Matkakuvia Virosta 2

Näkymä Dorpat-hotellin ikkunasta Tartossa.

Tarto on runoilijoiden kaupunki, koska sen halki virtaa joki. Sen nimi on Emajoki. Jaan Kaplinski asuu Tartossa. Hän osallistui kutsuvieraana illalliselle, joka syötiin Ülikooli kohvikissa. Istuin väärässä paikassa enkä päässyt puheisiin hänen kanssaan. Ihailin häntä vain kaukaa.

Tartu linnaleht tiesi Veenvalajan (Vesimiehen) horoskoopissa, että " Teid inspireerivad inimesed, kellel on huvitav kultuuriline taust. Hea päev, et minna resima ja suhelda erinevate inimestaga. " Suomeksi: " Teitä inspiroivat ihmiset, joilla on kiinnostava kulttuuritausta. Hyvä päivä lähteä matkalle ja seurustella erilaisten ihmisten kanssa."

Kerrankin horoskooppi oli oikeassa. Mutta kun suhteilee neljä päivää ihmisten kanssa, joilla on huvittava kulttuuritausta, sitä väsyy paljoon puheeseen, varsinkin kun on luonteensa/ammattinsa kautta yksinviihtyvä ja epäsosiaalinen ihminen.

Graffiti Tartossa ( klikkaa isommaksi) Seinässä lukee, että kaksi poikaa, hyvä ja paha, heittelivät toisiaan kivillä, hyvä poika osui 8 kertaa, paha poika vain 5 kertaa. Opetus: hyvä voittaa aina pahan.

Tartossa on hienoja graffitteja ja seinämaalauksia. Lisää kuvia Tarton ja Viron graffiteista on täällä
http://picasaweb.google.fi/akonkka/VironGraffiteja

Seinämaalaus yliopiston vieressä

Matkakuvia Virosta 1

Rein Tammik.Õhtu Puhajärvel 1980-81

Tämä maalaus on Jaan Manitskin taidekokoelmassa Viinistussa. Jaan Manitski teki rahaa Abban musiikilla Ruotsissa, palasi Viroon vuonna 1989, oli lyhyen aikaa Viron ulkoministeri, toimi sen jälkeen Viron yksityistamisviraston johtajana ja osti kalatehtaan Viinistusta. Kun kalasäilykkeiden vienti Venäjälle romahti vuonna 1998, hän lopetti kalatehtaan ja perusti sen tiloihin taidemuseon. Seuraava ironinen näkemys "Eurokansanäänestyksestä Eestissä" on myös Manitskin kokoelmasta:

Lembet Sarepuu. Euroreferendum Eestis, 2002

Kuvassa virolainen villimies - ja tietysti haikara. Eino Leinon -seuralaiset laskivat matkan aikana ahkerasti haikaroita, mutta en muista kuka voitti haikarakilpailun. Kuvasin haikarapariskunnan Alatskivissa

Viiu Härm on kirjoittanut haikararunon, jonka on suomentanut Leena Krohn.

haikarat kahden kesken kaislikossa näit
vieraaksi tanssillensa silti jäit
mistä ne lensivät vavahti vesi yhteen
ja siihen liittoon silminesi jäit

niin jälleen peilinä on veden povi
se ehyt on ei sinne muuta sovi
(Antologiasta Uusien sulkien kasvaminen)



Sediksen blogissa lisää matkasta.

Kotimaista taidetta

Valokuvatorstain 87.aihe on kotimainen.

(klikkaa isommaksi)

Kotimainen mies, kuvattu Helsingissä 21.4.08

Maahanmuuttajalla ei ole helppoa

(Klikkaa kuvat isommiksi)

Kuvassa isäni kaksikymmentävuotiaana. Hän oli pakolainen Inkerinmaalta, asui Suomessa Nansenin passilla ja kävi Sortalavan seminaaria, mutta ei hänestä tullut opettajaa vaan kirjailija. Hänen esikoisteoksensa Me sankarit ilmestyi, kun hän oli 25 -vuotias. Hän julkaisi sen Urho Torikan salanimellä, ettei aiheuttaisi vaikeuksia Neuvostoliitossa asuville vanhemmilleen. Kirja syntyi kohu ja se suututti kenraalit.

Löysin kuvat Rauman matkalla kirjasta Aleksis Kivestä Olavi Siippaiseen. Saa nähdä millaisia kuvia löytyy Tartosta minne lähden torstaiaamuna.