Kuudes kuva

Kuvahaaste: Mikä on blogisi kuudes kuva? via Tuima.

Tämä se on, kirjastokissa nimeltään Loader Amsterdamin yleisestä kirjastosta. Kuva ilmestyi Sanaton -nimisen kirjoituksen yhteydessä syyskuussa 2005. Olin aloittanut Sanat-blogin edellisessä kuussa. Sitä ennen olin kirjoittanut nettiin lähes kolme vuotta Kirjailijan päiväkirjaa. Siihen aikaan minulla ei ollut digikameraa, niinpä ryöstäviljelin surutta netin kuvia tai skannasin omia kuviani. Löysin Loaderin kuvan Maailman kirjastokissojen kartalta, joka on edelleen blogini sivupalkin linkeissä. Nykyään minulla on ihan oma kirjastokissa nimeltään Ninni Sen on melkein samanvärinen kuin Loader. Nuoresta asti olen toivonut oranssia kissaa ja nyt sekin toive on toteutunut. Melkein kaikki nuoruuden toiveeni ovat toteutuneet, mutta ei se yksi joka jääköön minun salaisuudekseni.

Ninni järjestelee kirjahyllyäni. Se on juuri vetänyt

hyllystä alas Audenin ja Baudelairen runot.

Vajaa viisi vuotta sitten siteerasin Sanaton- kirjoituksessa Pier Paulo Pasolinin runoa Seksi, kurjuuden lohtu. Se runo tuli mieleeni, kun luin Houllebecqin romaania Oikeus nautintoon. Niistä päivin blogin luonne on hieman muuttunut - en enää kirjoita kovin pitkiä ja henkilökohtaisia juttuja blogiin, kuvia on enemmän ja ne ovat minun ottamiani. Runoja siteeraan edelleen ja kirjoitan kirjoista milloin ehdin.

Kevättä palstalla

Huhtikuu on kuukausista julmin, runoili T.S Eliot, mutta kun katsoo kasvien taimia ja kuuntelee lintujen laulua , niin kyllä se on kuukausista eroottisin.

Tulppaanin taimi on noussut maasta.

Otin tänään pyörän talviteloilta, pumppasin kumit täyteen ( kurja homma) ja pyöräilin katsomaan miltä palstalla näyttää. Yleisnäkymä oli ankeahko. Mutta viikon päästä siellä pääsee tekemään jo kevättöitä, luulisin. Ja sitten tämän blogin päivittäminen jää todennäköisesti vähemmälle.

Vaihtoehto - valinnan mahdollisuus

Kaksi naarasta, yksi koiras ( klikkaa isommaksi)

Kevättä rinnassa ja vaikea valinta: kumpi noista kahdesta?

Valokuvatorstain tämän viikon haaste on vaihtoehto.

Lapsuus neljässä sukupolvessa

Mustaa ja valkoista kuvablogin viimeinen haaste on lapsuus.

(Klikkaa kuva isommaksi)

Keräsin kollaasiin lapsia neljältä sukupolvelta. Ensimmäisessä kuvassa vasemmalla olen minä ja pikkuveljeni Heikki Munkkiniemessä ehkä vuonna 1946. Toisessa kuvassa ovat minun poikani Jarko ja Jyrki Espalla vuonna 1969. Kolmannessa kuvassa oikeassa ylänurkassa on äitini Anja pikkusiskonsa Kyllikin kanssa Lapualla vuonna 1922 ja viimeisessä kuvassa ( joka on ainoa minun ottamani ja värikuvasta mustavalkoiseksi muuttamani Picasassa) ovat lapsenlapset Simo, Jyry, Jeremi ja Alisa sekä koira Totti Vuosaaren taiteilijatalon pihalla vuonna 2007.

Soulia pääsiäisen lopuksi

Juho Viljanen ja pasuuna Kallion kirkossa.

Lopetin pääsiäisen käymällä Kallion kirkossa kuuntelmassa Halme Prospekt -yhtyeen konserttia Ylösnousemuksen ylistys - musiikkia pääsiäisen päättymisen hengessä. Musiikkina mm. Erik Satieta, Ornette Colemania, Hepa Halmea, Seppo Konttista. Ja Vanhan virsikirjan körttivirsi no. 277. Tunteeko kukaan lukijoista sen sanoja? Minä en tunne, siksi kysyn.

Halme prospekt -yhtye oikealta vasemmalle: Juho Viljanen,

Matti Riikonen, Alf Forsman, Hepa Halme ja Esa Onttonen

Vieraileva esiintyjä oli Seppo Kantonen uruissa, mutta häntä

saanut mahtumaan kuvaan. Yhtyeen musiikkia voi kuunnella

mm. täältä.

Sielu sai ruokaa kirkossa, sen jälkeen kaipasi ruumiskin ruokaa.

Fleminginkadulta löytyi ravintola Soul Kitchen ( Sielukeittiö).

Kotona nautin jälkiruokaa(kuvassa) ja luin

Erik Satien Muistinsa menettäneen muistelmia.

Satien muistelmat on minusta yksi parhampia lajissaan. Koska sitä löytyy vain hyvin varustetuista kirjastoista ( jos niistäkään), niin tässä pieni tyylinäyte häneltä:

"Melko lyhyen teini-ikäni jälkeen minusta tuli tavanomaisen mukiinmenevä nuorimies, ei sen enempää. Juuri tässä elämäni vaiheessa aloin ajatella ja kirjoittaa musiikkia. Aivan.

Harmillinen päähänpisto! Erittäin harmillinen päähänpisto!

Todellakin, sillä ennen pitkää aloin osoittaa ikävää, sopimatonta, ranskalaisuuden vastaista, luonnonvastaista jne. omaperäisyyttä (original).

Niinpä elämästäni tuli niin sietämätöntä, että päätin vetäytyä mailleni ja viettää päiväni norsunluutornissa tai jostain muusta metallista valmistetussa (métallique).

[...]

Ja kaikki minua kohdannut onnettomuus on Musiikin syytä. Siitä taiteesta on ollut minulle enemmän haittaa kuin hyötyä: se on saattanut minut riitoihin monen tärkeän, erittäin arvokkaan, vähintäänkin sivistyneen, täysin kunnollisen ihmisen kanssa.

Vaihdetaan aihetta. Palaan asiaan myöhemmin."

Hän ei palannut asiaan myöhemmin.

Satien muistelmat on suomentanut Silva Kauko ja kustantanut vuonna 1996 jack-in-the-box (=Otso Kantokorpi).