Mitä runous on

Helsinki, Mannerheimintie

Kalevi Seilonen vastaa mitä runous on:

Se on avoin päiväkäsky, suljettua puhetta
kun kommunisti seisoo avuttomana tässä, se on yksi
tapa kirjoittaa kirjekuoria ystäville,
muutama Ferlinghettin piirtämä viiva ilmaan.
Eikä meillä kotona luettu milloin sattui.
Runous on tapa kiroilla Runoilijaliiton kokouksessa,
se on juttua joka tedään Yhdys Sanoilla,
mutta virkamiehet taputtavat, älyttömät, taputtavat
ja musta hevonen pakenee yhteistä pahaa.

Kalevi Seilonen. Valittuja runoja. Tammi 1991

Tänään, lauantaiaamuna klo 8.00 YLEn ykkköseltä voi kuunnella enemmän puhetta siitä mitä runous on. Keskustelemassa Tarleena Sammalkorven johdolla: Merja Virolainen, Ilpo Tiihonen, Eino Santanen ja Pauliina Haasjoki. Ohjelman nimi on Kirjakerhon runopolemiikki. Jos ei herää
niin aikaisin, sen voi kuunnella myöhmmin YLEn sivustolta podcastina.

Iso koira

Helsinki, Vuosaaren kirjasto

iso koira

tuon sinulle

tämän pään,

täynnä henkeä –

salpaavan kauniita

kuvia sinusta

& panen sen

syliisi.

nyt minä hengitän

hiljempaa.

nyt sinä taputat minua.

nyt minä huokaan.

hetkessä muutamassa

nousen ylös ja

olen taas mies.

Anselm Hollo. Lännen kieli. Toim. Markku Into (Tammi, ei ilmestymisvuotta)

Minulla on ollut unelmani

Helsinki, Lapinlahden puistikko. Ihminen nousee roskalaatikosta. Arvo Kustaa Parkkilan näköispatsas. Tekijä Oskar Mikans.

William Carlos Williams. Torstai

Minulla on ollut unelmani, kuten muillakin,
eikä siitä tullut mitään, joten
pidän nyt jalat huolettomasti
maassa kuin kasvit
ja katson taivaalle.
Tunnen vaatteet ympärilläni,
ruumiini painon kengissäni,
hattuni reunuksen, ilman joka kulkee nenästä
sisään ja ulos - ja päätän etten uneksi enää.

Kokoelmasta Kevät ja kaikki, suomentanut Markus Jääskeläinen ( Nihil Interit 1999)

Lokin lento

10. luukku:  Helsinki,  Vuosaari kesällä 2008

Mirkka Rekola. Laulu

Unohda aalto. Ei se enää tule.

Ei mikään ollut vettä raskaampaa.

Unohda kaikki, tämä silmänlume

ja tämä leikki, joka uuvuttaa.

Näe etäälle ja elä lokin lento,

sen levollinen kaari maisemaan

ja sitten laulu, hiljainen ja hento,

ja pieni laine kuulumaisillaan.

Runot 1954-1978 ( WSOY 1979)

Mä yksin istuin

9. luukku

Jef Aérosol. John Lennon. New York 2008.

Entinen Beatles-fani ampui John Lennonin joulukuun. 8. päivä 28 vuotta sitten. Lennonin uusin elämänkerta on vastikään ilmestynyt suomeksi. Katso arviointi: HS.fi Kulttuuri.

Jef Aérosol ( s.1957) on ranskalaisen katutaiteen legenda jo eläessään. Lisää hänen kuviaan Flickrissä: Jef Aérosol’s photostream.

Mä yksin istuin alla puun,

nöyrästi lihoin piennä.

Ja pikku nainen lauleli

en nähnyt missä vielä.

Mä katsoin, katsoin taivaalle,

tuon äänen löytää koin.

Oi ihme, missä missä,

missä on nainen hoi.

”No tule, tule vihdoinkin”

mä humppaisesti huusin.

”Sä tossa puussa piiloilet.”

Mut ei se sieltä tullu.

Niin vieno laulu turrutti

mut uneen pitkän tovin

mä heräsin ja tuijotin –

ei mitään, surin kovin.

Sit pikkuisella oksalla

mä näin kuin näinkin mitä,

mä pienen paksun possun näin:

se laulelikin sitä.

”Mä luulin sua naiseksi”

mä nauraa hihittelin –

ja, ihme! nainen lentoon nous

ja poispäin vipatteli.

John Lennon panee omiaan. Suom. Anselm Hollo ( Otava 2000)