, ei latvastaan eikä muualtakaan. Seuraavana päivänä katkotut puut haettiin kiireesti pois. Kun otin kuvia tuhosta, työpäällikkö tuli sanomaan että heitä ei saa kuvata. Sanoin että en kuvaa heitä vaan puita. Puisto-osaston päällikköä pyydettiin keskustelutilaisuuteen kertomaan miksi puut kaadettiin, hän ei suostunut tulemaan. Virkamiehet ovat vieraantuneet juuristaan, puistaan.
Komposti, kyllä me ajateltiin, että sidotaan itsemme puihin,mutta sidottiin sitten surunauhoja niihin.
Jarkko T. Kiitos onnittelusta. Olen nyt kulttuurieläkeläinen, suuri stressi on poissa, voin keskittyä olennaiseen. Kuten puihin.
Paljon onnea!
Mutta ne puut:
Suomessakin aktiivisia puunvihaajia! En olisi uskonut.
http://amnellanna.blogspot.com/2005/07/puunvihaajia-ja-puunhalaajia.html
Runopuiden kaataminen on heijastusta kulttuuristamme,
meillä kaadetaan tai sysätään syrjään pois silmistä ja mielestä muukin villi ja itse rehottava - uusi tai vanhakin -
ja toisaalta mediassa puhutaan koko ajan samoista vanhoista tutuista nimistä jos vain suinkin voidaan eli siinä on tavallaan päinvastoin, vanhoja vuosikasvuja suositaan ja uudet villit oksat halutaan kitkeä pois
Mari
Osataan sitä muuallakin. Näin kävi Visbyssä:
"Sata vuotta täyttäneet poppelit
pitää kaataa. Mummopuu on vaarallinen
ei ainoastaan papalle vaan rouville
koko ympäristölle joka on täynnä tyhjää
täyttä ilmaa. Hallå onko ketään
Unescon suojelemassa labyrintissa
Miksi te haluatte näitä järkytyksen kuvauksia
Nautitteko kenties"
(Liiketoimintasuunnitelma: "Villa Villekulla" (31.) s. 95.)
tjt
panee miettimään kenen kaupunkisuunnittelijan aivoriihen tulos tuo puunkaato-operaatio oli? ja tihkuiko asukasyhdistykselle etukäteistietoa ohi virallis-ahdistettujen kuristussysteemien?
taiteilijatalonne surunauhamielenosoitus oli hyvä juttu. toivottavasti se sai rakennusviraston kommandojoukon suolet solmuun edes hetkeksi.
on varsin suhteellista, mitä ihminen voi yksin tehdä. ei silti pidä vaipua voimattomaan ruikutukseen, eikä pidä väheksyä vaikutuksia, joita yksilön sisäisellä elämällä ja ulkoisella toiminnalla on ympäristöön. eihän maailmassa mikään muutu ilman yksityisiä kansalaisia - ei maailmanhistoria ilman subjektia kulje. mitä enemmän ihmiset saavat olla näitä oman elämänsä vastuullisia subjekteja, sitä epätodennäköisemmiksi käyvät tällaiset katu- ja puistojaoston olmiset metsurit.
mutta jos ihminen madaltuu kansalaistottelevaksi sosiaalipartikkeliksi, hän menettää ihmisarvonsa ja halvaantuu sielussaan niin, ettei pienikään oma impulssi pääse vaikuttamaan asioiden kulkuun.
Onneksi olkoon.
Yritin tiirailla puiden leikkauspintoja, mutta enhän minä tänne saakka näe, onko puissa vikaa.
Höskästä saa joka vuosi lueskella kaupunkilaisten ja virkamiesten erilaisista käsityksistä siitä, mikä puu on terve ja mikä ei. Pitäisi varmaan olla biologin koulutus, ennen kuin uskaltautuisi ottamaan kantaa puolesta tai vastaan. Luulisi, että kaupungilla olisi varaa hankkia asiantuntijalausunto puiden kunnosta.
Kaupunkiluontoakin pitää suojella ja säilyttää.
Kehotan edelleen selvittämään kaadettujen puiden osalta: Follow the money.
Kuka osti puut ja mihin hintaan ?
Puiden hinta voi olla niin matala, että taloyhtiön asukkaat olisivat ehkä voineet ostaa puut pystyyn ja jättää ne kaatamatta.
Tonttimme viereinen metsä katosi pari vuotta sitten yhdessä yössä. Tekokone jyrräsi niin, ettei uni tullut.
Tuolle ankealle hakkuualueelle ei voinut mitään, naapuri ei edes varoittanut, mitä tulee tekemään.
Seuraavana kesänä hakkuualue rehotti horsmanpunaisena. Lehtopensaat ovat virkistyneet saatuaan valoa. Mutta suren silti: tuossa metsässä ei voi enää kulkea. Se on täynnä metrisiä kuoppia ja louhikkoa. Sitä sanotaan metsäpohjan äestämiseksi. Ymmärrän periaatteen: maa on rikottava, jotta taimet kasvaisivat. Mutta onko pakko kaivaa niin syviä kuoppia!
*******
Onnea taiteilijaeläkkeen johdosta! Luin juuri äsken ilahduttavan uutisen!
Tarkoitin tietysti tehokone. Siis sellainen kauhistuttava metsäkone, joka katkaisee puun, karsii ja pilkkoo tukeiksi ja jättää jälkeensä kaamean sotkun. Sen jälkeen tulee vielä se äes, joka kaivaa syvät kuopat maapohjaan. Sellaisessa metsässä ei kuljeta, ei marjasteta, ei sienestetä. Onneksi horsma ja seljapensaat peittävät hävityksen.
Meille lupailtiin että saadaan viedä niitä pöllejä taiteellisiin ynnä muihin tarkoituksiimme. Mutta seuraavana päivänä pöllit korjattiin kiireesti pois. Ehkä ne menivät kaupungin puisto-osaston saunapuiksi.
Oliskohan surumielenosoituksella ja julkisuudella ollut jotain vaikutusta, koska sen jälkeen metsikköön ilmestyi kolmen naisen tutkimusyksikkö puukarttojensa kanssa kairaamaan puita.
Kaikkia puita ei sitten kaadettukaan. Isot koivut,vanhat lehmukset ja tuijat saivat jäädä,ainakin toistaiseksi.
Suomalaisilla on tunnesuhde kotinsa lähellä kasvaviin puihin. Sanotaan että sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto. Ison puun kaataminen tai kaatuminen on arkkityyppisellä tasolla merkittävä tapahtuma. Ollaan puukansaa edelleenkin, se on vanhaa suomalaisugrilaista perintöä, mutta virkamiehet jotka toimistoissaan tekevät puistosuunnitelmia, eivät ymmärrä
puusuhteiden syvyyttä. Ei Haavikko turhaan sano puita heiksi.
Yrititte kuitenkin! Varmaan media olisi tullut paikalle jos olisitte sitoneet itsenne puihin. Sehän olisi ollut myös oivallinen markkinointitilaisuus jollekin tuntemattomalle runoilijan alulle!
Pelastakaa ja istuttakaa puita ja ilmastonmuutos hidastuu!
Noita kuvia katseltuani ja jos metsikkö olisi ollut omani olisin hieman pitänyt risusavottaa mutta hellästi. Tosin olenkin aina ollut intohimoinen puuihminen.
Onnea turvatulle elämälle siis eläköitymiselle!
Ei siellä Vantaanjoen varrella enää tainnut kasvaa kuusikkoa kuin Päiväkummun suunnalla. Toivottavasti ovat malttaneet jättää Havukoskella vanhan myllynraunion tienoon kuuset pystyyn. Aikoinaan kun Tikkurilassa radan tienoota rakensivat,niin siinä meni puusepänverstaan kulmalta kohdalta varmaan Suomen suurimpiin kuuluva jalava. Täällä puuttenperällä kaatoivat kaupungin komeimpiin kuuluvan pihlajan, jotta saivat parkkipaikan parille autolle. Olisihan noita esimerkkejä. Koskahan alkavat Helsingissä Kallvikin tien mäntyjä kaatamaan, jolleivät jo ole kaataneet.
beuysin puunistutus jäi kesken - ehkä meidän kaikkien pitäisi jatkaa sitä.
Intiaanien mukaan puut olivat 'hiljaisia veljiä'. Mutta tämähän on vain romanttista höpinää, ja kaikki johtuu oikeasti silkasta puukateudesta. Rakennusvirastossa oltiin kateellisia Vuosaaren viidakosta.
Siis eikö tuosta kukaan halunnut paikallislehdessä kirjoittaa mitään? Ihan selvä Kaupunki-osaston juttuaihe.
-ruu morbidi
Sama peli täällä Tampereella. Hämeenpuisto pilattu ja muuallakin saha on surutta soinut.
Samat perustelut, puut muka lahoja ja siis vaarallisia. Varmaan joku laho on ollutkin ja muut suuret ja komeat kaadetaan varmuudenvuoksi. Asukkaiden protestit ja kyselyt kaikuneet kuuroille korville.
Yksityiset ihmisetkin vihaavat puita. Taloyhtiömme päädystä kaadettiin suuret terveet kuuset, koska ne "roskaavat niin".
Voi itku.
Obeesia sanoi, että maa on rikottava, jotta taimet kasvaisivat. Missä moinen määräys on ja kenen keksimä? Tuntuu ihmisen keksimältä, tarkemmin sanottuna metsänhoitajan tai muun metsäammattilaisen. Ihan niin kuin "veden vaivaama maa". Se on ammattilaisen mielestä suo. Mutta ei suota eikä kosteikkoa mikään vaivaa, niiden kuuluu olla märkiä, niiden kuuluu sitoa vettä.
Luonto ei keksi tyhmiä määritelmiä eikä määräyksiä. Vanhat ikimetsät ovat kasvaneet ilman tehoaurausta ja ilman kantojen ylösnostoa ja kasaan kuljettamista ja maan kaikenpuolista myllertämistä kulku-ja marjastuskelvottomaksi iankaikkisesti aamen.
Onnea Sinulle! Eilinen uutinen asiasta lämmitti mieltä ja piti etsiä Hullun taivaassa, taas yhden kerran, luettavaksi.
Keskittyminen olemiseen ja puihin ja kaikkeen on tärkeää ja olen varma, että pärjäät keskittymisen kanssa...
Iloa ja valoa,
Pia Paananen
Eilisessä täkäläisessä SS-lehdessä joku haukkui minua siitä, että muka halusin säilyttää kaiken maailman rötisköt. Puita tarkoitti, mutta puutaloja.
Hih, minustakin vanhat rötisköt ovat kauniita, olivatko jostakusta muustakin?! Jos taloja kuvaan,kuvaan rötisköjä! Niillä on sielu ja historia!
Lähetä kommentti