Kevättä palstalla

Huhtikuu on kuukausista julmin, runoili T.S Eliot, mutta kun katsoo kasvien taimia ja kuuntelee lintujen laulua , niin kyllä se on kuukausista eroottisin.

Tulppaanin taimi on noussut maasta.

Otin tänään pyörän talviteloilta, pumppasin kumit täyteen ( kurja homma) ja pyöräilin katsomaan miltä palstalla näyttää. Yleisnäkymä oli ankeahko. Mutta viikon päästä siellä pääsee tekemään jo kevättöitä, luulisin. Ja sitten tämän blogin päivittäminen jää todennäköisesti vähemmälle.

Vaihtoehto - valinnan mahdollisuus

Kaksi naarasta, yksi koiras ( klikkaa isommaksi)

Kevättä rinnassa ja vaikea valinta: kumpi noista kahdesta?

Valokuvatorstain tämän viikon haaste on vaihtoehto.

Lapsuus neljässä sukupolvessa

Mustaa ja valkoista kuvablogin viimeinen haaste on lapsuus.

(Klikkaa kuva isommaksi)

Keräsin kollaasiin lapsia neljältä sukupolvelta. Ensimmäisessä kuvassa vasemmalla olen minä ja pikkuveljeni Heikki Munkkiniemessä ehkä vuonna 1946. Toisessa kuvassa ovat minun poikani Jarko ja Jyrki Espalla vuonna 1969. Kolmannessa kuvassa oikeassa ylänurkassa on äitini Anja pikkusiskonsa Kyllikin kanssa Lapualla vuonna 1922 ja viimeisessä kuvassa ( joka on ainoa minun ottamani ja värikuvasta mustavalkoiseksi muuttamani Picasassa) ovat lapsenlapset Simo, Jyry, Jeremi ja Alisa sekä koira Totti Vuosaaren taiteilijatalon pihalla vuonna 2007.

Soulia pääsiäisen lopuksi

Juho Viljanen ja pasuuna Kallion kirkossa.

Lopetin pääsiäisen käymällä Kallion kirkossa kuuntelmassa Halme Prospekt -yhtyeen konserttia Ylösnousemuksen ylistys - musiikkia pääsiäisen päättymisen hengessä. Musiikkina mm. Erik Satieta, Ornette Colemania, Hepa Halmea, Seppo Konttista. Ja Vanhan virsikirjan körttivirsi no. 277. Tunteeko kukaan lukijoista sen sanoja? Minä en tunne, siksi kysyn.

Halme prospekt -yhtye oikealta vasemmalle: Juho Viljanen,

Matti Riikonen, Alf Forsman, Hepa Halme ja Esa Onttonen

Vieraileva esiintyjä oli Seppo Kantonen uruissa, mutta häntä

saanut mahtumaan kuvaan. Yhtyeen musiikkia voi kuunnella

mm. täältä.

Sielu sai ruokaa kirkossa, sen jälkeen kaipasi ruumiskin ruokaa.

Fleminginkadulta löytyi ravintola Soul Kitchen ( Sielukeittiö).

Kotona nautin jälkiruokaa(kuvassa) ja luin

Erik Satien Muistinsa menettäneen muistelmia.

Satien muistelmat on minusta yksi parhampia lajissaan. Koska sitä löytyy vain hyvin varustetuista kirjastoista ( jos niistäkään), niin tässä pieni tyylinäyte häneltä:

"Melko lyhyen teini-ikäni jälkeen minusta tuli tavanomaisen mukiinmenevä nuorimies, ei sen enempää. Juuri tässä elämäni vaiheessa aloin ajatella ja kirjoittaa musiikkia. Aivan.

Harmillinen päähänpisto! Erittäin harmillinen päähänpisto!

Todellakin, sillä ennen pitkää aloin osoittaa ikävää, sopimatonta, ranskalaisuuden vastaista, luonnonvastaista jne. omaperäisyyttä (original).

Niinpä elämästäni tuli niin sietämätöntä, että päätin vetäytyä mailleni ja viettää päiväni norsunluutornissa tai jostain muusta metallista valmistetussa (métallique).

[...]

Ja kaikki minua kohdannut onnettomuus on Musiikin syytä. Siitä taiteesta on ollut minulle enemmän haittaa kuin hyötyä: se on saattanut minut riitoihin monen tärkeän, erittäin arvokkaan, vähintäänkin sivistyneen, täysin kunnollisen ihmisen kanssa.

Vaihdetaan aihetta. Palaan asiaan myöhemmin."

Hän ei palannut asiaan myöhemmin.

Satien muistelmat on suomentanut Silva Kauko ja kustantanut vuonna 1996 jack-in-the-box (=Otso Kantokorpi).

Pääsiäisyön kissa

Hauskaa Pääsiäistä. Joyeuses Pâques. Happy Easter

toivoo Ninni ( Klikkaa kuva isommaksi.)

Lue Kaktuskissan legenda Raapimapölkystä.

Minä luen pääsiäisyönä W.B. Yeatsin runoja. Näin hän kirjoittaa kissasta ja jäniksestä ( ei pääsiäispupusta):

Kirjava kissa ja kesy jänis

syövät ja nukkuvat

lieteni luona

ja minuun ne katsovat kumpikin

turvaa ja neuvoa saadakseen,

kuin minä katson Sallimukseen.

Hätkähdän unesta miettimään:

mitä, jospa ne unohdan

syöttää ja juottaa,

tai ovi jää auki,

jänis karkaa ja tavoittaa

siloäänisen torven ja koiran hampaan.

Minun taakkani tuntisi raskaaksi

mies kaikessa säännöllinenkin,

mitää muuta voin,

hajamielinen narri tämmöinen,

kuin rukoilla Luojalta voimaa

tämän suuren vastuuni kantamiseen?

Tämä oli ensimmäinen Kahdesta narrin laulusta, suomentanut Aale Tynni. Oi, että rakastan Yeatsia! Kun luin hänen runojan kauan sitten ensimmäisen kerran, ne olivat minulle ihme ja ilmestys. Niiden jälkeen luin hänen päiväkirjansa, elämänkertansa ja kaiken mahdollisen mitä hänestä käsiini sain, ostin jopa Golden Dawn -tarokkikorttipakan, jolloista hän käytti päivittäin.