Kävin Vuotalossa katsomassa ranskalaisen uuden aallon sarjakuvataiteilijoiden näyttelyä, jonka voi nähdä vielä tämän viikon ajan. Värikästä ja vauhdikasta on taiteilijaelämä Christophe Blainin näkemyksen mukaan. Ylläoleva kuva on hänen Maalari ja merirosvo -albumistaan.
Taiteilijan mallin arkipäivää. Jules Pascin itkettää taiteen vuoksi malliaan Joann Sfarin albumissa Pascin. Mallin ja muusan elämä ei ollut kovin hohdakasta Montparnassella josko muuallakaan. Kiki de Montparnasse (=Alice Prin) oli poikkeus. Hän oli lukuisten tunnettujen taiteilijoiden malli ja innoittaja, taidemaalari itsekin ja se lisäksi yökerholaulajatar, näyttelijätär, muistelmien kirjoittaja ja Man Rayn elämänkumppani. Hänen elämänsä on tunnetumpi kuin hänen maalauksensa. En löytänyt googlettamalla yhtää kuvaa hänen maalauksistaan, mutta kuvia hänestä löytyi yllin kyllin.
Tässä Kiki José-Louis Bocquetin (käsikirjoittaja) ja Catherine " Catel" Mullerin (piirtäjä) sarjakuvaromaanista Kiki Montaparnassen kuningatar. Kiki innoittaa taiteilijoita vieläkin.
Yleiskuva näyttelyn ripustuksesta.
Lisää ranskalaisuutta Helsingin kirjamessuilla, jonka teemana on Ranska tänä vuonna. Se mikä erottaa ranskalaisen kirjallisuuden suomalaisesta kirjallisuudesta on erotiikka. Suomalaisesta kirjallisuudesta se puuttuu joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Selasin tänään ranskalaisen kirjallisuuden oppikirjaa edistyneille opiskelijoille. Sen tekstit oli sisällysluettelossa ryhmitelty teemoittain. Ylivoimaisesti suosituin teema oli Amour eli rakkaus. Suomalaisen kirjallisuuden oppikirjassa se on varmaankin kaikkein vähäisin teemaryhmä.