torstaina, syyskuuta 06, 2012

Mitä olen lukenut

Olen laiminlyönyt  blogiani.  Syy on   Facebookin.  Sinne on  niin helppo heittää linkkejä ja muutaman  sanan kommentteja.  Blogi  tuntuisi vaativan vakavampaa  ja  syvällisempää  pohdintaa, à la Tommi Melender.  Mutta ei  minusta siihen ole, kun on menneillään   pitkä  kirjoitusprojekti. 

Arto Kytöhonka. Toinen teos,  1982. Kuvitus Kimmo Kaivanto.

"Lakanat liikkuvat  narulla. Niin kylmä alkaa taas olla
tänäkin vuonna.  Alkukesästä minä ostin kellon. Sanoivat sitä
kesäkelloksi, 3 kk takuu. Kesäkello. Oikein kaunis nimi.
On alkusyksy. Kello käy niin että luulin olevani
jo aikaisempaa kuin mitä sitten tosiasiassa on."

Tänään  luin  Arto Kytöhonkaa.   Maaria  Pääjärven  kirjoitus  uudessa  Parnassossa sai minut  lukemaan   häntä .  Hyllystä  löytyi Toisen teoksen   lisäksi ( omistettu kaipauksella) kaksi  Venetsialaisen  sarjan Nagauita 32-71 kokoelmaa (toinen  omistettu "con Liebellä",  toinen  toivotuksella  "Lukemattomia  rentoja  rupeamia"). 

"Esilläolon pakko on  tuhoisa pakko."   Kuvitus Kimmo Kaivanto.

"Olla elämässä niin ettei tähtää tauluun. Sivussa on terveellistä,
ja rauhassa. Rauhassa. Malttaa. Ja vain välillä
vetäytyä maailmaan, torjumaan  pätemättömyyttään."

Tunsin  Arton opiskeluvuosilta  asti.  Hän opetti minulle tietotekniikkaa ja  asensi ensimmäiseen  kannettavaan tietokoneeseeni  Reino Levyrengen,  joka oli   helppo ja kiva käyttöjärjestelmä verrattuna    Windows 3.1:een. Hän oli  innostava keskustelukumppani, aina valoisa.  En tuntenut  hänen synkkää puoltaan.  Siksi  minulle tuli  hänen itsemurhansa  täytenä yllätyksenä. Tunsin syyllisyyttä, että  olin pitänyt   niin huonosti yhteyttä  hänen elämänsä  viimeisinä vuosina.  Henkilökohtaisten  syiden  lisäksi  hänen lopulliseen  ratkaisuunsa saattoi vaikuttaa sekin, että    kirjallisuuseliitti naureskeli hänen nörttiydelleen eikä  antanut arvoa sille mitä hän teki.  

Maaria Pääjärvi kirjoittaa  Parnassossa (4/2012), että  monipuolinen  edelläkävijä  Arto Kytöhonka tekee paluuta.  " Runouden  kentän muutokset, muunmuassa digitaalisen runouden  uudelleen syntyminen Suomessa, herättivät  kiinnostuksen Kytöhongan  elämäntyötä kohtaan," Pääjärvi kirjoittaa.

Arton   muistonäyttely  Niin uskallanko häiritä maailmankaikkeutta  on  Fellmanniassa Lahdessa , Kirkkokatu  27,  auki ajalla   3.9. - 28.9.2012.

Nokturnosta  löytyy Artolle omistettu sivusto:


8 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Niin ja Arto K:n Äitini talo-kustantamo taisi olla niitä ensimmäisiä maasta polkaistuja, kun runot eivät ole tainneet koskaan ihan helposti päästä julkaisuohjelmiin n.k. kaupallisissa firmoissa.

Minulla on tuo sama Kaivannon kuvittama kirja. Ja omistuskirjoitus myös. Tuntuu kummalliselta että sekä runoilija että kuvataiteilija ovat jo kuolleet. Työn aika on usein luovissa ammateissa lyhyt.

Ei se sitä poista että fyysisesti raskaissa töissä työaika on lyhyt myös.

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Pahus tuolla Lahdessa olisi hyvä käydä...

Lainauksesi: "kirjallisuuseliitti naureskeli hänen nörttiydelleen eikä antanut arvoa sille mitä hän teki."

- Muistumani hoksottomieni mukaan oli juuri noin. Silloin tunnettiin ilmestyskirjan petoon rinnastettavaa kauhua ja inhoa ja pelkoa alkavaa atk-avusteisuutta kohtaan. Ja Internet se vasta se Peto olikin ja joillekin vieläkin.

Tiedä häntä siellä julkaistujen tekstien vahingollisuudelle julkaisujen myyntiluvuille.

Minulle netti toimii täysin toisin; teen amerikkalaisen runouden ostopäätökset nimenomaan ensin Internetistä niitä katsellen, maistellen. Sitten huokaan, panen silmäni silleen kiinni ja tilaan teoksia Amazonista. $$-€€.

Olen nyttemmin paikannut sen aukon joka aikoinaan minulle jäi jostain syystä vähän väliin, eli amerikkalainen runous.

Hmn, pidän Poundia kuitenkin lähinnä italialaisena ja T.S. Eliot oli tyypillinen lontoolainen? Kerouac on pohjiltaan hänkin ranskalainen. (Nyt joku suuttuu!)

Englantilaiseen runouteen ei tahdo päästä tutustumaan, heitä on merkillisen vähän netissä? Ilmeisesti Englannissa ei sitten edes olekaan elävää runoutta sitten Robert Burnsin ja Shakespearen jälkeen +-)

(Seamus Heaney onkin Irkku. Hänen runonsa ostin kun kävin Lontoossa.)

;-)

Hauskaa ja värikästä alkavaa syksyä, Anita!

Anita Konkka kirjoitti...

Kirjallissupiirit ovat aina olleet kumman konservatiisista porukkaa. Kun Tolstoi osti polkupyörän, sitä pidettiin paholaisen keksintönä ja Tolstoita hulluna. kun hän opetteli ajamaan pyörää 65-vuotiaana.

Kun ehdotin aikoinaan yhdelle kirjailijaystävälle tietokoneen hankkimista, hän sanoi että Shakespeare kirjoitti sulkakynällä ja hyvää tekstiä tuli. Sillä perusteella ystävä kieltytyi hankkimasta tietokonetta. Ja netti on edelleenkin monelle kauhun paikka. Ties mitä mörköjä, pöpöistä puhumattakaan, sieltä hyökkää kimppuun.

Yritin muistella englantilaisia runoilijata, vähän tuoreempia kuin Shakespeare ja Burns. Tuli mieleen Dylan Thomas. Hän oli englantilainen, oikeammin walesilainen runolija, mikä on eri asia kuin olla englantilainen. W.H. Auden oli alunperin englantilainen ennen kuin muutti Yhdysvaltoihin. Englantilaiset ovat tainneet viime vuosikymmenina kunnostautua paremmin populaarimusiikin sanoittajina.

22.9. on Fellmanniassa Arto Kytöhonka seminaari. Ei tietoa ohjelmasta ja puhujista, seminaarin kestokin on vain kaksi tuntia 13.00-15.00. Tähtään siihen tilaisuuteen.

Ripsa kirjoitti...

Menkääkin sinne ja puhukaa niin että olette lehtien lööpeissä seuraavana päivänä! Kyllä Arto K.:n työstä kannattaa pitää meteliä.

Minä taisin hankkia ensimmäisen tietokoneeni aika aikaisin, joskus 1990-luvun alkupuolella. Olin mennyt takaisin yliopistoon ja koin laudatur-seminaarin ja gradun tekemisen hankalaksi paperin leikkaa-liimaa -järjestelmällä.

Niinpä sain ostetuksi käytetyn 286-tietsikan, jossa oli merkkipohjainen WordPerfect - minusta täysin vallankumouksellinen juttu! Sitä ennen sähkökirjoituskoneella oli voinut korjata vissiin 3-4 merkkiä taapäin.

Kunnioitin Arton osaamista, siis että teki itse kaiken kässäristä painamiseen ja myymiseen. En tuntenut/tiennyt ketään muuta joka olisi semmoiseen työhön pystynyt. Ei niitä varmaan kauheasti myyty noita viimeisiä kirjoja.

Anita: löysitkö sen Artosta tehdyn Amerikka-haastatteluvideon? Minulla todennäköisesti on se jossain, jos et löydä. Se varmaan kannattaa panna esille taas.

Anita Konkka kirjoitti...

Marjatta, tässä linkki siihen videoon:
http://digital.lib.uiowa.edu/cdm4/document.php?CISOROOT=/vwu&CISOPTR=2096&REC=5

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Arto Kytöhonka linkistä.

Ei polkupyörä sinänsä ole vaarallinen, mutta jarruton pyörä on.

Eikä interent sinänsä ole vaarallinen, mutta ihminen on, toinen toiselleen ja jopa itselleen.

Internetin historiasta ja nykypäivästä tulee hyvä kolmiosainen dokumenttisarja. Eka osa tuli eilen, nähtävissä Areenalla:

http://areena.yle.fi/tv/1063084

Tyttö Jokipoika kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Tyttö Jokipoika kirjoitti...

Pyrkii niitä tulemaan, pöpöjä. Virusten, mainosten ja muun roskan (pakko- ja piilo-)jakelu on erottamaton osa tietoverkkoja. Niiden vuoksi joudun minäkin aika ajoin katsomaan konepellin alle vaikka haluaisinkin vain ajaa.

Kiitos linkeistä!

(Edellisessä kommentissani oli kirjoitusvirhe, tässä toivottavasti ei enää.)