Kuvakaappaus itävaltalaisen Die Pressen nettisivulta 27.3.2022. Kuvassa ukrainalainen kirjailija Juri Andrukhovyts (mahdottoman vaikea sukunimi suomalaisen muistaa). Häneltä on vuonna 2000 ilmestynyt suomeksi romaani Perversio ( suom. Eero Balk). Kirja on kokeellinen yhteiskunnallinen romaani, metafiktio, parodia ja absurdi hupailu kirjasampo.fi mukaan.
Juri Andruchovyts sanoo haastattelun otsikossa: " On jotain paljon, paljon pahempaa kuin kuolema." Haastattelun alussa sanotaan, että Juri Andrukhovych, yksi kuuluisimmista ukrainalaisista kirjailijoista, on edelleen maassa valmiina taistelemaan. Hän puhuu Länsimaisen pelon tappavuudesta, "suuresta"kulttuurista sodanlietsojana ja tyrannina. Mutta myös kielestä "jota ennen kutsuttiin venäjäksi".
Koska haastattelu on maksumuurin takana, en tietäisi mitä hän sanoi "kielestä, jota ennen sanottiin venäjäksi" ellen olisi lukenut Die Pressen Facebook -sivulta Risto Niemi-Pynttärin eilistä postausta, jossa hän kirjoittaa:
"Kun kuuntelee venäläisten sotilaiden puhelinkeskusteluja, joita on vuotanut internetiin: ukrainalainen joutuu kuulemaan jotain itseensä kohdistuvaa, joka loukkaa ihmisenä olemisen ydintä. Solvaus tuntuu erityisen pahalta silloin, kun kuulet sotilaan soittavan äidilleen tai naisystävälleen, ja toisiaan rakastavat venäläiset jakavat keskenään vihaa, solvauksia ja väkivaltaisia fantasioita ukrainalaisia kohtaan. "
Andruchowytsch sanoo ”Siinä joutuu kokemaan venäjän kielen barbaarisen käytön, tuon seksuaalisten törkeyksin höystämän kielen, jota kutsutaan termillä ”mat”. Kaikki se mitä itse rakastat Ukrainassa, tulee korviisi kuvottavaksi muuttuneena. Äidit ja naisystävät Venäjällä uskovat sokeasti siihen viholliskuvaan, mikä ukrainalaisista on annettu. "
Minä tulkitsen: Kirjailijan korvaan ja sieluun tuollainen kielenkäyttö on pahempaa kuin kuolema. Se kertoo hirvittävästä raakuudesta.
Olen ajatellut viime aikoina ukrainalaisia matkatovereitani, joista Juri Andruchovytsia oli yksi kesällä 2000 kuusi viikkoa kestäneellä kirjallisuusjunan matkalla Euroopassa. Kun juna saapui Moskovaan heinäkuussa, ukrainalaiset kirjoittivat Putinille vetoomuksen, että hän lopettaisi lasten ja vanhusten tappamisen Tšetšeniassa:
Rakas Herra Presidentti. Me, kansainvälisen
Literature Express Europe 2000 -projektin osanottajat olemme syvästi
huolestuneita armeijan ja
turvallisuuspalvelun suorittamista sotilaallisista toimenpiteistä Itškerian
tasavallassa. Tämä sota jonka väitetään suuntautuvan ”terroristeja” vastaan, kohdistuu
pääasiassa naisiin, lapsiin ja vanhuksiin.
Se raunioittaa maan – tosiasiassa tuhoaa täydellisesti koko pienen
tšetšeenivaltion, joka on ollut lujasti osa Venäjän imperiumia 1800-luvulta
asti.
Me
vetoamme vakavasti Teihin Herra Presidentti, että osoittaisitte suuren maan
suuren johtajan laupeutta ja järkeä, mutta ennen kaikkea humanismia, ja
käyttäisitte sekä poliittisia että diplomaattisia taitojanne ja hallinnollisia
voimavarojanne saadaksenne häpeällisen verenvuodatuksen loppumaan ja
ratkaistaksenne konfliktin rauhanomaisesti neuvottelujen kautta. Tämä sota tuo
kuolemaa ja tuhoa tšetšeeneille, mutta myös Venäjän kansalle. Se vaarantaa
maanne demoralisoimalla armeijan, herättämällä pahimmat eläimelliset vaistot
sotilaissa ja lietsomalla pseudoisänmaallista muukalaispelkoa venäläisessä
yhteiskunnassa.
Me uskoisimme mielellämme, että uusi Venäjä
astuu uudelle vuosisadalle vapautuneena imperialististen kunnianhimojen
vanhasta taakasta ja aikansa eläneestä halusta hallita muita kansoja.
Syvästi kunnioittaen,
Eurooppalaiset kirjailijat
Noin 80 kirjailijaa junan noin sadasta kirjailijasta allekirjoitti vetoomuksen. Se lähetettiin Putinille Kremliin. Tšetšenian sota ei loppunut. Minulla ei ole tietoa saiko Putin koskaan kirjailijoiden vetoomusta.
Poliittiset
tunteet velloivat kirjallisuusjunassa vetoomuksen jälkeen. Juopa lännen
ja idän välillä repesi kuiluksi. matkanjohtaja Thomaksen unelma kirjallisuusjunasta lännen
ja idän kohtaamispaikasta romuttui hyvää vauhtia. Junan seuraavassa pysähdyspaikassa Minskissä moskovalaiskirjailija syytti
ukrainalaiskirjailijoita riidankylväjiksi, jotka levittävät disinformaatiota. Heidän kirjoittamansa
vetoomus Putinille Tšetšenian sodan lopettamiseksi oli hänen mielestään Venäjää vastaan
suunnattua juonittelua. Ukrainalaiset harjoittivat hänen mukaansa poliittista masinointia, jonka tarkoituksena on antaa
huono kuva Venäjästä ja eristää se muusta Euroopasta. Siksi he kirjoittivat vetoomuksen Putinille ja keräsivät kirjailijoilta siihen allekirjoituksia. Minskissä he jatkoivat provokaatiota
järjestämällä pyöreän pöydän keskustelun, joka oli moskovalaiskirjailijan mukaan "kuvottavaa neuvostopropagandistiseen tyyliin.”
Kirjallisuusjuna oli hieno yritys yhdistää Venäjä ja muu Eurooppa, mutta itä ja länsi eivät kohdanneet. Mahtanevatko kohdata koskaan?
8 kommenttia:
AK
valaisevaa uutta näkökulmaa koko revohkaan.
Eipä hyvältä kuuulosta.
Silti: jospa se siitä.
hj
Ei todellakaan hyvältä näytä. Saa nähdä mitä pahaa vielä on tulossa toukokuun ennen kesää.
Erittäin surullista. Ja taas on jätetty vetoomuksia ja kerätty nimiä - turhaan.
Odotan pelon ja toivon sekaisin tuntein, mitä lähitulevaisuudessa tapahtuu.
Istanbulissa neuvotellaan. Saisivatpa aikaan edes tulitauon.
Anita,
olipa hyvä että sait mieleesi tuon tapahtuman. Sehän on hirveän tärkeä. Katsoin juuri telkkarista dokkarin Zelenskin äkillisestä joutumisesta kansan palvelijaksi.
Ehkä Platon oli väärässä kun piti näyttelijää kansan johtajana hirveänä onnettomuutena?
Kyllä KGB-mies on hirvempi onnettomuus kuin näyttelijä.
Ehdottomasti.
Mutta hyvä että annoit tuon kirjallisuusjunan linkin. Siellä on sellaisia juttuja joita ei nykypäivän valossa vois uskoakaan. Voi olla ettei tuommoista junallista kirjailijoita saisi enää liikkeelle.
Syytä olisi.
Vuonna 2000 oli suuri optimismi tulevaisuuteen, Euroopan yhtenäisyyteenkin,
siihen että Venäjäkin olisi siinä mukana. Mutta se optimisti haihtui jo sen junamankan loppupuolella. Venäjällä on niin erilainen historia kuin kuin länsi-Euroopalla, että yhteisymmärrystä ei oikein synny. Se oli opettavainen matka.
Lähetä kommentti