Olen laiminlyönyt blogiani. Syy on Facebookin. Sinne on niin helppo heittää linkkejä ja muutaman sanan kommentteja. Blogi tuntuisi vaativan vakavampaa ja syvällisempää pohdintaa, à la Tommi Melender. Mutta ei minusta siihen ole, kun on menneillään pitkä kirjoitusprojekti.
Arto Kytöhonka. Toinen teos, 1982. Kuvitus Kimmo Kaivanto.
"Lakanat liikkuvat narulla. Niin kylmä alkaa taas olla
tänäkin vuonna. Alkukesästä minä ostin kellon. Sanoivat sitä
kesäkelloksi, 3 kk takuu. Kesäkello. Oikein kaunis nimi.
On alkusyksy. Kello käy niin että luulin olevani
jo aikaisempaa kuin mitä sitten tosiasiassa on."
Tänään luin Arto Kytöhonkaa. Maaria Pääjärven kirjoitus uudessa Parnassossa sai minut lukemaan häntä . Hyllystä löytyi Toisen teoksen lisäksi ( omistettu kaipauksella) kaksi Venetsialaisen sarjan Nagauita 32-71 kokoelmaa (toinen omistettu "con Liebellä", toinen toivotuksella "Lukemattomia rentoja rupeamia").
"Esilläolon pakko on tuhoisa pakko." Kuvitus Kimmo Kaivanto.
"Olla elämässä niin ettei tähtää tauluun. Sivussa on terveellistä,
ja rauhassa. Rauhassa. Malttaa. Ja vain välillä
vetäytyä maailmaan, torjumaan pätemättömyyttään."
Tunsin Arton opiskeluvuosilta asti. Hän opetti minulle tietotekniikkaa ja asensi ensimmäiseen kannettavaan tietokoneeseeni Reino Levyrengen, joka oli helppo ja kiva käyttöjärjestelmä verrattuna Windows 3.1:een. Hän oli innostava keskustelukumppani, aina valoisa. En tuntenut hänen synkkää puoltaan. Siksi minulle tuli hänen itsemurhansa täytenä yllätyksenä. Tunsin syyllisyyttä, että olin pitänyt niin huonosti yhteyttä hänen elämänsä viimeisinä vuosina. Henkilökohtaisten syiden lisäksi hänen lopulliseen ratkaisuunsa saattoi vaikuttaa sekin, että kirjallisuuseliitti naureskeli hänen nörttiydelleen eikä antanut arvoa sille mitä hän teki.
Maaria Pääjärvi kirjoittaa Parnassossa (4/2012), että monipuolinen edelläkävijä Arto Kytöhonka tekee paluuta. " Runouden kentän muutokset, muunmuassa digitaalisen runouden uudelleen syntyminen Suomessa, herättivät kiinnostuksen Kytöhongan elämäntyötä kohtaan," Pääjärvi kirjoittaa.
Arton muistonäyttely Niin uskallanko häiritä maailmankaikkeutta on Fellmanniassa Lahdessa , Kirkkokatu 27, auki ajalla 3.9. - 28.9.2012.
Nokturnosta löytyy Artolle omistettu sivusto:
8 kommenttia:
Niin ja Arto K:n Äitini talo-kustantamo taisi olla niitä ensimmäisiä maasta polkaistuja, kun runot eivät ole tainneet koskaan ihan helposti päästä julkaisuohjelmiin n.k. kaupallisissa firmoissa.
Minulla on tuo sama Kaivannon kuvittama kirja. Ja omistuskirjoitus myös. Tuntuu kummalliselta että sekä runoilija että kuvataiteilija ovat jo kuolleet. Työn aika on usein luovissa ammateissa lyhyt.
Ei se sitä poista että fyysisesti raskaissa töissä työaika on lyhyt myös.
Pahus tuolla Lahdessa olisi hyvä käydä...
Lainauksesi: "kirjallisuuseliitti naureskeli hänen nörttiydelleen eikä antanut arvoa sille mitä hän teki."
- Muistumani hoksottomieni mukaan oli juuri noin. Silloin tunnettiin ilmestyskirjan petoon rinnastettavaa kauhua ja inhoa ja pelkoa alkavaa atk-avusteisuutta kohtaan. Ja Internet se vasta se Peto olikin ja joillekin vieläkin.
Tiedä häntä siellä julkaistujen tekstien vahingollisuudelle julkaisujen myyntiluvuille.
Minulle netti toimii täysin toisin; teen amerikkalaisen runouden ostopäätökset nimenomaan ensin Internetistä niitä katsellen, maistellen. Sitten huokaan, panen silmäni silleen kiinni ja tilaan teoksia Amazonista. $$-€€.
Olen nyttemmin paikannut sen aukon joka aikoinaan minulle jäi jostain syystä vähän väliin, eli amerikkalainen runous.
Hmn, pidän Poundia kuitenkin lähinnä italialaisena ja T.S. Eliot oli tyypillinen lontoolainen? Kerouac on pohjiltaan hänkin ranskalainen. (Nyt joku suuttuu!)
Englantilaiseen runouteen ei tahdo päästä tutustumaan, heitä on merkillisen vähän netissä? Ilmeisesti Englannissa ei sitten edes olekaan elävää runoutta sitten Robert Burnsin ja Shakespearen jälkeen +-)
(Seamus Heaney onkin Irkku. Hänen runonsa ostin kun kävin Lontoossa.)
;-)
Hauskaa ja värikästä alkavaa syksyä, Anita!
Kirjallissupiirit ovat aina olleet kumman konservatiisista porukkaa. Kun Tolstoi osti polkupyörän, sitä pidettiin paholaisen keksintönä ja Tolstoita hulluna. kun hän opetteli ajamaan pyörää 65-vuotiaana.
Kun ehdotin aikoinaan yhdelle kirjailijaystävälle tietokoneen hankkimista, hän sanoi että Shakespeare kirjoitti sulkakynällä ja hyvää tekstiä tuli. Sillä perusteella ystävä kieltytyi hankkimasta tietokonetta. Ja netti on edelleenkin monelle kauhun paikka. Ties mitä mörköjä, pöpöistä puhumattakaan, sieltä hyökkää kimppuun.
Yritin muistella englantilaisia runoilijata, vähän tuoreempia kuin Shakespeare ja Burns. Tuli mieleen Dylan Thomas. Hän oli englantilainen, oikeammin walesilainen runolija, mikä on eri asia kuin olla englantilainen. W.H. Auden oli alunperin englantilainen ennen kuin muutti Yhdysvaltoihin. Englantilaiset ovat tainneet viime vuosikymmenina kunnostautua paremmin populaarimusiikin sanoittajina.
22.9. on Fellmanniassa Arto Kytöhonka seminaari. Ei tietoa ohjelmasta ja puhujista, seminaarin kestokin on vain kaksi tuntia 13.00-15.00. Tähtään siihen tilaisuuteen.
Menkääkin sinne ja puhukaa niin että olette lehtien lööpeissä seuraavana päivänä! Kyllä Arto K.:n työstä kannattaa pitää meteliä.
Minä taisin hankkia ensimmäisen tietokoneeni aika aikaisin, joskus 1990-luvun alkupuolella. Olin mennyt takaisin yliopistoon ja koin laudatur-seminaarin ja gradun tekemisen hankalaksi paperin leikkaa-liimaa -järjestelmällä.
Niinpä sain ostetuksi käytetyn 286-tietsikan, jossa oli merkkipohjainen WordPerfect - minusta täysin vallankumouksellinen juttu! Sitä ennen sähkökirjoituskoneella oli voinut korjata vissiin 3-4 merkkiä taapäin.
Kunnioitin Arton osaamista, siis että teki itse kaiken kässäristä painamiseen ja myymiseen. En tuntenut/tiennyt ketään muuta joka olisi semmoiseen työhön pystynyt. Ei niitä varmaan kauheasti myyty noita viimeisiä kirjoja.
Anita: löysitkö sen Artosta tehdyn Amerikka-haastatteluvideon? Minulla todennäköisesti on se jossain, jos et löydä. Se varmaan kannattaa panna esille taas.
Marjatta, tässä linkki siihen videoon:
http://digital.lib.uiowa.edu/cdm4/document.php?CISOROOT=/vwu&CISOPTR=2096&REC=5
Kiitos Arto Kytöhonka linkistä.
Ei polkupyörä sinänsä ole vaarallinen, mutta jarruton pyörä on.
Eikä interent sinänsä ole vaarallinen, mutta ihminen on, toinen toiselleen ja jopa itselleen.
Internetin historiasta ja nykypäivästä tulee hyvä kolmiosainen dokumenttisarja. Eka osa tuli eilen, nähtävissä Areenalla:
http://areena.yle.fi/tv/1063084
Pyrkii niitä tulemaan, pöpöjä. Virusten, mainosten ja muun roskan (pakko- ja piilo-)jakelu on erottamaton osa tietoverkkoja. Niiden vuoksi joudun minäkin aika ajoin katsomaan konepellin alle vaikka haluaisinkin vain ajaa.
Kiitos linkeistä!
(Edellisessä kommentissani oli kirjoitusvirhe, tässä toivottavasti ei enää.)
Lähetä kommentti