torstaina, kesäkuuta 04, 2020

Identiteettipolitiikka ja sielun kolme osaa



Tänä aamuna (4.6.) havahduin puoliunesta, kun joku puhui radiossa identiteetistä. Hän väitti että identiteetti on  mielikuvitusta.    Miten niin mielikuvitusta? ihmettelin. Olin   äskettäin  lainannut  Francis Fukuyaman teoksen Identiteetti: Avostuksen vaatimus ja kaunan politiikka (suom. Antti Immonen. Docendo 2020). Fukuyama on demokratian, markkinatalouden ja kansainvälisen politiikan tutkija Stanfordin yliopistossa Yhdysvalloissa.  Hän sanoo puhuvansa tässä kirjassa identiteetistä siinä mielessä, koska se on niin tärkeä tekijä  aikamme politiikassa.  ”Modernista identiteetintajusta kehkeytyy nopeasti identiteettipolitiikkaa, jossa ihmiset vaativat arvonsa julkista tunnustusta,” hän kirjoittaa. Niinpä, kun ihmiset heräävät vaatimaan arvonsa tasavertaista tunnustamista, se laukaisee vallankumouksia. 

Fukuyama kertoo  pienestä tapahtumasta, joka  laukaisi  liikkeelle   arabikevään. ”Vuoden 2010 joulukuun 17. päivänä poliisi takavarikoi tunisialaisen katukauppiaan Mohamed Bouazizin kasvikärryistä tuotteet, koska hänellä ei ollut myyntilupaa. Naispuolinen poliisi läimäytti häntä, takavarikoi hänen elektronisen vaakansa ja sylkäisi häntä kasvoihin. Bouazizi kävi pormestarin toimistolla tehdäkseen valituksen ja hakeakseen vaakansa takaisin, mutta  häntä  ei suostuttu ottamaan vastaan. Niinpä  Bouazizi valeli  itsensä  bensiinillä ja sytytti itsensä palamaan  huutaen: Kuinka te odotatte minun hankkivan elantoni.” 

Uutinen tapahtumassa ja sen aiheuttamat mellakat ja mielenosoitukset levisivät nopeasti koko arabimaailmaan. Väki voimaantui vaatimaan arvostusta ja oikeudenmukaisuutta.   Tällä hetkellä näyttää siltä, että Yhdysvalloissa on tapahtumassa jotain samantapaista,  kun  mellakat ja mielenosoitukset ovat  levinneet  Minneapolisista ympäri  Yhdysvaltoja.  Mellakat alkoivat, kun George Floyd, musta mies, kuoli tukehtumalla toukokuun 25.päivä toukokuuta. Valkoinen  poliisikonstaapeli  tappoi  hänet painamalla   polvellaan  hänen    kaulaansa katuun yhdeksän minuutin ajan.


   George Floydin tapaus oli  saanut   minut lukemaan Fukuyaman  kirja. Hän määrittelee, että modernissa identiteettikäsityksessä yhdentyy  kolme erilaista ilmiötä:
1.  Thymos ( kreikkalainen nimitys  sielunosalle, jonka  Platon määrittelee sen Valtiossa.  Sitä on vaikea kääntää, englantilaiset ovat kääntäneet  sen  sanalla ”spirit”, suomalaiset  sanalla ”kiihkeys”). Se n ihmisen universaali persoonallisuuspiirre, jonka tavoitteena on tunnustetuksi tuleminen.
2. Sisäisen ja ulkoisen minuuden välinen ero. Sekä sisäisen minuuden moraalisen arvon nostaminen ulkoista yhteiskuntaa korkeammalle.

          3.  Kehittyvä käsitys arvostuksesta, jossa tunnustetuksi ei tule  vain                    ahdasrajainen joukko ihmisiä vaan  kaikki ihmsiet.
             
Lainasin  Fukyaman  Identiteetin, koska  identiteettikysymykset ovat kiinnostaneet minua lapsesta pitäen  Ensimmäisen kerran  törmäsin konkreettisesti kysymykseen ”kuka minä olen” alle  kouluikäisenä, kun meidän perhe  muutti  uuteen taloon.  Pihalla samanikäiset tytöt haukkuivat ryssäksi ja ajoivat nokkoset kädessä pihalta pois. Itkuhan siitä  tuli.  Kotona isä selvitti, että en ole ryssä vaan  inkeriläinen,  ja että inkeriläiset ovat suomalaisia.

 Identiteettikriisejä on  sen jälkeen  ollut  useita  kuten kaikilla ihmisillä eri elämänvaiheissa. Viimeisin kriisi tuli koronapanepidemian alussa, kun valtioneuvosto ”velvoitti karanteenin  kaltaisiin olosuhteisiin”  so. pysymään kotona, koska  olen ikäni vuoksi  ”hauras vanhus. ” Mutta en  tunne itseäni  sellaiseksi. Se on ulkopäin  annettu  identiteetti. En ole vielä sujut sen kanssa.

Fukyaman Identiteetti on sellainen kirja, jota olisin mielelläni lukenut kynä kädessä ja alleviivaillut sivuilta kohtia, jotka kiinnostivat minua  erityisen paljon, kuten Platonin  ” sielunosat”.  Ruumiinosista kyllä puhutaan nykyään, niitä on useita.  Mutta sielunosia  on vähemmän –  Freudillakin vain kolme:  id, ego ja superego.

 Platonin Valtiossa Sokrates keskustelee sielunosista   Adeimantoksen kanssa.  Sokrates sanoo, että ”sielun himoitseva osa kaipaa esimerkiksi ruokaa ja vettä. Mutta ajoittain janoinenkin mies on juomatta, koska hän tietää että vesi on saastunutta ja että siitä voi sairastua .”

 Sokrates kysyy: ”Mitä tästä nyt pitäisi päätellä? Varmaankin, että tällaisen ihmisen sielussa on sen puolen lisäksi, joka käskee juomaan, myös sellainen  puoli joka, joka estää juomasta – toinen ja vahvempi puoli kuin käskevä puoli?”

Keskusteltuaan  Adeimantoksen   kanssa    Sokrates  tulee  siihen  tulokseen, että sielussa toinen  erillinen osa on laskelmoiva osa, joka voi toimia sielun irrationaalisen, haluavan osan tarkoitusperien vastaisesti.  Mutta jos  ihminen alistuu  halun valtaan kuuntelematta  järjen ääntä, niin  sielun kolmas osa puuttuu asiaan ja herättää ihmisessä kiukkua ja  itseinhoa.  Sokrates nimittää tätä sielun kolmatta, henkistynyttä  osaa  ”thymokseksi”,  jota  Fukuyama ei  edes yritä kääntää.  Hän  sanoo, että  ” yli kaksituhatta vuotta ennen nykyisen taloustieteen syntyä Sokrates ja  Adeimantos ymmärsivät jotakin, mitä sen  piirissä ei ole tajuttu. Halu ja järki ovat ihmisen psyyken (sielun) osatekijöitä, mutta kolmas osa thymos toimii täysin riippumatta noista kahdesta. Thymos on arvoarvostelmien tyyssija. […] Saadessaan osakseen myönteisen arvostelman ihmiset tuntevat ylpeyttä, ja ellei heille sitä suoda, he tuntevat joko kiukkua (koska uskovat olevansa aliarvostettuja) tai häpeää (koska he tajuavat, etteivät ole yltäneet muiden ihmisten normien tasalle).

Fukuyaman  Identiteetin  keskeinen termi on  thymos. Hän  on sitä mieltä, että nykyinen identiteettipolitiikka paikantuu  juuri tähän sielun kolmanteen osaan eli thymokseen. ”Poliittiset toimijat vääntävät kättä taloudellisista ongelmista […] Mutta itse asiassa  suuri osa poliittisesta elämästä liittyy vain heikosti taloudellisiin resursseihin.”





   


          

5 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Anita,

luen usein New York Times'sta Paul Krugmanin kolumneja. En siksi että hän on saanut taloustieteen "Nobelin" (se ei ole taloustieteen Nobel, vaan jonkun Nobelin palkintoon liittyvän rahaston taloustieteen palkinto, jota ei käsittääkseni jaeta vuosittain), vaan siksi että hän tuntuu minusta jutuissaan olevan yhteiskuntien taloutta ymmärtävä sosiologi.

En ole tutustunut Fukuyamaan, mutta tuo sisäisen ja ulkoisen minuuden välinen ero on aika varmasti juntattu kunkin ihmisen yhteiskunnalliseen eli tällä erää taloudelliseen asemaan. Joskus ennen jossain päin maailmaa on arvostettu myös sivistyksellisiä arvoja. Mutta en ole varma siitä kuinka yleisesti, ehkä kyse oli vain ihanteista. Ne taitavat olla nyt alakynnessä. Ihmiset elävät yhteisönsä ehdoilla aina ja se identiteetti istutetaan lapseenkin niin nopeasti kuin mahdollista, niin että siitä tulisi suvulleen ylpeilyn aihe. Kun kerta on manttaalejakin.

Sokrates on kyllä ovela ja pahuksen sokraattinen tapaus. Olen huomannut että Fukuyamasta on jostain syystä moni muukin puhunut näinä aikoina. Muistan nähneeni hänet jossain keskustelussa, taisin nähdä sen Open Culture-sivustolla.

En tiedä millä lailla thymos liittyy rotuidentiteetteihin, joita pidetään yllä samoista syistä kuin muitakin status-juttuja. Olen viime aikoina miettinyt sitä, että mahtaako maailmassa olla yhteisöjä, jotka eivät perustuisi hierarkioille?

Kun tuossa nyt oli puhe kreikkalaisista, niin tulin miettineeksi sitäkin, millä tavalla orjuutta perusteltiin kreikkalaisissa yhteisöissä. Tai sitä, että ylemmissä yhteiskuntaluokissa naisilla ei juuri ollut valtaa. Ei nainen voinut yrittää olla poliitikkokaan.

Sen käsityksen olen saanut, että maanviljelijät olivat vapaampia sukupuolirooleihin sidotuilta töiltä kuin ne ylhäisönaiset. Jumalissa oli sitten kyllä voimakkaitakin tapauksia.

Mutta siis Krugman vaikuttaa hämmästyttävän liberaalilta tapaukselta. Ehkä Fukuyama on sitä samaa heimoa?



Anita Konkka kirjoitti...

Fukuyaman Identiteetti ilmestyi maaliskuussa suomeksi. Hesarissa oli hänen haastattelunsa kirjan ilmestymisen aikoihin. Googlasin äsken ja huomasin että muissakin lehdissä on ollut juttua kirjasta. KansanUutisten blogissa oli perusteellinen juttu, jossa selvitetään tarkemmin Sokrateen kolmikantaista "sielunoppia," jossa sielun osat vastaavat yhteiskuntaluokkia. Sokrates oli kylä aikamoinen opettaja, koska hänen opetuksensa kantavat hedelmää vielä kahdentuhannen vuoden kuluttuakin. Laitan tähän linkin siihen Kansanuurtisten blogijuttuun: https://blogit.kansanuutiset.fi/volanen-vasemmalta/identiteetti-ja-politiikka/
Kopio linkki selaimen hakukenttään.
Viimeksi perjaintana Ylen Kulttuuriykkösen kisabaarissa kosmologi Kari Enqvist mainitsi Fukuyaman Identiteetin, jonka hän oli lukenut äskettain. Kirja on tehnyt vaikutuksen muihinkin. Kannatrtaa lukea, jos saat käsiisi kirjastosta.

Ripsa kirjoitti...

Anita,

tänään oli kyllä hieno päivä. Menin kirjastoon ja se oli auki. Oli kamala kiire jonnekin, joten palautin vain ison kasan kirjoja nyt. Siis voin mennä katsomaan jos se sattuu olemaan paikalla!

Mutta kyllä minä sen käsitän että jos USA on menossa nurin ihan vain kehnon identiteettipolitiikan (jota on jatkunut ihan siitä asti kun jenkit keksivät laivata orjia puuvillaplantaaseille) vuoksi, niin pitää siinä kaivaa esille ainakin Sokrates, että siis jos tää ylensyönyt läntinen porukka rupeaisi vähitellen jotain käsittämään.

Hassu sananvalinta. Siis läntinen. Onkohan tästä sivilisaatiosta käytetty sanaa "länsi" ennen Spenglerin Länsimaiden perikadon? Kreikkahan on selvästi lähempänä Levantia ja oli oikeastaan suhteissa, maateitse siis, itään. Troija on nykyisin osa Turkkia, vaikka itse paikka tuli ilmeisesti perinpohjin hävitetyksi, sitä ei enää ole ollut aikoihin.

Jos tuo sielu-juttu on Platonin Valtiossa, niin luulen että se on Leon kirjahyllyssä, siis se Platonin ja Adeimantosin keskustelu.

Meillä on ollut hyvä karanteeni, intensiivistä työtä ja pitkiä keskusteluja illalla. Mutta tuskin nämä eristämiset tähän jäävät.

Miten Ninni voi? Niin ja sinä kans?

Anita Konkka kirjoitti...

Uusi identiteettini nykyään: olen kissan omaishoitaja. Googlaan hoito-ohjeita netistä ja yritän antaa Ninnille lääkkeitä, ei aina onnistu, kun se sulkee suunsa tiukasti.

Ripsa kirjoitti...

Vinkki sille uudellee roolillesi: osaatko paina sormillasi kissan suun auki?

Siis: sun pitää löytää leukanivel kissan poskista, suun kummankin puolin. Se on suhteessa ihan samassa paikkaa kuin omakin nivelesi, mutta kun siitä painaa, niin kissan suu aukeaa. Sitten kun olet saanut sen lääkkeen kissan kurkkuun, niin sivelet sen kurkkua, että se ei sylkäise sitä pois, vaan huomaat nielemisrefleksin ja siinä se on.

Ninni on pahuksen loukkaantunut sitten ainakin sen päivän, mutta huomaahan se, että olo paranee!