Kangasniemen kissa.Kissat vähentävät stressiä ja alentavat sydäninfarktin riskiä, kerrotaan Psychology Todayn blogissa. Minnesotan yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan, joka kesti 10 vuotta ja johon osallistui 4435 amerikkalaista( 30-75-vuotiasta), niillä joilla ei ollut kissaa, oli 40% suurempi riski saada sydäninfarkti ja 30 % suurempi riski sairastua johonkin muuhun sydänsairauteen kuin kissallisilla ihmisillä.
Tutkimuksen tulokset herättävät kysymyksiä. Onko taustatekijät otettu huomioon? Esim. millaista ruokaa kissattomat ihmiset söivät? Pohjois-Karjalassa ihmiset kuolivat takavuosina sankoin joukoin sydänsairauksiin, vaikka varmaan joka mökissä oli kissa ja navetoissa monta kissaa. Entä tutkimuksiin osallistuneiden temperementti ja luonne? Lyhytpinnaisista ja valtakompleksia potevista ihmisistä ei ole kissojen kanssa eläjiksi. Kissa tekee mitä se itse tahtoo eikä välitä säännöistä. Lyhytpinnainen ihminen saa sydärin, kun kissa pudottaa tahallaan kalliin Aalto-maljakon hyllyn reunalta, raapii suikaleiksi tapetit ja nahkasohvan, oksentelee itämaisille matoille ja kusee mielenosoitukselllisesti eteisessä tärkeän vieraan talvikenkiin. Tai karjuu joka aamu kello neljän viiden aikaan, kuten Noora-kissa tekee, saadakseen sängystä ylös aamu-unisen emäntänsä, joka on kökkinyt tietokoneen ääressä kello kahteen, ja sitten kun se on saanut emäntänsä, so. palvelijansa liikkeelle, se käpertyy tyytyväisenä nukkumaan. Täytyy olla todellinen kissanystävä ja pinnan on oltava pitkä sietääkseen tuon pienen tyrannin kaikki oikut. Joten en suosittele kissaa kenellekään korvaamaan sydän- ja kolestrolilääkkeitä.
Noora-kissa "lukee" Solzhenitsynin Ensimmäistä piiriä. ( Klikkaa kuvat isommiksi)Lisää Solzhenitsynista: William Harrisonin kirjoitus The Guardianissa, The other Solzhenitsyn
ja Jukka Mallisen kirjoitus Talonpoikaisdemokraatti Solzhenitsyn Suomalais-venäläisessä kansalaisfoorumissa.
Pieni sana mediakohusta. Tapasin tänään Jukka Mallisen Espalla, kun kävin ostamassa Noora-kissalle muikkuja, ja pahoittelin, että Suomen PEN aikoo vetäytyä Pietarin runoilloista. Minusta se on vahinko, ne illat ovat olleet tärkeitä tilaisuuksia nuorille runoilijoille. No, kenties joku muu taho rupeaa järjestämään konsulaatin kanssa runoiltoja, ehkä Kirjailijaliitto?
Jokin minua häiritsee tässä kohussa, josta en alunperin aikonut kirjoittaa mitään. Hesari sai ison kulttuuriskuuppinsa, mutta tehtiinkö kärpäsestä härkänen? Mallisen mielestä kysymys on sananvapaudesta, Sofi Oksasen mielestä suomettumisesta, Outi Nyytäjän mielestä naisasiasta. Ketähän minä uskoisin?
Tulee mieleen parin vuoden takainen juttu, jolloin Kiilan puheenjohtaja Ville Ropponen, joka oli matkalla suomalaisugrilaiseen kirjailijakokoukseen, käännytettiin rajalla takaisin. Ei siitä isoa skuuppia tehty Hesarissa, se olisi ollut puuttumista naapuriviranomaisten toimintaan - tai sitten Ropponen ei ollut kyllin mediaseksikäs. Oksasen tapauksessa päästään hutkimaan omaa viranomaista, joka - kissa vieköön - on hölmössä nuoruudessaan ollut taistolainen.
ja Jukka Mallisen kirjoitus Talonpoikaisdemokraatti Solzhenitsyn Suomalais-venäläisessä kansalaisfoorumissa.
Pieni sana mediakohusta. Tapasin tänään Jukka Mallisen Espalla, kun kävin ostamassa Noora-kissalle muikkuja, ja pahoittelin, että Suomen PEN aikoo vetäytyä Pietarin runoilloista. Minusta se on vahinko, ne illat ovat olleet tärkeitä tilaisuuksia nuorille runoilijoille. No, kenties joku muu taho rupeaa järjestämään konsulaatin kanssa runoiltoja, ehkä Kirjailijaliitto?
Jokin minua häiritsee tässä kohussa, josta en alunperin aikonut kirjoittaa mitään. Hesari sai ison kulttuuriskuuppinsa, mutta tehtiinkö kärpäsestä härkänen? Mallisen mielestä kysymys on sananvapaudesta, Sofi Oksasen mielestä suomettumisesta, Outi Nyytäjän mielestä naisasiasta. Ketähän minä uskoisin?
Tulee mieleen parin vuoden takainen juttu, jolloin Kiilan puheenjohtaja Ville Ropponen, joka oli matkalla suomalaisugrilaiseen kirjailijakokoukseen, käännytettiin rajalla takaisin. Ei siitä isoa skuuppia tehty Hesarissa, se olisi ollut puuttumista naapuriviranomaisten toimintaan - tai sitten Ropponen ei ollut kyllin mediaseksikäs. Oksasen tapauksessa päästään hutkimaan omaa viranomaista, joka - kissa vieköön - on hölmössä nuoruudessaan ollut taistolainen.
13 kommenttia:
Joo, Anita, varmaan me kissaihmiset olemme ehkä vähän iisimpejä kuin monet muut.
Kaikki on suhteellista. Muistan hyvin kun vierailupaikkaani, Kortesjärven vanhainkotiin, otettiin kissa. Hoitajat olivat yksimielisiä siitä, että vanhusten olo parani silityksistä.
Kissahan silittää takaisin, katsoo autuaasti ja puskee. Silittämisestä varmaan erittyy hellyys-feromoneja mikäli sellaisia on.
Tutkimus ja sen otanta pitäisi tietää ennen kuin tutkimuksesta voi sanoa mitään. Kyllä minulla on ollut korkea verenpaine jo 20 vuotta ja kolesterolilääkitys kohta 3 vuotta ja sivuääniä sydämessä.
Mutta tämänhetkinen tilanne on silti hektinen: Lidialla on selvästi kehittymässä haavakuumeen tapainen ja minun on kyettävä ompelemaan sille toinen takki, nyt sillä näkyy avointa haavaa muutaman millimetrin alueella.
Lidia-parka piti steriloida.
Minusta tuo häkki-kissa näytti lähinnä norjalaiselta metsäkissalta. Olen tavannut muutaman ihan lähietäisyydeltä vähän aikaa sitten, tuolla on robustit naamaluut niin kuin niillä on.
Lidia puolestaan on miltei kuin kirjaesimerkki venäjänsinisestä, jolla masu kellastuu kesäaikoihin.
Kissojen työ olisi pitää viljalaarit ja asunnot ja navetat hiirettöminä ja rotattomina, eli lemmikkikissojen elämä poikkeaa normaalin kesykissan elämästä aika tavalla.
Toisaalta taas niiden suhde ihmiseen muodostuu sitten tärkeämmäksi. Lidian pitää kivussaan saada olla aivan vieressä wqww(=sanoi hän) ja hän hyrrää ja nuolee sormia.
Jos Lidialle on kehittymässä haavakuume, soita eläinlääkärille ja pyydä antibioottikuuria. Kallista lystiä käyttää kissaa eläinlääkärissä, kuten tiedät.
Onhan tämä kallista. Mutta jospas kävisi niin että kissojen pito hyväksyttäisiin tuon tutkimuksen mukaisesti infarkteja ennalta ehkäiseväksi ja nämä leikkaukset (100 € + kipulääke) saisi vähentää verotuksessa tai ei tarvitsisi maksaa terveyskeskusmaksua!
Mietin rinkelin olemusta tuossa Pietarin runoiluillassa:
Rinkeli on leivottu vehnäjauhosta,
runoillan tekevät runoilijat.
Meidän Bonuskauppa-Valintatalossa on semmoisia kovia hampaiden eheyttä kysyviä rinkeleitä, kun taas Wiipurin rinkelit ovat pehmis-rinkeleitä. Niitä ei ole Valintatalossamme näkynyt. Ne ovat poliittisesti epäilyttäviä?
Sama yhteinen nimittäjä, eli rinkeli. Mutta kumpi on oikeasti runoilija. Ja voihan Sofi runoilija olla, ei kai vaan ole julkaissut yhtään runokokoelmaa, ainakaan netti ei löytänyt.
Jospa Suomesta olivat runoilijat loppuneet ja Sofi mahdollisena tulevana runoilijana piti lanseerata kehiin ?-)
Eikös Hesari ole Sofin kustantaja, eli ihmekös että siitä nostettiin metakka. Maine nostattaa myyntilukuja?
Lieneekö HS - yhtymällä paljoakaan muulla niin väliä?
Suurin virhe oli kutsua Pietarin iltaa runo-illaksi, pelkkä kirjallisuusilta tms niin kohua ei kai olisi edes syntynyt?
Ps. Nyt sitten joku sanoo että Sofilla on julkaistuja runoja jossain! Onko?
Kompromissiksi suositan Valintatalon Oululaisia kilorinkeileitä.
Nyt on ulkoministerikin pistänyt lusikkansa Pietarin runoilta- soppaan. Hesarin eilisen nettiuutisen mukaan (jota ei tämän päivän printtihesarissa näy) Stubb on todennut STT:lle, että:
"Hän [Oksanen] on yksi Suomen lahjakkaimpia kirjailijoita. Todellinen prosaisti. Toivon, että hän pystyy osallistumaan tähän iltaan ja tekemään siitä onnistuneen."
Minkä jälkeen Stubb totesi, ettei ulkoministerin pidä millään tavalla puuttua konsulaattien runoiltoihin.
Vaan eipä malttanut olla puuttumatta. Sitten hän puolustautuu:
"En ole sitä aiemmin tehnyt enkä tule sitä tulevaisuudessa tekemään, mutta tässä tapauksessa olen ilman muuta sitä mieltä, että Sofi Oksasen pitää voida osallistua runoiltaan."
Auktoriteetti on puhunut!
Anita, sinä prosaisti! Mikä käsitys sinulla nyt sitten on: ovatko proosan- ja lyriikan kirjoittajat jollain tavalla eri sakkia?
Katsos kun minulla on asian suhteen lievä ongelma. Pidän runoista mahdottomasti ja joskus päivä ei lähde millään käyntiin ilman runoja.
Mutta en uskaltaisi arvostelijana kirjoittaa kenenkään runoista. Minut valtaisi jonkinmoinen kunnioituksen sekainen kauhu.
Jonkinmoinen fobia tässä nyt on, enkä oikein edes tiedä mistä se voisi olla peräisin.
En osaa vastata tuohon kysymykseen kuin vastakysymyksellä: ovatko maalarit tai graafikot eri porukkaa kuin kuvanaveistäjät?
Jos menen runoiltaan, niin haluan kuunnella runoja. Kirjallisuusilta on eri asia, kuten Tikkis tuolla edellä sanoi.
Ehkä voisi ajatella että grafiikka on kokoonpuristettu ajatus samalla tavoin kuin runo on, tiivis. Mutta toisaalta on pitkiä proosarunoja ja sitten todella suuria grafiikanvedoksia. Ja lisäksi seinänkokoisia taidevalokuvia.
Minulla ei runojen suhteen ehkä ole muuta kuin hytisyttävä kunnioitus joka ei anna niitä analysoida.
Lajien rajat ovat kyllä hämärtyneet ajat sitten.
Ehkä runon kunnioitukseni on peräisin peräti Jyrinkosken lausuntaesityksistä koulussa... Oli siinä jyrinää pienelle tytölle.
Meidän kissalla on huomenna ensimmäinen lääkärikäynti edessä! Vähän jo jännittää, ainakin meitä ihmisiä. Hyvin persoonallinen on tämä maatiaispentu, toki aamuviideltä aina herättelee ja kertoo näkemyksiään maailmasta.
Kaksi vuotta tulikin oltua ilman kissaa, kun norjalainen metsäkissa siirtyi kissojen taivaaseen. Hän oli erittäin ylväs.
Toivottavasti kaikki menee hyvin eikä tule jälkikompilkaatioita, kuten Ripsan Lidialle. Hoi Ripsa, joutuiko Lidia antibioottikuurille?
Kaksi vuotta kissatonta elämää on pitkä aika.
Ei tarvinnut Lidia antibiootteja. Oletan että kuumeilu ihan pian leikkauksen jälkeen on normaalia.
Kävi oikeastaan päinvastoin: Lidian piti pysyä verkkosukassaan kaksi viikkoa, mutta sitten toissapäivänä hänen katseensa olikin yhtäkkiä täysin terveen kirkas ja hän jyrsi päättäväisesti verkkoa pois ympäriltään.
Pikkuinen hammas takertui verkon säikeeseen ja minä otin sakset ja leikkasin sukan irti.
Viikko siis sukassa ja sitten nuolemaan ei lainkaan enää aristavaa arpea. Kissan syljessä on tiettävästi omanlaistaan antibioottia.
Varoitan noudattamasta tällaista anarkistista toimenpidettä kuin omani, ellei aivan kertakaikkisen taatusti tunne omaa potilasta!
Minulla on kyllä ollut sydän syrjällään, mutta Lidia onneksi osaa kommunikoida aika pätevästi.
Sami, pentuko joutuu rokotettavaksi? Meidän pitäisi viedä kumpikin kaupungin eläinlääkärille, kun se on tiettävästi palannut lomilta. Lidia tarvitsee täysrokotuksen, Allu taas veren sokerimittauksen ja rokotusvahvisteen.
Lisää rahaa kuluu...
Ai niin Sami, osaatko sinä sillä Mac-koneellasi panna kissasi kuvan blogiisi, niin kuin Noora on tuossa ja minulla on sekä Allu että Lidia?
Mikä on kissasi nimi?
Tai siis kissallahan on kolme nimeä: 1) ihmisensä antama nimi, 2) nimi jolla muut kissat kutsuvat häntä, 3) aivan oma nimensä jota hän ajattelee istuessaan sfinksmäisessä asennossa keskellä huonetta silmät kiinni.
Klaaraksi kutsumme kissaa, mutta Hän tosin on poika (pieniä epäselvyyksiä sukupuolen suhteen aikoinaan, enää ei ole). Hän kutsuu itseään JUMALAKSI. Muut kissat kutsuvat häntä Nuoreksi Nousukkaaksi.
Luullakseni osaan laittaa kuvan. Yritän!
Lähetä kommentti