Päivän kuva: Virpojat

Vähän väriä  aneemiseen blogiin.  Perinteisiä pikkunoitia ei  käynyt tänä   palmusunnuntaina ovella.  Anemia jatkuu.  Muistelmat ovat puolivälissä eikä energiaa riitä  blogin päivittämiseen. Niin pahaksi on   päässyt,  että  Facebookissakaan en  ole ehtinyt käydä.

Huhtikuu ensimmäisenä päivänä

Aurinkolahden aallonmurtaja  aprillipäivänä.  Talvi jatkuu, mutta ei enää  kauan. Horisontissa siintää jo   avomeri  vapaana.  Ennustus:  ensi viikolla tulevat lokit. Valokuvatorstain  201. haaste on  jatkuu.


"Huhtikuu on kuukausista julmin,"  runoili T. S. Eliot  kokoelmassa  Autio maa, mutta en nyt  siteeraa sitä runoa, koska  täällä ei huhtikuu vielä työnnä  sireeneitä kuolleesta maasta, vaan sataa jäistä tihkua.  Sen sijaan siteeraan  Helena Sinervoa joka voitti   tänään   Yleisradion Tanssiva karhu-palkinnon runokokoelmalla Väärän lajin  laulut. 


 Kokoelmassa on paljon   lintuja  ja väärän lajin  olentoja, kuten  ne peräkammarin pojat jotka  ovat  hakeneet vaimon Thaimaasta ja  näkevät   lentokoneen ikkunasta vain lunta ja metsää,  kun kone kaartaa kohti maata, Suomea joka  näyttää  autiudessaan uhkavalta. " Miten kukaan  saattoi asua täällä,/ miten kukana uskalsi etsiä turvapaikkaa juuri täältä?" kysyy runoilija.


koneen pyörät tömähtivät
roudan ja jään peittämälle  kiitoradalle
huhtikuun ensimmäisenä päivänä
eikä tämä ole aprillipila vaan totta:


perillä lumityöt odottavat, ja lumesta
herää muisto: vuorillinen  villamyssy,
äidin kädet sitomassa punaisia nauhoja
leuan alta, miten ne koskevat, kädet.
ja katso nyt ettei mitään unohdu,
ettei lapsi kylmety matkalla, nyt,
nyt astumme kotimaan kamaralle.


Sitaatti on runosta Lentokoneen ikkunasta.  Minua  kiehtoo runossa  äidin kädet, jotka  koskevat.  Sillä    verbillä  on kaksi merkitystä.   Ehkä se kaksinaisuus on peräkammarin pojan syvin ongelma.  


Olen lukenut vain muutaman runon Sinervon kokoelmasta. Ei runoja voi lukea kuin romaania. Lukeminen on hidasta kun   pitää  pysähtyä miettimään sanojen merkityksiä ja aivoissa alkaa kihistä  ajatuksia.  Runo jatkuu mielen sisäisenä tapahtumana. 

Minipuutarha

Päivänsinen  kaksi tainta   ( etualalla)  kasvaa  kohisten minipuutarhassani.  Taustalla  kaupasta ostettu mintun taimi.  Myös thaibasilikan  ja  tomaatin taimet ovat  mönkineet ylös  mullasta.  


 Pari viikkoa  sitten  laitoin Facebookiin   tiedustelun, mistä löytyisi päivänsinen siemeniä, ja heti tuli vastaus.  FB  on  osoittautunut hyödylliseksi tiedonvälityskanavaksi   muissakin kuin  päivänsiniongelmissa.  Suosittelen.

Ydinvoimaa vastaan

Kynttilämielenosoituksen alku eilen Kiasman  edessä.

Video mielenosoituksesta löytyy  sivustolta www. ydinvoima.fi . Siellä voi käydä  tekemässä  äänestyssitoumuksen  ydiunvoimaa vastaan.  Äänestä ydinvoima historiaan!  

Mielenosoitus koiran näkökulmasta. 


  Kamerasta  loppui  akku kesken kaiken. Otin   kuvan koirasta  kännykkäkameralla. Sillä ei tarkkaa kuvaa  saanut.  Jäi  tuhannet kynttilät kuvaamatta  eduskuntatalon portailla. 

Emmassa

Mirón  veistos  katselee Mirón maalausta.


Kävin  eilen  ystävän kanssa Espoon Emmassa. Hänellä   oli  pressikortti, sillä irtosi  kuvauslupa museoon.   Minulla oli kamera mukana. Sain   kuvata yleisnäkymiä, mutta en yksittäisiä taideteoksia. 

  
 Tässä yleisnäkymästä rajattu yksittäisteos,   Mirón maalaus naisesta, jolla on tukka sekaisin.  Helppo  samaistua  maalauksen  naiseen, kun minullakin on aina tukka sekaisin.  


 Mirón  taiteeseen tutustuin nuorena.  Äiti rupesi lähettämään minulle Miró kortteja Italiasta  sen jälkeen kun olin  nähnyt suuren  Paul Klee -näyttelyn  Ateneumissa kuusikymmentäluvun alussa ja hehkuttanut   sitä   kirjeissä  hänelle.    Hän  piti  Mirósta   ja  arveli että  minäkin saattaisin pitää   Mirón lempeästä huumoristaan.  Niin kuin sitten pidinkin.


Kuvia  Miró-näyttelystä, Saastamoisen  kokoelmasta ja lelumuseosta  täällä.   Alla muutama  suosikkini Saatamoisen kokoelmasta

Pekka Kauhanen. Yritys  hahmottaa  maalaus.  Se voi olla kuvanveistäjälle  kuin katsojallekin joskus vaikeata.

Ismo Kajanderin sanko, joka  roikkui  katonrajassa.    Kajander on minun  ikisuosikkini suomalaistaiteilijoiden joukossa.

Juhani Harri.  Nizzasta Bombayhin; Taj Mahalista Negrescoon.


Harrin luona kävin kerran nuorena kylässä. Hänellä  oli  häkkilintuja.  Muistan siitä vierailusta vain   ne linnut. Ne pitivät  hirveän kimeätä meteliä. 

Linnuista puheenollen.   Tämä on  Jussi Heikkilän  Rubiinisatakieli ( Luscinia  calliope).

Juhani Linnovaara. Hiljaisuuden hetki.   Tämän kuvan valitsin kissan takia.


So long,  ja nyt kirjallisiin töihin!


Lisäys  14.3. Tässä  kuvakooste  musiikin kera Mirón  taiteesta. Vahinko ettei hänen parhaita töitään ole  nähtävillä Emmassa.